Valpuria kaikille

Hankimme vähän Vappuistutuksia, ja Poppis pääsi mukaan viherostoksille. Erinomaista palvelua muuten Pirkkolan Muhevainen-puutarhamyymälässä, jossa minäkin nuorena opiskelijana tienasin taskurahoja. Puutarhurilta sai hyviä vinkkejä ja kesätytöt omivat Pompulan itselleen.

Mutta nyt koneet kiinni ja Vapunviettoon kera hullun rakkaan perheeni. Kuplivaa Vappenia kaikille.

Koirista tupee sai lähteä :)

Tarkkisluokkalainen

Lämmin ja aurinkoinen sunnuntaipäivä sopi hyvin cairnien yhteislenkille, joka tällä kertaa taivallettiin Hakunilan urheilupuiston ympäristössä. Mukana 9 kuonoa, joista 8 cairnia ja kirittäjänä nopsajalkainen Yassun Amor. Pompulaa ei vielä huolittu mukaan, vaan saa odotella tuonne puolivuotiaaksi ennen kuin kelpuutan näille lenkeille mukaan.

Alkuun pahimmat höyryt päästeltiin koirapuiston suojissa, josta jatkettiin  peltojen kautta reittiä. Tänään teemaksi keskustelussa muodostui koirien vaivat ja toipuminen. Mukana oli kaksi tänä keväänä steriloitua narttua ja muillakin oli kaikenlaista vaivantynkää valeraskauksista suolitukoksiin. Oli taas mielenkiintoista jakaa kokemuksia, niin iloja kuin surujakin. Kiitos kanssalenkkeilijöille ja ihanille karvakorville, joilla oli kevättä rinnassa ja kuraa jaloissa, kun kaikki lutakot piti koestaa! Sohvi otti edelleen hyvin rauhallisesti, ja niitä valepentuja odotellaan syntyväksi lähiviikkoina...

Lenkin lemmepari, kun Sudden  iki-ihastui Marttaan.

Osa porukasta tässä. Loput koirista vetää ympyrällä pitkin peltoa.

Lenkin jälkeen pihahommat jatkuivat kera lungien työnjohtajien.

Illalla vielä Pompulan kanssa kouluun, josta pääsemmekin otsakkeen teemaan. Yksittäisharjoitukset sujuivat kuin leikki, oppi käsikosketuksen melkein kerrasta, istui ja meni maahan hienosti ja otti kontaktia kiitettävästi. Kunnes tuli aika harjoitella ohituksia. Yksi kerallaan kunkin piti tulla esittämään ohitusharjoitukset muiden koirien ohi. Ja kaikki muut menivät NIIN hienosti, kontaktissa ohjaajaan, naksutin soi ja palkkaa tippui. Ja sitten tuli meidän vuoro, hihna kireydestä vinkuen Poppis paukkasi kaikkien mahdollisten ohitettavien luo, vinkui ja teutaroi, kun se estettiin. Vähän välitti tarjoamistani herkuista tai leluista, ei edes katsonut minuun päin. Ja kun kouluttaja totesi meidän tarvitsevan vielä paaljon treeniä ja kehotti meitä postumaan stagelta, niin Poppis vielä loppuhuipennukseksi meni ja lirautti pissat siinä kaikkien nähden. Ja sitten häntä pystyssä marssi tyytyväiseä omalle paikalleen. Ja minä perässä huokaillen. Ja vielä kysytte, mistä juontaa vimmattu pelkoni tottistreeneihin.

Sulattelen tätä nyt taas hetken, vedän henkeä ja eikun tukiopetukseen. Riiviöpentuni.

Kasvaneet lapset

Pompulan sisarukset Selma ja Viki tulivat kylään. Ja kyllä olivat taas kasvaneet ja melkoisia karvakasoja nykyään. Tietää Tarulla hommia pentutrimmiin...

Niin samanlaisia ja silti erilaisia. Meidän neiti on selvästi kolmikon pienin, Selma aavistuksen isompi ja Viki tietty iso jössikkä jo :) Leikit käynnistyivät sillä silmäyksellä, kun pennut kohtasivat ja kyllä oli taas kivaa. Nyt alkupyöritykset tuossa pihalla, josta suuntasimme lähimetsän poluille. Pennut painivat ja välillä mentiin kiitolaukkaa ympäriinsä, Poppis yleensä näissä kärkenä. Haluaa aina olla takaa-ajettavana ja on onnensa kukkuloilla, jos saa Sohvin yllytettyä tähän leikkiin.

Tasavahvoja pennut tuntuivat olevan, Viki tietysti voimassa päihittää tytöt. Selma on kolmikon vaalein ja edelleen se itsenäisin, ja jos paikallaan seistiin, niin Selma se ensimmäisenä lähti tutkimaan lähimaastoja. Ja Viki on kova poika juttelemaan, tekstiä tuli välillä niin että. Ei siis hauku, vaan vikisemällä turinoi. Vikillä on paksu melkein laineikas turkki.

Ja haukkumisesta puheenollen, Viki haukkui kuin meidän Poppis. Jännällä viskibassomaisella karheudella. Repesin aikoinani ihan täysin, kun kuulin Pompulan ensihaukut. Pieni, pennunpyöreä tytteli, jonka karhean käheä haukku kuulostaa ihan isommankin koiran haukulta.

Kiitos Kristina ja Leea hauskasta seurasta, nähdään taas pian!

Kielipitkällä Selma taustalla ja Pompula edessä. Vikistä näkyy häntä.

Sohvi kolmen koplan pyörityksessä.

Poppis vetää letkaa.

Uudestaan.

Pompula veljen kanssa tarkkailee.

Poppis ja Viki painiottelussa varvikossa, Selma tuomaroi.

Selma

Viki

Yhteiskuvassa Selma haukkaa veljeä.

Talvesta kesään

Lämmin ja aurinkoinen päivä sopi hyvin talvikauden viimeiselle agitreenille. Rata oli nopsasti improttu ja sisälsi reilu 20 estettä, muutaman takaakierron ja valssin. Keskityin rauhoitamaan omaa ohjaustani ja pyrin pitämään katsekontaktin koiraan koko ajan. Vaikeimmissa paikoissa oma sijoittuminen oli ajoittain surkeaa ja jouduin tekemään melkoisia korjausliikkeitä, että sain koiran ohjattua oikealle esteelle. Muutamat keppifiblut ja yksi harvinaisempi putkikielto (jäi tuijottamaan keppien targettia, jos sinne kuitenkin jäi jotain?!), mutta muuten aika kivaa menoa ja meininkiä. Takaakierrot suht sujuvat. Lisäksi tykkäsin vauhdista, joka onkin ollut valeraskauden myötä kadoksissa.

Pompula ihmetteli kiltisti treenit häkissä & Suvin sylivauvana. Ja tietysti riemuitsi yhteislenkillä.

Lenkin loppuun iski haikeus, kun ryhmä nyt, ainakin hetkeksi, hajoaa. Osa jatkaa kesätreeneissä ja toivottavasti syksyllä saadaan taas koko joukko kasaan. Hieno porukka, kiitos Minttu, Sanna, Linda ja Suvi sekä Mia & koirulit. Kanssanne on vaan niin fiilistä treenata.

Nyt istun onnesta soikeana kotona, napsuttelen konetta sohvalla, Poppis nukahti syliini ja Sohvi lepuuttelee jaloissani. Ehkä noista työreissuista on just se hyöty, että tietää missä on parasta kaikista.

Poissa kotoa

Juuri kun sai laukut purettua viikonloppureissusta, ne piti taas pakata työmatkaa varten. Ehdin Sohvin kanssa lenkille ennen kentälle lähtöä. Lumet ovat lopulta sulaneet lähipoluilta ja oli ihana haahuilla metsässä pitkin ja poikin. Pihakin on nykyisin kovassa käytössä, kun karvakorvat viihtyvät siellä aina kun mahdollista.

Seuraavaksi kaksi yötä poissa kotoa ja pahasti pelkään, että iku iskee.

Sain muuten tänään vahvistuksen siitä, että terrierit pääsevät ensi kuussa juoksemaan vieheen perässä. Kiva päästä kokeilemaan. Viehe vaviskoon.

Edit. Myöhemmin illalla, yksin hotellilla. Kaipaan kotiin ja laumaani. Mietin, mitä kaipaan eniten. Miehen matalaa naurua. Pompulan toilailuja ja syliinkiipeämistä. Sohvin katsetta. Olen onneton ilman niitä.

Agipäivä

Cairnien agipäivässä keskityttiin olennaiseen, sillä kamerasta löytyi vain yksi kuva radalta ja muutama pentujen leikkihetkestä pihalta.

Välistävetoja steppaillen.

Etukäteen pohdin, miten koira suhtautuu uuteen halliin ja uusiin esteisiin. Ja miten osaamme harjoitella ihkauuden kouluttajan kanssa. Mutta kaikki meni tosi hienosti. Söhvelöinen keskittyi hyvin kolmeen harjoitusvuoroonsa, josta vain viimeisellä alkoi väsy vähän iskeä. Harjoitukset olivat monipuolisia ja kouluttaja tiukka, tarkka, mutta kannustava ja hauska. Tykkäsin hurjasti.

Eka rata oli helpohko hyppy-putki hurvittelu, jossa yksi tiukempi hyppy siivekkeen kierrolla. Opettelin rytmitystä ja odottamaan koiraa putkesta niin, että en joudu hiljentämään tuleville esteille. Toisella radalla oli nippu takaakiertoja, jotka alkuun tehtiin kulmikkaammalla ja aika kohkaavalla ohjauksellani. Tässä vaiheessa sain kommentin, että nyt näyttää siltä, että ohjaajalla pysyy homma vain juuri ja juuri hallussa, joten omat kierrokset alas, keskittyminen koiraan ja rauhallisempaan ohjaukseen. Ja voi ihanuus, miten kivalta seuraava radanpätkä tuntuikaan.

Kolmannella radalla mentiin pois mukavuusalueelta ja tehtiin välistävetoja. Valitsin yhteen kohtaan valssin tilalle sokkarin, joka ei sujunut missään vaiheessa. Koira eteni oikealle esteelle, mutta valtavalla kaarella selkäni takaa. Välistävedot sujui kohtuudella, mutta ohjaaja sai olla melkoisella korkkiruuvilla. Ohjausteknisesti pyrittiin erottamaan takaakiertojen ja välistävetojen ohjaukset toisistaan.

Ennen omaa vuoroa pääsin seuraamaan ja ihastelemaan kisaavien cairnien suorituksia, ihan mielettömän hienoja koiria ja ohjaajia. Ja niin vaikean tuntuisia ratoja. Tuohon on vielä pitkä matka, mutta toivottavasti matka sinne on paitsi mielenkiintoinen niin myös hauska :D

Kannustusjoukkona mukana olleelle Poppikselle löytyi ihanaa seuraa, kun Anskulla oli mukana 13-wk Felix (apua, menikö nimi oikein?). Pennuille järjestettiin leikkihetket hallin pihalla ja arvatkaa vain oliko niillä hubaa.

Kiitos kaikille ihanille agipäivän kanssakurssilaisille. Oli rento tunnelma, vaikka kentällä tehtiinkin töitä ihan tosissaan. Loppuun mielenkiintoinen ajatus Satu Hillilta uusimmasta agi.fi -lehdestä:

Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa tehdä agilityä. Hyödyntämällä niin omia kuin koiran vahvuuksia ja harjoittelemalla oikeita asioita harrastus on mielekästä. Ohjaajien kannattaa tehdä agilitysuoritteistaan oman näköisiä ja totuttaa koira ohjaajan omaan käsialaan.

Koirakahvila Vainu

Voi pojat, mikä viikonloppu. Laitan agipäivästä juttua, kun ehdin ja saan ajatukset jäsenneltyä. Oli hauskaa niin radalla kuin sen ulkopuolella. Lisäksi mukaan lähti nippu uusia ajatuksia ja ohjeita. Ja ihana Söhvelöinen näytti kuta kuinkin parastaan <3 Markoa lainatakseni koira menee nyt ihan kivasti, mutta voisi olla älyttömän hyvä, jos minä pystyn parempaan :DD

Tässä kuvitusta lauantailta, jolloin piipahdimme kahvilla Vainussa ja sulattelimme herkkuja mökkimaisemissa. Vainua voi kyllä suositella, hieno tunnelma ja erinomaista palvelua. Vain paikan koko aiheuttaa oman rajoitteensa, mekin odottelimme hetken vapautuvaa pöytää.

Tuliaiset.

Passi ja hammasharja

Taas on laukut pakattu ja suuntima otetaan työpäivän jälkeen kohti Mouhijärveä. Siellä meitä odottaa mökkiviikonloppu, johon olisi tarkoitus mahduttaa käynti Tampereella ja siinä yhteydessä koirakahvila Vainussa sekä cairnien agipäivä Marko Mäkelän koulutuksessa.

Yhteydet tuolta mökiltä eivät liene kaksiset, joten tarkempaa raporttia seuraa, kun kotiudumme. Mukavaa viikonloppua!

Ohjaaja mokaa- koira korjaa

Tänää Poppis pääsi ekaa kertaa kunnolla mukaan Sohvin agitreeneihin. Vähän pelkäsin miten käy oman keskittymiskyvyn, kun pentu on mukana. Vaikka säätöä riitti kahden koiran edestä, niin ihan hyvin se meni. Pompula pääsi hetkeksi juoksentelemaan hallilla, kun rakensimme radan. Loppuajan seuraili treeniä tarkkaavaisesti omasta häkistä tai istuskeli kanssatreenarien sylissä. Kiitos Suvi hoitotädin tehtävästä. Yhtään ei pientä pelottanut, vaan pissatusreissulta pihalta oli kamala hoppu takaisin halliin.

Treeninjälkeisellä lenkillä pieni meinasi pakahtua intoonsa päästä mukaan. Erityisen ihania oli Sannan Alli ja Taika-mummo, jotka tyytyivät tuhahtelemaan mokomalle vesselille. Mitä enemmän tuhahtelivat sitä innokkaammin pentu niiden ympärilla kiemurteli. Myös Suvin Lempi ja Hertta huokailivat häsläävälle pennulle. Ja tietysti Pompulan idolia Topiveljeä piti ihaillen seurata joka paikkaan. Kiitos taas kaikille kärsivällisyydestä ja avusta :)

Alkulenkin huuman vähän haihduttua, päästin pienen vapaaksi ja sain muutaman oikein onnistuneen luoksetulon huolimatta kaikista ihanista kavereista. Olin oikein tyytyväinen pennun kontakteista ja palkitsin pientä ruhtinaallisesti Sohvin treeniherkuilla. Hieno tyttö, jonka hyväntuulista menoa on ilo seurata. Voinette arvata, että meillä on ollut erityisen rauhallinen ilta kotona...

Ai niin, ne treenit. Tällä kertaa olen jotenkin tosi tyytyväinen. Yksittäisharjotteista aloitettiin keinulla maksipöydältä minipöydälle. Alkuun Minttu hidasteli, mutta loppuun annetiin kolahdella enemmän. Keppitreenit kokoverkoilla helpot (tässä pitäisi nyt vain rohkeasti ottaa verkkoja reilusti pois). Puomin kontaktit jees, ei kyllä vielä kestä juurikaan minun liikettä ohi. Rengas meni hyvin, vaikka kulmaa lisättiin. Arvioi hyppyä huonommin, kun kulmaa lisättiin eli ponnistaa tällöin turhan kaukaa.

Radalla Minttu veti ns. kisatreenit. Ensin rataantutustuminen ja sitten kaikille kaksi ratasuoritetta. Rata alla, sillä erotuksella, että este 5 oli pituus ja este 17 jätettiin pois tilapuutteen vuoksi.

Ensimmäinen rata tehtiin juuri ja juuri virheittä. Mutta Sohvi varasti lähdössä ja korjasi juuri ja juuri esteet numero 3 ja 16, koska minä ohjasin ne huolimattomasti. Huomatessani, että koira on vaarassa tulossa ohi, käskytin hypyn uudestaan ja koira onnistuu viime hetkessä koukkaamaan esteiden kautta. Hyvä Sohvi, huonompi minä. Lisäksi Mintulta tuli noottia A:n kontakteista, koska otan ne ns. juoksuversiona ja koira kuulema pomppaa alastulossa hieman. Pituus pienellä kulmalla meni hyvin, samoin takaaleikkaus enimmäisellä putkella. 11. este oli musta putki, joka oli tosi ahtaanoloinen ja aiheutti monille ongelmia, mutta Sohvi otti tällä kertaa putkesta kevyen niskalenkin. Minä sen sijaan peruuttelin putkella kuulema vähintäänkin naurettavasti. Ainakin Mintun demo peruuttamisestani oli mitä mainioin :D

Toisella radalla palasin kylmästi korjaamaan starttivarastuksen kahteen kertaan, kolmannella kerralla lähtö onnistui. Otin kolmosesteen ja A:n kontaktin huolella ja mielestäni meni paremmin. Samoin puomin jälkeisellä putkella unohdin hienot pakittelut putkensuulle. Esteiden 15 ja 16 välinen sokkari meni taas aika hilkulle.

Olin tyytyväinen koiran vauhtiin ja kokonaisuuteen. Samoin keinuharjoitteet ja kepit lämmittävät mieltä. Kehitettävää löytyy omasta ohjaustarkkuudesta ja etenemisen sujuvuudesta, yllätysyllätys.

Seuraava agiharjoitus onkin cairnien agipäivässä sunnuntaina Mouhijärvellä. Me jännitämme alokasluokassa ja ihastelemme taitavampien suoritteita. Pitäkää peukkuja....

Uusi-ID

Poppis sai tänään rokotusohjelman vikana piikkinä vesikauhua vastaan rokotteen. Samalla Sohvilla tuikattiin kennelyskärokote suihkeena nenään. Oli hivenen hämmästyneen näköinen suihkauksen jälkeen :D

Poppis Paavon syynissä.

Mikäs suihkaus se oli...

Hankin Pompulalle passin ja siinä yhteydessä havaittiin, että sirua ei löydy. Ei, vaikka skannattiin koko koira ell ja hoitajan toimesta moneen kertaan. Liekö rikkoutunut rajuissa leikeissä. Eipä auttanut kuin tuikata uusi mikrosiru niskaan. Tässä vaiheessa Paavo varoitteli, että nyt saattaa päästä poru ja kieltämättä aika isolta neula näytti minunkin silmään. Mutta eikö mitä, Poppis vähän värähti, mutta ei sanonut sanaakaan ja oli operaation jälkeen kuin ei mitään. On se ihme reippailija.Uusi siru lukeutui hyvin ja tiedot sirunvaihdosta lähti niin Kasvattajalaan kuin Kennelliittoon.

Poppis ja uusi identiteetti.

Toisaalla

Teimme tänään Mikon kanssa molemmat töitä kotoa. Kun läppärit kaivetaan aamupuuhien jälkeen esiin ja napsuttelu alkaa, niin molemmat koirat kipuavat sänkyyn ja ottavat aamupäiväunoset. Vähän kateellisena kävin kuvaamassa kaverukset.

Tänään edes kurre ei käynyt häiritsemässä unia.

Jotkut tekevät töitä.

Ja jotkut pysyttelevät tiukasti mukavuusalueella.

Ostetaan uusi kalenteri

Tarvitsen kalenterin, jossa olisi enemmän päiviä ja niihin tunteja.

Päivittelin tuota koirien lukujärjestystä sivuun ja kesän vapaa-ajat alkavat olla käytetty. Kesällä Sohvi aksaa ja käy verijäljellä. Poppis rally-tokoilee ja käy opiskelemassa verijäljelkeä sekä hengailee muuten vain mukana. Ja ehkä menee pentunäyttelyihinkin, jos Kasvattaja niin toivoo.

Vielä viehejuoksututustuminen johonkin väliin ja nippu HSKH:n talkoita itselleni, niin siinähän ne kesän planit.

Muistoissamme

Kimallus tähden, pilven lento

kasteisen aamun pisara hento

Tiutiun muistolle <3

Kasvattajalaan lämmin osanotto ja iso halaus.

Toinen aku

Sohvin ensimmäinen akupunktio laittoi nesteet liikkeelle, mutta mielialaan se ei vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Tänään otetiin toinen satsi. Tämän jälkeen päätän otanko enää sen sarjan viimeisen.

Tänään hoito meni erittäin hyvin. Kaikki 10 neulaa laitettiin tällä kertaa niin, että Sohvi oli sylissäni. Koira oli rauhallinen, mutta läähätteli jännitystään vähän. Vaikutusajan koira istui levollisena ja kaikki neulat pysyivät hyvin paikallaan. Läähättelykin loppui ja koira rentoutui silminnähden. Neuloja stimuloitiin kerran ja kokonaisvaikutusaika reilu puoli tuntia. Totesimme Aistin Riikan kanssa, että nyt meni hoito niin hyvin kuin se on mahdollista mennä.

Nyt sitten seuraillaan. Koira oli hoidon jälkeen hyväntuulinen oma itsensä. Illan metsälenkki meni reippaasti ja innostui vähän leikille pennun kanssa. Samoin komensi pentua nyt illalla enemmän kuin viime viikkoina, jolloin on vain apaattisena lähinnä väistänyt pienen riekut. Seuraillaan ja toivotaan, että hoito toisi helpotusta oloon ja meille takaisin menoa ja meininkiä...

Mallioppilas ja häirikkö

Automatkailu ja hotellielo sujuivat mallikaasti. Auton kun käynnistää, niin kuorsaus alkaa häkistä kuulumaan.

Pian kotiutumisen jälkeen suuntasimme Pompulan kanssa kouluun. Olin puolittanut päiväruoan, jotta fokus tunnilla pysyisi minussa. Ja puolet ajasta se toimi kuin tauti. Kontaktit priimaa, myös liikkuessa. Luoksetulot, ei ongelmaa. Uutena oppina Jätä -käsky, niin herkuilla, nenäliinoilla kuin leluilla. Ja niin oppi hetkessä jutun juonen.

Mutta sitten tuli tunnin puoliväli ja keskittyminen alkoi rakoilla. Olisi pitänyt tajuta pitää kunnon tauko ja vaikka ulkoilla väliin. Seuraamisharjoitteet meni ihan metsään, olin muuttunut koiralle näkymättömäksi eikä namit kiinnostaneet. Suunta oli kaikkialle muualle kuin minun suuntaan. Veti ja hinkusi muiden koirien luokse. Vinkui ja porsasteli. Mari-kouluttaja vahingonilon ja myötätunnon sekoituksella tsemppasi, omistaa nimittäin cairnin itsekin. Jäettiin tämä harjoite väliin.

Loppuun käsittelyharjoituksia eli Mari kävi koiran kerrallaan läpi, katsoi hampaat, nosteli tassut yms. Tämä meni hienosti. Ja viimeiseksi leikkiharjoitus. Ensin leikittiin, lelu selän taakse ja luoksetulon palkkaus leikillä. Toimi tajuttoman hyvin. Koira keskittyi taas minuun, virtaa riitti ja onnistuttiin hyvin. Tähän lopetettiin.

Päivä kuvina

Ohiajavat maantiepyöräilijät saivat terrierein jakamattoman huomion.

Lepo.

Ruoanvalmistus.

Mitään en o tehnyt.