Pullo verta, pari sorkkaa ja metsään. Seurana Minna ja Pipsa. Väliin satoi vettä ja väliin paistoi aurinko. Jäljetkin kastuivat kunnolla ja se näkyi ehkä aavistuksen epävarmempana jäljestyksenä koirilla. Sohvi ei alkuun meinannut saada jäljestä kiinni, mutta sille päästyään nuuskutteli kuuluvasti ja löysi välipaikan ja maalin. Luu oli mieleinen eikä siitä oikein olisi maltettu luopua autolla. Pipsa teki nopeaa työtä kuten aina, pari hassia sillekin, mutta nopeasti korjasi itse. Popsikin nuuskutteli ihan hienosti oman makkaralla vahvistetun jälkensä. Jäljellä häntä oli koipien välissä ja jos putosi jäljeltä, niin häntä nousi :) Myös Pikkaraiselle kelpasi palkintoluu.
Yhteislenkillä sade ei haitannut ja sen tehoa vain voimistettiin kahlaamalla lutakot läpeensä. Tai siis Pipsa ja Popsi kahlaavat, Sohvi kiertää tai hyppää yli. Tytöillä tuntui olevan kivaa.
Kotona ei jostain syystä ollutkaan tarjolla mukavan väsytettyjä, rauhallisia koiruleita. Vaan Popsi veti valtaisat pentuhepulit, melkein kiipesi seiniä pitkin, kun muu perhe tuijottaa silmät pyöreinä, että mikä sille nyt tuli. Sohvilla paloi päreet mokomasta ympyrää sinkoilevasta otuksesta ja yritti torpata kaikin keinoin pentua, samalla, kun me yritimme ohjata ohjusta pihan puolelle. Tuosta, kun simahtaa, niin pääsee vielä kynsienleikkaukseen, kun ei jaksa kissaa sanoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti