sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Tarkkisluokkalainen

Lämmin ja aurinkoinen sunnuntaipäivä sopi hyvin cairnien yhteislenkille, joka tällä kertaa taivallettiin Hakunilan urheilupuiston ympäristössä. Mukana 9 kuonoa, joista 8 cairnia ja kirittäjänä nopsajalkainen Yassun Amor. Pompulaa ei vielä huolittu mukaan, vaan saa odotella tuonne puolivuotiaaksi ennen kuin kelpuutan näille lenkeille mukaan.

Alkuun pahimmat höyryt päästeltiin koirapuiston suojissa, josta jatkettiin  peltojen kautta reittiä. Tänään teemaksi keskustelussa muodostui koirien vaivat ja toipuminen. Mukana oli kaksi tänä keväänä steriloitua narttua ja muillakin oli kaikenlaista vaivantynkää valeraskauksista suolitukoksiin. Oli taas mielenkiintoista jakaa kokemuksia, niin iloja kuin surujakin. Kiitos kanssalenkkeilijöille ja ihanille karvakorville, joilla oli kevättä rinnassa ja kuraa jaloissa, kun kaikki lutakot piti koestaa! Sohvi otti edelleen hyvin rauhallisesti, ja niitä valepentuja odotellaan syntyväksi lähiviikkoina...



Lenkin lemmepari, kun Sudden  iki-ihastui Marttaan.

Osa porukasta tässä. Loput koirista vetää ympyrällä pitkin peltoa.

Lenkin jälkeen pihahommat jatkuivat kera lungien työnjohtajien.




Illalla vielä Pompulan kanssa kouluun, josta pääsemmekin otsakkeen teemaan. Yksittäisharjoitukset sujuivat kuin leikki, oppi käsikosketuksen melkein kerrasta, istui ja meni maahan hienosti ja otti kontaktia kiitettävästi. Kunnes tuli aika harjoitella ohituksia. Yksi kerallaan kunkin piti tulla esittämään ohitusharjoitukset muiden koirien ohi. Ja kaikki muut menivät NIIN hienosti, kontaktissa ohjaajaan, naksutin soi ja palkkaa tippui. Ja sitten tuli meidän vuoro, hihna kireydestä vinkuen Poppis paukkasi kaikkien mahdollisten ohitettavien luo, vinkui ja teutaroi, kun se estettiin. Vähän välitti tarjoamistani herkuista tai leluista, ei edes katsonut minuun päin. Ja kun kouluttaja totesi meidän tarvitsevan vielä paaljon treeniä ja kehotti meitä postumaan stagelta, niin Poppis vielä loppuhuipennukseksi meni ja lirautti pissat siinä kaikkien nähden. Ja sitten häntä pystyssä marssi tyytyväiseä omalle paikalleen. Ja minä perässä huokaillen. Ja vielä kysytte, mistä juontaa vimmattu pelkoni tottistreeneihin.

Sulattelen tätä nyt taas hetken, vedän henkeä ja eikun tukiopetukseen. Riiviöpentuni.

1 kommentti:

  1. Hehee, kuulostaa melko terrierimäiseltä tuo Poppiksen meno :) Mutta onneksi ne ovat myös nopeita oppimaan, eli homma alkaa ihan varmasti sujua heti, kun saatte pari onnistunutta toistoa aikaiseksi. Mulla ainakin on Lennun kanssa ollut joitakin juttuja, joista aluksi oon ollut ihan että voi luoja, eihän tästä tule yhtään mitään. Mutta heti kun on jollain konstilla saanut kyseisen vaikean asian onnistumaan muutaman kerran ja päässyt palkkaamaan oikeasta suorituksesta, niin koira on kyllä hiffannut jutun jujun. Hauskaa vappua teille! T. Hannamari ja Lennu

    VastaaPoista