Huh, mitkä agitreenit. Nyt sitten tehtiin sitä rataa ja niin että tuntui. Tais opettajalla lähteä homma vähän lapasesta meidän suhteen. Sekä ohjaajilta että koirilta nähtiin mitä erikoisempia suorituksia ja nauruksi se välillä meni niin radalla kuin katsomossakin.
Ensin otettiin keinu-harjoitus, joka meni paremmin kuin viimeksi. Sohvia ei enää jännittänyt ja lompsotteli keinun muina tyttöinä läpi. Opettaja toki edelleen hidasti keinua.
Mutta se rata. Lämmittely oli suht helppo: este, valssaus, este ja putki. Vähän Sohvi vielä pyrki putkella perääni eikä hae putkea. Mutta sitten se varsinainen rata: este, valssaus, este, putki, valssaus, este, valssaus, putki, este, valssaus ja putki. Noo, tämä ei sitten enää sukkana mennytkään. Mutta pätkissä ja tarvittaessa stiplatut esteet uusittiin. Valssaus ei itselleni ole suuri ongelma, osasin kääntyä koiran kautta ja kontakti koiraan säilyi. Mutta.
Nyt kun kentällä oikeasti juostiin, niin koira kuumeni selvästi ja suoritti esteet haukkuen!? Juoksuissa otti vahvaa kontaktia minuun, vähän kuin yrittäisi leikkiä tai pysäyttää. Tästä syystä kiersi herkästi hyppyesteet. Saimmekin kotiläksyksi tylsiä juoksuharjoituksia, joissa ei leikitä eikä koira saa tulla liian lähelle. Vähän kuin näyttelytreeniä, mutta juosten.
Hyvää oli se, että koira keskittyi radalla vain tekemiseen (muut koirat radan ulkopuolella) ja minuun. Intoa ja vauhtia löytyy, mutta se menee siis helposti yli. Ensimmäistä kertaa treeneissä omatkin sykkeet saatiin nousuun ja tuli lämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti