Juuri kun sai laukut purettua viikonloppureissusta, ne piti taas pakata työmatkaa varten. Ehdin Sohvin kanssa lenkille ennen kentälle lähtöä. Lumet ovat lopulta sulaneet lähipoluilta ja oli ihana haahuilla metsässä pitkin ja poikin. Pihakin on nykyisin kovassa käytössä, kun karvakorvat viihtyvät siellä aina kun mahdollista.
Seuraavaksi kaksi yötä poissa kotoa ja pahasti pelkään, että iku iskee.
Sain muuten tänään vahvistuksen siitä, että terrierit pääsevät ensi kuussa juoksemaan vieheen perässä. Kiva päästä kokeilemaan. Viehe vaviskoon.
Edit. Myöhemmin illalla, yksin hotellilla. Kaipaan kotiin ja laumaani. Mietin, mitä kaipaan eniten. Miehen matalaa naurua. Pompulan toilailuja ja syliinkiipeämistä. Sohvin katsetta. Olen onneton ilman niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti