Kauniissa Mellyssä on niin karhu- kuin paimenkoiraakin. Tytteli on tosi reipas ja ihmisrakas, mutta osoittautunut ääniherkäksi, joten perheensä aloittelee siedättämistreenejä kovemmille äänille. Pihalla koirien leikkiessä taustalle laitettiin vähän pauketta ja yhteislenkillä ympäristöstä löytyi kovempia ääniä. Melly ragoi voimakkaasti ääniin, joihin Sohvi ei korvaansa lotkauttanut. Kovat äänet pelottavat Mellyä ja koira pyrkii äänen luota voimakkaasti pois. Eilen kuitenkin seurassa, joka ei reagoi ääniin mitenkään, mitä nyt tuuppii korkeintaan namia suuhun, palautuminen normaalitilaan oli suht nopeaa.
En tuon naulapyssyn paukkeessa kasvaneen oman pennun kanssa osannut edes aavistaa, että reaktio voi koiralla olla noin voimakas. Periytyvyys ominaisuudelle on aika korkea ja paimenkoirien sanotaan usein kärsivän ääniherkkyydestä. Ominaisuus ei myöskään itsestään mene pois, joten kovasti vain hyviä harjoituksia toivotellaan Mellyn perheelle. Ja Sohvia saa aina käyttää treeneissä, jos siitä katsotaan olevan apua. Mietin myös olisiko äänitteistä apua, niiden volyymiä voisi säädellä ja niitä voisi kuunnella turvallisesti kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti