Ojangossa on tämän viikon agikisoja, joten ohjatut ulkotreenit on peruttu. Kävin eilen ykkösten kisoissa auttamassa ja hienoja suorituksia oli ihailtavina. Oli kamala hinku päästä itsekin kokeilemaan rataa. Ainoa, mikä vähän itseäni harmitti, oli monien kisaajien myrtynyt asenne maaliintulossa ratvirheiden jälkeen. Erityisen ikävää se oli, jos ohjaajat kiukuttelivat koirilleen. Monet koirat tulivat innoissaan maaliin, eivätkä millään ymmärtäneet, miksi se ohjaaja punottaa ja raivoaa rekulle. Hännät laskivat samantien :( Rakkaat kanssatreenarini, muistakaamme tukistaa toisiamme, jos ikuna tuollaiseen sorrumme. Kun tdn ohjaaja vain ihan itse on mokannut ohjauksessaan tai sitten koira ei vielä tiedä, mitä siltä halutaan.
Tänään oli kakkosten kisat, joissa kävin vielä auttamassa ratojen kanssa. Harkkasin siinä samalla omat koirat. Meni silleen semisti. Poppis pääsi putkelle ja juoksemaan lelun perässä siivekkeiden välistä. Pieni on ihan innoissaan puuhasta, putkea ei ohita vahingossakaan, se se vasta kiva on. Ihana pörriäinen.
Sohvin kanssa tehtiin kolme harjoitusta:
1) takaaleikkausta: tosi tahmeaa ja tuntuu onnistuvat vain toiseen suuntaan, palkkasin hurjasti muutamasta kohtuullisesta läpimenosta
2) putkeen irtoamista targetilla: tähän olisin tarvinnut ehdottomasti avustajan
3) puomin pelkkää alastuloa kahdella palkalla: ihan ookoo, mutta kaukana varmasta
Mutta onpas harjoiteltavaa. Loppuun kunnon lenkki Ojangon maastoissa, jossa Pops sai tartutettua oman hepulinsa Sohviin, ja sitten metsä ryskäsi. Istuskelin kivellä ja odotin, että hyrrä jossain vaiheessa pysähtyisi. Meillä oli tosi kiva lenkki, vaikka välillä kuljettiin aavistus eksyksissä. Metsä kuhisi suunnistajia, joten saatiin paljon ohistuharjoituksia, onneksi aginakki oli riittävän kiinnostava. Nyt meillä onkin kotona kaksi koiraa untenmailla ja yksi naisihminen virittäytymässä fudiksen katsomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti