Meillä aloitettiin naksuttimeen tutustuminen tällä viikolla. Helppoa kuin heinänteko. Ensin koiran nähden naks ja palkka. Naks ja palkka. Toistetaan riittävästi. Sitten sama, niin että koira puuhaa muuta. Jos pää kääntyy naksun kuultua, homma alkaa hahmottua. Nyt naksutellaan jo ulkona. Muutama naksaus on ulkona mennyt ohi, mutta pääsääntöisesti kääntyy heti ilahtuneena kohti. Taustaksi olen lueskellut Morten Egtvedtin ja Cecilie Kosten Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjaa.
Meillä on naksuttimessa kosketuskeppi, joka ujutettiin hommaan mukaan.
Hankalinta oli saada koira koskettamaan ensimmäisiä kertoja kepin pompulaan. Ohjeiden mukaan pomulalla ei saisi houkutella, vaan koiran pitäisi itse tarjota liikettä. Kun Sohvi vihdoin tökkäsi kuononsa pompulaan, niin naks ja palkka. Sitten taas odoteltiin seuraavaa kertaa, naks ja palkka. Tästä ei sitten mennytkään montaa kertaa, niin homma valkeni koiralle. Nyt Sohvi on ihan täpinöissään, kun otan kepin esiin, kirmaa pompulan perässä ihan herhiläisenä.
Touchdown.
Tässä kuvaaja myöhästyi hieman, eli Sohvi kiipesi, koski pompulaan ja on jo kääntynyt palkkaa odottamaan..
Hauskaa on ollut. Ja ihastelen tuota pienen tiiperön oppimishalua ja -kykyä. Kosketuskeppi pitää lopulta piilottaa, sillä terrieri tapittaa sitä muuten haltioituneena: lisäälisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti