Automatkailu ja hotellielo sujuivat mallikaasti. Auton kun käynnistää, niin kuorsaus alkaa häkistä kuulumaan.
Pian kotiutumisen jälkeen suuntasimme Pompulan kanssa kouluun. Olin puolittanut päiväruoan, jotta fokus tunnilla pysyisi minussa. Ja puolet ajasta se toimi kuin tauti. Kontaktit priimaa, myös liikkuessa. Luoksetulot, ei ongelmaa. Uutena oppina Jätä -käsky, niin herkuilla, nenäliinoilla kuin leluilla. Ja niin oppi hetkessä jutun juonen.
Mutta sitten tuli tunnin puoliväli ja keskittyminen alkoi rakoilla. Olisi pitänyt tajuta pitää kunnon tauko ja vaikka ulkoilla väliin. Seuraamisharjoitteet meni ihan metsään, olin muuttunut koiralle näkymättömäksi eikä namit kiinnostaneet. Suunta oli kaikkialle muualle kuin minun suuntaan. Veti ja hinkusi muiden koirien luokse. Vinkui ja porsasteli. Mari-kouluttaja vahingonilon ja myötätunnon sekoituksella tsemppasi, omistaa nimittäin cairnin itsekin. Jäettiin tämä harjoite väliin.
Loppuun käsittelyharjoituksia eli Mari kävi koiran kerrallaan läpi, katsoi hampaat, nosteli tassut yms. Tämä meni hienosti. Ja viimeiseksi leikkiharjoitus. Ensin leikittiin, lelu selän taakse ja luoksetulon palkkaus leikillä. Toimi tajuttoman hyvin. Koira keskittyi taas minuun, virtaa riitti ja onnistuttiin hyvin. Tähän lopetettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti