Harkkareiden harkkarit ja voileipäkakku

Otsakkeen alku tarttunut Aallon aamusta. Olen kohtuullisen nirso radiokanavien suhteen (esim. Nova on totaalisen nounou), mutta ilmeisen addiktoitunut Vehviläinen, Perho, Valtee-akselistoon. Ja näin keväisin Hytönen jr et al. siivittää aamuni.

Niin, oliks jotain päivitettävääkin? No, Popparin keskiviikkoharkat, jotka olivat jälleen omatoimiset. Nappasin aikoinaan Sohvin alkeissa tehdyn radan, jossa persjätön jälkeinen rengas tuotti tänään naperolle yllättävän paljon vaikeuksia. Meni yksittäisenä esteenä, meni hypyn kautta, mutta radalla ei kai kertaakaan onnistunut, vaan hyppäsi välistä. Muutenkin tuntui edelleen aika tahmealta mutkaputkissa. Palkkasinkin kaikki putket. Toisella kiekalla tehtiin keinua, joka on tällaisella keinukammoiselle ohjaajalle liiankin nopea. Koira tulee yllättävän pitkälle ja pamauttaa keinun vauhdilla alas, ääk.

Sohvi pääsi istumaan lähdössä. Kävelin aina kolmannelle putkelle asti ja palasin palkkaamaan. Palailin vaikka kuinka monta kertaa eri paikoista ja aina tippui herkkuja kitusiin. Koira rentoutui harjoituksena aikana ja napotti loppua kohden paremmin ja paremmin. Näitä lähtöjä on nyt vain harjoiteltava enemmän. Lopuksi rillutteli radan siten, että 8. esteeltä syötin kepeille.

Mamselli onkin valmistautunut tämän viikon harjoituksiin ylimääräisellä tankkauksella. Eikä millä tahansa tankkauksella, vaan ehdalla kinkkuvoileipäkakulla!  Oltiin tiistaina lenkillä Minnan pesueen kanssa Pirttimäen Myllyjärvellä. Miehet lähtivät edellä maastopyörillä ja kun olivat kadonneet, niin päästettiin koirat vapaaksi. Perään lähti vain Pomppu. Arvailin, että ei se yksin ihan kamalan kauas juokse, ja pian kipittikin takaisin. Ensimmäisellä uimapaikalla Sohvi lähti tutkailemaan ympäristöä kallion päälle. Kun ehdin muiden uintipuuhilta perään katsomaan, niin siellä ne vetelivät Mamma ja poikansa Nero suupielet majoneesissa jonkun seurueen jättämää voileipäkakkua. Karjaisin koirat kauemmas ja sillä välin Pipu hiipi selän takaa vielä tarjoiluille. Puuh. Hätisteltiin koirat herkuilta ja jatkettiin matkaa. Seuraavalla uimapaikalla Sohvi nautti suolaisen päälle reilut kulaukset järvivettä ja näytti tyytyväiseltä ja pullealta. En kyllä yhtään tykkää, kun porukat jättävät syötäviään luontoon. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain isommilla jätöskasoilla seuraavana päivänä. Ei edes mennyt pakki sekaisin mokomasta kakusta.

Samalla reissulla Poppis kaivoi ison luomureisiluun pään jostain puskasta. Kehuin kovasti hienosta löydöstä, mutta takavarikoin kuitenkin löydön. Näytti vähän tyytymättömältä, kun caputista piti luopua. Loppulenkistä miehet ajoivat vielä meistä ohi, kytkettiin koirat ja loppulenkki menikin canicrossin merkeissä.

Ihanaa, että säät ovat viimein alkaneet suosia. Ainakin aamut ja illat ovat jo sopivan viileitä, jei.