Agipäivä

Cairnien agipäivässä keskityttiin olennaiseen, sillä kamerasta löytyi vain yksi kuva radalta ja muutama pentujen leikkihetkestä pihalta.

Välistävetoja steppaillen.

Etukäteen pohdin, miten koira suhtautuu uuteen halliin ja uusiin esteisiin. Ja miten osaamme harjoitella ihkauuden kouluttajan kanssa. Mutta kaikki meni tosi hienosti. Söhvelöinen keskittyi hyvin kolmeen harjoitusvuoroonsa, josta vain viimeisellä alkoi väsy vähän iskeä. Harjoitukset olivat monipuolisia ja kouluttaja tiukka, tarkka, mutta kannustava ja hauska. Tykkäsin hurjasti.

Eka rata oli helpohko hyppy-putki hurvittelu, jossa yksi tiukempi hyppy siivekkeen kierrolla. Opettelin rytmitystä ja odottamaan koiraa putkesta niin, että en joudu hiljentämään tuleville esteille. Toisella radalla oli nippu takaakiertoja, jotka alkuun tehtiin kulmikkaammalla ja aika kohkaavalla ohjauksellani. Tässä vaiheessa sain kommentin, että nyt näyttää siltä, että ohjaajalla pysyy homma vain juuri ja juuri hallussa, joten omat kierrokset alas, keskittyminen koiraan ja rauhallisempaan ohjaukseen. Ja voi ihanuus, miten kivalta seuraava radanpätkä tuntuikaan.

Kolmannella radalla mentiin pois mukavuusalueelta ja tehtiin välistävetoja. Valitsin yhteen kohtaan valssin tilalle sokkarin, joka ei sujunut missään vaiheessa. Koira eteni oikealle esteelle, mutta valtavalla kaarella selkäni takaa. Välistävedot sujui kohtuudella, mutta ohjaaja sai olla melkoisella korkkiruuvilla. Ohjausteknisesti pyrittiin erottamaan takaakiertojen ja välistävetojen ohjaukset toisistaan.

Ennen omaa vuoroa pääsin seuraamaan ja ihastelemaan kisaavien cairnien suorituksia, ihan mielettömän hienoja koiria ja ohjaajia. Ja niin vaikean tuntuisia ratoja. Tuohon on vielä pitkä matka, mutta toivottavasti matka sinne on paitsi mielenkiintoinen niin myös hauska :D

Kannustusjoukkona mukana olleelle Poppikselle löytyi ihanaa seuraa, kun Anskulla oli mukana 13-wk Felix (apua, menikö nimi oikein?). Pennuille järjestettiin leikkihetket hallin pihalla ja arvatkaa vain oliko niillä hubaa.

Kiitos kaikille ihanille agipäivän kanssakurssilaisille. Oli rento tunnelma, vaikka kentällä tehtiinkin töitä ihan tosissaan. Loppuun mielenkiintoinen ajatus Satu Hillilta uusimmasta agi.fi -lehdestä:

Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa tehdä agilityä. Hyödyntämällä niin omia kuin koiran vahvuuksia ja harjoittelemalla oikeita asioita harrastus on mielekästä. Ohjaajien kannattaa tehdä agilitysuoritteistaan oman näköisiä ja totuttaa koira ohjaajan omaan käsialaan.