Ohjelmatoimiston ollessa tämän viikon illat ratsastamassa, koirat ovat lenkkien lisäksi itse saaneet järjestää omat puuhailunsa. Palloa on pelattu ja tietty painittu ja juostu kilpaa pihalla. Sisällä myllätään lelulaatikkoa. Korvissa vain soi, kun vinkuleluja rääkätään.
 |
| Mamsellin lempipallo, joka toimii myös unileluna ja löytyy siis usein aamuisin sängystämme. |
 |
| Judokat ja ippon (saas nähdä, mitä osteopaatti sanoo näistä tyttöjen kamppailulajeista...) |
 |
| Pompun täytyy aina etsiä lelunsa tuon käsilenksun kautta. Ahdasta on ja välillä isot lelut eivät mahdu tuota kautta, mutta yritettävä on. |
 |
| Alimpana on aina ne kivimmät. |
Ajattelin loman aikana vain vähän naksutella muutamaa temppua eteenpäin. Peruuttamista voisi petrata molemmilla, samoin pyörimistä kannon ympäri etutassut kannolla ja takatassut maassa. Uutena harjoituksena kohteiden ottaminen suuhun ja pito, lopputavoitteena saada koirat palauttamaan lattialla lojuvat lelut lelukoppaan. Tätä aloiteltu ja lelu nousee jo molemmilla hienosti. Naksulla toivottu liike saatiin taas nopsasti poimittua. Sohvilla meni tässä aavistuksen kauemmin, kun innostuessaan sählää niin kauheasti ja kiihtyy ja haukkuu ja tarjoaa sen sataa asiaa. Sillä kopautin lelua muutamaan kertaan, etä saatiin fokus oikeaan, sen jälkeen lähti ihan hienosti etenemään. Poppis otti rauhallisemmin, pohti ja pohti, sattumalta näykkäisi lelua ja se oli kutakuinkin siinä. Toi naksu on vaan niin hauska kapistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti