Jakaannuttiin ryhmiin ja vedettiin jäljet. Kokeneille pidemmät ja kulmilla, junioreille suorempaa ja helpompaa. Jälkien asettumista odotellessa suunnattiin koko revohka lenkille.
Siellä ne marssi nuoret ja vanhat, tytöt ja pojat. Tytöt sai kulkea vapaana, mutta poikaita kytkettiin aina sen mukaan, miltä reaktiot vaikutti. Pientä pullistelua oli havaittavissa, mutta ei mitään vakavampaa. Sää oli ihmeen lämmin, vähän kostea, ja mukavan vähän oli porukkaa ulkoilualueella liikenteessä.
Jäljillä nähtiin meidän tytteliltä kamalan innostunutta ja vähän kohkaavaa etenemistä. Kaarroksia jäljen molemmin puolin ja ajoittain ilmavainulla nokka pystyssä. Mutta kovastihan tuo tykkää ja loppupalkkana ollut kuivattu hevosen liha katosi nopeasti parempiin suihin.
Erikoismaininta pitää antaa ensikertalaiselle. Kerttua ei jännittänyt veri yhtään, ymmärsi heti, mikä oli homman nimi ja nuuskutus kuului kauas, kun eteni jäljellä. Eikä olisi millään malttanut lopettaa hommaa maaliin, vaan sinnikkäästi olisi vielä jatkanut etsimistä. Nyt vain nopealla aikataululla uutta jälkeä työnalle, niin saadaan uusi hieno jäljestäjä kehiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti