Tulipas avattua ääni aamusta kerta heitolla.
Pihamme ohi kulkee tavallaan päättyvä katu, joka vie ainoastaan tien varren asunnoille. Jonkun verran tuosta kulkee koiria Keskuspuistoon. Olen nyt tämän puolentoistavuoden aikana kaksi kertaa nätisti huomauttanut satunnaiselle snautserikuskille, että jos ottaisi koiransa tuosta meidän aidalta pois, kun tunteet käyvät puolin ja toisin kohtuullisen kuumina.
Tänään sitten pärähti hermo samaiseen mummeliin lopullisesti. Olin pihalla puhdetöissä, kun taas päästi snagunsa aidalle ja koirat alkoivat esittelemään purukalustoansa. Nyt sitten pääsin yllättämään puskista, rääkäisin aika helkkarin rumasti ja niin paljolla desibelejä kuin irtoaa. Karjuin vielä perään, kun mummeli juoksi koiransa kanssa karkuun. Toivottavasti nyt menisi jakeluun ennen kuin koirat onnistuvat oikeasti tikkaamaan toisensa.
Argh ja argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti