Mutta sitten eikun liikkeelle ja agihallille seuraamaan, miten keväällä aloittanut cairnporukka oli edistynyt. Minttu veti ryhmälle sopivan haastavat treenit, ja hienosti koirakot olivat menneet eteenpäin. Hyvä Elli, Pipsa ja Lennu ohjaajineen sekä kisauraansa jo aloitteleva Rocky.
Illalla koitti odotettu hetki, kun suuntasimme Pranskter'silaan katsomaan Mamaa ja vesseleitä. Samalla Poppiksen kuontalo laitettiin uuteen uskoon. Jälleennäkeminen oli niin iloinen. Mamma pussasi meidät onnellisena ja asettui sitten tervehdysseremonioitten jälkeen rauhallisesti viereen seuraaman, kun kasvattaja esitteli meille pentulaatikon aarteet. Neljä täydellistä pikkumiestä, jotka siristelivät juuri auenneilla silmillään maailman menoa. Pieniä, kauniita, kiiltäväkarvaisia nöpöneniä.
Ihastelujen jälkeen pikkumiehet painuivat sikeille ja me suunnattiin Sohvin kanssa pienelle lenkille. Mamma kulki koko matkan häntä heiluen ja silminähden tyytyväisenä elämäänsä. Ihunainen. Lenkin jälkeen kurkkasin vielä nopsasti laatikkoon kameran kanssa ja päästin sitten Sohvin hoitamaan tärkeää tehtäväänsä. Yritti ensimmäisellä kerralla lähteä mukaani, mutta jäi sitten kehotuksesta vaavojen luokse laatikkoon ja vähän vain haikeana katseli perääni. Onneksi hormonit pitävät äitikoiran vielä tiukasti laatikon äärellä.
Tyytyväisenä näkemääni kävin vielä seuraamassa Pompula lopputrimmin. Popsista tulikin aika lyhyttukkainen, kun pohjavilla oli kasvattanut pitkän kerroksen, joka haluttiin ottaa pois varsinaisen turkin tieltä. Nyt meillä vasta hauskannäköinen otus asuu. Mikon mielestä Poppis näyttää nyt kissalta. Miau.
Olemme vähän suunnitelleet pentutestaavamme poikaat, mikä olisi erittäin mielenkiintoinen prosessi päästä seuraamaan. Sain eilen paljon uusia ajatuksia luonnetestausluennosta, josta yritän ehtiä tännekin koostamaan jonkin version.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti