Oulanka virtaa ja Ikelle naurettiin

Pah täällä mitään sada, joten reppu on taas pakattu, koirille puettu huomioliivit ja seuraavaksi suuntaamme Oulangan kansallispuistoon. Siellä pauhuaa yksi maamme kauneimmiksi koskiksi mainittu Kiutaköngäs.

******** useampi tunti myöhemmin******

Jalat vielä vähän hellinä valitsimme maltillisen Hiiden hurmos -reitin. Koirat kulkivat tosi reippaina koko lenkin, niillä ei juuri tunnu tassussa painavan. Koska kansallispuistossa mentiin, niin koirat kulkivat kytkettyinä ja flexit vyössä. Portaita tällä reitillä oli onneksi aika vähän ja ne pääsi pääosin koirien kanssa kiertämään luonnonpolkuja. Reitti oli superhelppokulkuinen, mutta koskelle laskeutumiset ja nousut polkuja pitkin oli jyrkkiä ja piti tehdä jo keskittyneemmin. Hiidenlammilla polskuteltiin tassut viileiksi ja tietysti Kiutaköngästä piti ihmetellä monestakin kulmasta.

Kuvat eivät olleet järin hyviä huimista puitteista huolimatta, kun Mikkoa tuntui hermostuttavan heti, kun me tytöt lähestyimme kosken reunaa eikä pystynyt keskittymään kuvaamiseen... Huiman lähelle kuohuntaa pääsikin, pärskeet vain tuta iholla. Koirat eivät jännänneet erilaisia siltoja tai kalliopudotuksia. Sohvi hermostui ainoastaan, jos kävin itsekseni kuvaamassa reunalta, silloin käskytti raivokkaasti minua pois sieltä :D

Ylempi Hiidenlampi. Pitkoksia oli aika vähän ja ne olivat erinomaisessa kunnossa.

Vetokaksikko.

Kuvaustauolla.

Kiutaköngäs ja häkellyttävän punaiset dolomiittikalliot.

Miten niin tulkaa jo pois sieltä reunalta..

Kulkijoita itse reitillä oli vähän, mutta koskella, joka sijaitsi vain kilometrin päässä luontokeskuksesta oli jo enemmän ohiteltavia. Yksi koiratuttavuuskin meillä oli, kun sellainen amerikan buldogia muistuttava ja julmilla korvatypistyksillä varustettu uros tuli vastaan. Osoittautui mitä ystävällismielisemmäksi Espanjan tuonniksi, jota jopa Poppari uskalsi hetken pohdittuaan tervehtiä. Hämmästyttävän pidättyväinen tuo Pomppu on myös vieraille ihmisille, pari kulkijaa olisi halunnut silitellä, mutta juniori ei ajatuksesta innostunut. Sohvi käy nuuhkaisemassa, jonka jälkeen vetäytyi pitkästyneen näköisenä kauemmaksi. Tosi sosiaaliset koirat meillä :D Toisaalta ohitukset on kapeillakin väylillä noiden kanssa helppoja.

Koirille ostettiin Oulangasta oma karhu.

Veikkauksia kauanko otso kestää yhtenä kappaleena...

Koirat saivat jakaa jäätelön luontokeskuksella ja ihmisväki palkitsi vaelluksen jälkeen itsenä kaupallisilla olusilla Rukan 'keskustassa' ja samalla hankittiin tuliaiset. Kyllähän sisustushankinnat kannattaa tehdä Rukalta eikä yhtään lähempää huokailee Mikko, kun re-pakkaa autoa...

Kyselin bartenderiltä ruska-ajankohdista, jotka kuulema ruuhkauttavat paikan noin syyskuun puoliltavälein. Kanervikko punertaa jo nyt aavistuksen. Fiilistelen jo ihan kybällä syksyä, kynttilöitä onkin poltettu joka ilta.

Kanervikosta tulikin mieleen Ike Kanerva, jolle päästeltiin hörönaurut, kun Novan uutisia kuunneltiin autossa Oulangasta palatessamme. Ei kai itsensäpaljastajakaan voi oikein itselleen mitään. Hihhii, ei kai pitäisi kirjailla näitä olusten jälkeen ;)

Huomenna kohti Saariselkää. Siellä sattuukin sopivasti olemaan Pohjois-Suomen suurin moottoripyörätapahtuma Jänkhällä jytisee.