Eilen koitti arki meidän perheeseen. Eli ihmiset lähtivät aamulla työpaikoilleen ja pienen koiran piti jäädä koko päiväksi kotiin. Vähän ajastamalla lähtöä ja tuloa saimme kokonaisajan tiputettua seitsemään tuntiin. Ja mitäkä odotti kotiin palaavaa emäntää iltapäivällä. Makoisasti haukotteleva ja iloisesti häntää heiluttava koira, joka oli leikkinyt vähän leluillaan. Mitään ei ollut tuhottu, eikä edes liruja lattialla. Ihana pikku tiituliini.
Ilta menikin sitten yhdessä puuhaillessa. Ulkoilimme pitkään, leikimme ja illalla suuntasimme oikeaan koirakouluun. Tuo aikaisempi kun oli sellainen eskari, vauvaeskari, jossa sai vielä leikkiä. Mutta eilen alkoi jo ihan oikea koulu sisähallissa (Koirakoulu Vision). Minua jännitti enemmän kuin Sohvia. Palkaksi olin keitellyt sian kieliä, joille koira on suhteellisen perso.
Olimme ensimmäisen kerran ainoat osallistujat, joten saimme intensiivisen yksityistunnin. Sohvi sai ensin vähän tutkia paikkoja, kun kävimme teoriaa kouluttajan kanssa läpi. Aloitimme kontaktin harjoittelun naksuttimella, koska koira tuntee äänen. Huomasin, että olin monessa kohtaan kotiharjoittelussa sortunut houkutteluun, kun taas eilisessä harjoitteessa pyrittiin vahvistamaan koiran omaa aktiivisuutta (koira tarjoaa itse liikkeen (eli katsoo ohjaajaan)-> naksu-> palkkaus). Teimme liikettä sekä paikallaan, että pienessä liikkeessä. Kouluttaja otti aikaa (15-30 sec) ja meidän piti saada mahdollisimman monta toistoa aikaiseksi. Ei me vielä kovin montaa saatu. Mutta muutama kuitenkin. Koko ajan minun teki mieli antaa sanallinen käsky (meillä se on "katsoo"), mutta nyt piti vain olla hiljaa ja odottaa, että Sohvi tarjoaa katsetta itse. Samoin minä olin auttamattoman hidas naksun ja namin välissä (namia kun ei saa pitää kädessä eikä kättä namipussilla ennen naksautusta). Lisäksi sain ohjeen olla tarjoamatta namia koiralle, vaan nami annetaan läheltä jalkoja, josta koira itse tulee ottamaan sen. No, noissa kiemuroissa se aika sitten menikin.
Harjotteiden välillä pidettiin taukoja. Harjoituaika oli kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia. Ja uskomatonta kyllä, koira oli selvästi väsynyt aivojumpan jälkeen.
Kotiläksynä oli viikon aikana tehdä kontaktia 10 eri paikassa noin 5-10 namipalaa kerrallaan. Tänään aamulenkillä jo vähän harjoiteltiin lähikallioilla. Minä olen hitaudellani edelleen harjoitteen heikoin lenkki. Enkä tiedä riittääkö meidän kummankaan kärsivällisyys kovin systemaattiseen ja vakavahenkiseen harjoitteluun. Kunhan nyt vähän puuhastellaan yhdessä.
Mukavan touhukasta arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti