Poppis teki Sohvin paikkotreenissä, jotka tänään omatoimiset, kaikki kontaktiesteet. Puomi ja A tehtiin hyppyjen tai renkaan kautta. Keinu yksittäisenä. Keinua lukuun ottamatta Pompulle on opetettu pysäytyskontaktit. Ja vitsi ne on kyllä hauskat ja varmat. Liisteröityy aina kuin mahdollista kaikille kontaktipinnoille. Miten pienellä vaivalla tuon sai aikoinaan pennulle naksulla ja tasapainotyynyllä opetettua ja nyt se on koiran lempparijuttu radalla :)
Keinulla palkkailen keinun laskeutuessa. Eli Pompulle opetetaan, kuten Sohvillekin, ei maailman nopeinta tapaa tehdä keinu, vaan koiralle mukavampi ja rauhallisempi malli.
Putkiin otin pallopalkkaa, että saatiin koira ampumaan paremmin putkista eteen.
torstai 31. lokakuuta 2013
Energiat yli
Mä en tajua, kuinka jotkut pärjää cairn ns. kotikoirana. Normilenkit ja vähän kongia sekä normilulluttelut. Eiks ne koirat kiipeile seinille?
Vajaa viikko lepoa ja meinaa koti ja huonekalut hajota, kun painia ja juoksulenkkiä ja hepuleita viljellään ihan solkenaan. Junnuhan meillä on aina ollut aika aktiivi eikä tunnu juuri väsyvän, mutta Mamselli osaa yleensä ottaa aika lungisti. Paitsi nyt, kun on tehty vain iisejä lenkkejä ja kerran uitu. Ei treenejä, ei edes kotitemppuja tehty viikkoon, ja kierrokset on sen mukaiset, vaikka vähensin arvon rouvan ruoka-annostakin lomaviikolle. Lähtee ton kakrun yllyttämänä vaikka mihin. Puuh, mikä härdeli sisällä ja ulkona.
Onneksi sentään tänään junnulla agility, kontaktikertausta ja vauhtia putkiin -teemalla ja viikonlopuna molemmat pääsevät jäljelle. Niin ja Poppis pääsi taas saippuapesulle, kun metsälenkillä kävi pyörähtelemässä jossain ihanassa. Pannoissa nykyään meillä ratkaisee konepestävyys ;)
Vajaa viikko lepoa ja meinaa koti ja huonekalut hajota, kun painia ja juoksulenkkiä ja hepuleita viljellään ihan solkenaan. Junnuhan meillä on aina ollut aika aktiivi eikä tunnu juuri väsyvän, mutta Mamselli osaa yleensä ottaa aika lungisti. Paitsi nyt, kun on tehty vain iisejä lenkkejä ja kerran uitu. Ei treenejä, ei edes kotitemppuja tehty viikkoon, ja kierrokset on sen mukaiset, vaikka vähensin arvon rouvan ruoka-annostakin lomaviikolle. Lähtee ton kakrun yllyttämänä vaikka mihin. Puuh, mikä härdeli sisällä ja ulkona.
Onneksi sentään tänään junnulla agility, kontaktikertausta ja vauhtia putkiin -teemalla ja viikonlopuna molemmat pääsevät jäljelle. Niin ja Poppis pääsi taas saippuapesulle, kun metsälenkillä kävi pyörähtelemässä jossain ihanassa. Pannoissa nykyään meillä ratkaisee konepestävyys ;)
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Notebook
Etäpäivän ja auringonpilkahduksen kunniaksi käytiin pitkällä lounaslenkillä, jonne nappasin pallon mukaan. Mutta ei me sitten palloteltukaan, kun kulkiessamme Pitkäkosken koirapuiston ohi, koirat saivat pitkästä aikaan manguttua pääsyn sinne leikkimään kahden erikivan sprinkun ja yhden labbiksen kanssa. Pomppuhan ei ole juuri puistoillut ja sitä vähän alkuun ujostutti, mutta into leikkiä uusien kavereiden kanssa vei voiton ja siellä ne viiletti pitkin isojen puolta. Loppuun Pomppu tarjosi puistoilijoille hupia saamalla valtaisat ilohepulit ja juoksemalla ja loikkimalla päättömästi muun lauman ympäri.
Tänään hoidin ison kasan rästiin jääneitä hommia. Paperitöitä, laskuja, maileja sinne ja tänne, täydensin koirien ruoka- ja luuvarastot ja kävin lunastamassa Sohvin palkinnoksi saadun lahjakortin. Ja ilmosin koiran seuraaviin agikisoihin, YKKÖSluokkaan. Eikun mailia perään, että totaniinkuin sinne kakkosiin. Lisäksi Messarin standiprojektiakin edistettiin ja kävin hakemassa sinne maton, jonka kuitin ehdin jo mystisesti hukuttaa kotimatkalla, kerpeles.
Tein tänään varovaisia suunnitelmia ensi vuodelle liittyen mahdolliseen vuorotteluvapaaseeni. En suinkaan aijo ihan heittäytyä laakereilleni, vaan tavoitteena on löytää mielekästä vapaaehtoistyötä.... Kerron lisää, jos hanke edistyy. Siihen liittyen tulikin kamala hinku ostaa ensi vuoden kalenteri, ja samalla uusi muistikirja, entinen on melkein täynnä.
Menen oman lenkin sijaan saunaan ja yritän uskotella, että kurkussani tuntuva kaktus ei ole olemassa. Flunssa ei nyt vain kuulu suunnitelmiin, noup.
Tänään hoidin ison kasan rästiin jääneitä hommia. Paperitöitä, laskuja, maileja sinne ja tänne, täydensin koirien ruoka- ja luuvarastot ja kävin lunastamassa Sohvin palkinnoksi saadun lahjakortin. Ja ilmosin koiran seuraaviin agikisoihin, YKKÖSluokkaan. Eikun mailia perään, että totaniinkuin sinne kakkosiin. Lisäksi Messarin standiprojektiakin edistettiin ja kävin hakemassa sinne maton, jonka kuitin ehdin jo mystisesti hukuttaa kotimatkalla, kerpeles.
Tein tänään varovaisia suunnitelmia ensi vuodelle liittyen mahdolliseen vuorotteluvapaaseeni. En suinkaan aijo ihan heittäytyä laakereilleni, vaan tavoitteena on löytää mielekästä vapaaehtoistyötä.... Kerron lisää, jos hanke edistyy. Siihen liittyen tulikin kamala hinku ostaa ensi vuoden kalenteri, ja samalla uusi muistikirja, entinen on melkein täynnä.
Menen oman lenkin sijaan saunaan ja yritän uskotella, että kurkussani tuntuva kaktus ei ole olemassa. Flunssa ei nyt vain kuulu suunnitelmiin, noup.
Agilitykenttien ulkopuolelta
Sohvin syysloman ohjelmassa oli eilen uintia. En tällä kertaa remmiuittanut koiria ollenkaan, vaan Sohvi sai noutaa lelua. Puolet ajasta mentiin ilman liivejä ja hyvällä vedolla ja pitkällä takapotkulla Sohvi etenee. Pomppu-pakkouitettu sai uida sivun kerrallaan, hosuu ja hätäilee vielä vähän. Saimme olla melkein koko vuoron hallissa keskenämme, ihanan rauhallista ja hiljaista. Vähän ajattelin, että nyt kun halli-ja uintirutiinit on hallussa, niin pyydetään kaverikoiria silloin tällöin mukaan. Allas on niin iso, että mahtuisi polskimaan pari muutakin.
Muuten meillä ohjelmassa rentoilua, kevyitä lenkkejä ja viikonlopuna vähän nuuskuttelemaan jäljelle. Nautin syksystä ja terveistä ja iloisista koirista.Viime aikojen tiedot agilitykentillä loukkaantuneista koirista, ratojen jälkeen ontuvista kisakavereista, lihasvammoista, paukkuneista jänteistä ja nivelistä ovat taas saaneet pohtimaan koirien terveyden ylläpitoa ja harrastevammojen ennaltaehkäisyä.
Kun katsoo nykypäivän rataprofiileja erityisesti ylimmässä luokassa, koirien hurjia tehoja ja nopeuksia yhdistettynä ohjaajien välillä sumeaankin kunnianhimoon ja voitontahtoon miettii väkisin, onko turvallisuuteen kiinnitetty riittävästi huomiota. Peräänkuulutan myös tuomareiden vastuuta asiassa. Keskustelua on muun muassa käyty voitaisiinko sisähallien putkien pintaa karhentaa liukastumisten välttämiseksi.
Myös hätkähdyttävän nuorilla koirilla treenataan todella paljon ja kovaa. Palautuvatko koirat riittävästi, niin keholtaan kuin mieleltään? Kiivas tahti saattaa tulla myöhemmin vastaan epämieluisina terveyshaittoina. Koiran terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan vastaan tulee enenemässä määrin 4-6 vuotiata koiria, jotka on ikäänsä nähden huonossa kunnossa luu- ja tukikudosten osalta, rumasti sanottuna loppuun ajettuja koiria.
Vaikka katsonkin, että en oman rotuni ja omien agitavoitteideni kanssa kuulu ns. riskiryhmään ylikunnon osalta, olen peilaillut eri asiantuntijoiden (ell, fyssari, osteopaatti, aktiivi-agilitaaja, useampi agilitykouluttaja) mielipiteitä treenin ja levon suhteeseen. Tavoitteena räätälöidä meille sopiva malli tehdä töitä.
Mielestäni perustavanlaatuista agikenttien ulkopuolella on, että:
Muuten meillä ohjelmassa rentoilua, kevyitä lenkkejä ja viikonlopuna vähän nuuskuttelemaan jäljelle. Nautin syksystä ja terveistä ja iloisista koirista.Viime aikojen tiedot agilitykentillä loukkaantuneista koirista, ratojen jälkeen ontuvista kisakavereista, lihasvammoista, paukkuneista jänteistä ja nivelistä ovat taas saaneet pohtimaan koirien terveyden ylläpitoa ja harrastevammojen ennaltaehkäisyä.
Kun katsoo nykypäivän rataprofiileja erityisesti ylimmässä luokassa, koirien hurjia tehoja ja nopeuksia yhdistettynä ohjaajien välillä sumeaankin kunnianhimoon ja voitontahtoon miettii väkisin, onko turvallisuuteen kiinnitetty riittävästi huomiota. Peräänkuulutan myös tuomareiden vastuuta asiassa. Keskustelua on muun muassa käyty voitaisiinko sisähallien putkien pintaa karhentaa liukastumisten välttämiseksi.
Myös hätkähdyttävän nuorilla koirilla treenataan todella paljon ja kovaa. Palautuvatko koirat riittävästi, niin keholtaan kuin mieleltään? Kiivas tahti saattaa tulla myöhemmin vastaan epämieluisina terveyshaittoina. Koiran terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan vastaan tulee enenemässä määrin 4-6 vuotiata koiria, jotka on ikäänsä nähden huonossa kunnossa luu- ja tukikudosten osalta, rumasti sanottuna loppuun ajettuja koiria.
Vaikka katsonkin, että en oman rotuni ja omien agitavoitteideni kanssa kuulu ns. riskiryhmään ylikunnon osalta, olen peilaillut eri asiantuntijoiden (ell, fyssari, osteopaatti, aktiivi-agilitaaja, useampi agilitykouluttaja) mielipiteitä treenin ja levon suhteeseen. Tavoitteena räätälöidä meille sopiva malli tehdä töitä.
Mielestäni perustavanlaatuista agikenttien ulkopuolella on, että:
- agilitya harrastavan koiran tulee olla terve
- koiran peruskunnon tulee olla hyvä, koiralla ei saa olla ylipainoa
- koiran ruokinta/nesteytys on asianmukaista
- säännöllisesti agilitya harrastava koira tulee huoltaa säännöllisesti (hieronta, fysioterapia, osteopatia)
- kehonhallinnan ja hyppytekniikan opiskeluun ja ylläpitoon tulee satsata
- koiran levon ja palautumisen tulee olla riittävää, agilitysta pidetään säännöllisesti kunnon taukoja
- koira harrastaa myös muuta kuin agilityä, mielellään lajeja, joissa toimii itsenäisesti, ei ohjattuna (meillä nämä nenänkäyttöharjoitukset raunioilla ja metsäjäljellä ovat tosi pidettyjä ja tärkeitä)
- koira saa olla koira
- turvallisia kenttiä ja esteitä
- laadukasta koulutusta, osaavia kouluttajia
- koiran motivaatiota tehdä
- systemaattista, koiran ja ohjaajan mukaan räätälöityä harjoittelua
- iloista mieltä, hyvää yhteishenkeä niin koutsien kuin kanssaharrastavien kanssa
tiistai 29. lokakuuta 2013
Mutkaputkimutruilua
Sohvi ei näyttänyt ollenkaan ilahtuneelta, kun ilmoitin syysloman tarkoittavan totaalitaukoa agilitysta ja pakkasin Pompun Sepon treeneihin.
Tässä rata.
Poppiksen tyyli on vetää eka kiekka täpöillä, jolloin pääsimmekin lähes koko radan läpi. Pakkovalssissa 8. esteellä piti olla tarkkana, etten käännä liian aikaisin. Meni jopa ulkokautta ohjattuna mutkaputkeen. Mutta kun aletaan hinkata minun ohjausta, tehdään toistoja, niin Poppiksen nuori ikä ja pienet epävarmuudet paljastuvat. Mutkaputket eivät miellytä pientä, varsinkaan mustat. Tämä on ollut havaittavissa alusta saakka, mutta pikkuhiljaa asiassa on edistytty. Vielä pitää tehdää hassunhauskoja putkiharjoituksia, palkata ja palkata nopeista ja sujuvista putkista. Sokkari oli pienelle hankala, unohtaa esteet ja juoksee innolla kiinni. Eli estehakuisuutta ja itsenäisyyttä pitäisi vielä saada roimasti lisää. Pyöritykset hyydyttävät junnun vauhdin lähes kokonaan. Seppo muistuti, että minun pitää vielä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että palkka annetaan nopeasti ja aina eteen. Koira painaa edelleen niin vahvasti puoleeni, että palkan on nyt syytä lentää aina liikkeen suuntaisesti.
Hyvää tänään oli lähdössä pysyminen seläntakaisesta häiriöstä huolimatta ja räjähtävä lähtö startista, puhtaat ja helponoloiset hypyt (25 korkeuksilla) ja varma rengas. Samoi tuo loiva L-putki ei tuottanut mitään ongelmia. Regoi ennakoivaan valssin hätkähdyttävän hyvin, jopa niin, että jos otan Sohvimaisella ronskilla ohjaustyylillä saattaa kääntyy jo ennen hyppyä. Sohvihan on aika huono kääntyjä, ei juuri reagoi minun huonoon ennakoivan valssin ohjaukseen, sillä ainoastaan vastakäännös tai niisto tuntuu toimivan voimakkaasti kääntävänä ohjauksena.
Tässä rata.
Poppiksen tyyli on vetää eka kiekka täpöillä, jolloin pääsimmekin lähes koko radan läpi. Pakkovalssissa 8. esteellä piti olla tarkkana, etten käännä liian aikaisin. Meni jopa ulkokautta ohjattuna mutkaputkeen. Mutta kun aletaan hinkata minun ohjausta, tehdään toistoja, niin Poppiksen nuori ikä ja pienet epävarmuudet paljastuvat. Mutkaputket eivät miellytä pientä, varsinkaan mustat. Tämä on ollut havaittavissa alusta saakka, mutta pikkuhiljaa asiassa on edistytty. Vielä pitää tehdää hassunhauskoja putkiharjoituksia, palkata ja palkata nopeista ja sujuvista putkista. Sokkari oli pienelle hankala, unohtaa esteet ja juoksee innolla kiinni. Eli estehakuisuutta ja itsenäisyyttä pitäisi vielä saada roimasti lisää. Pyöritykset hyydyttävät junnun vauhdin lähes kokonaan. Seppo muistuti, että minun pitää vielä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että palkka annetaan nopeasti ja aina eteen. Koira painaa edelleen niin vahvasti puoleeni, että palkan on nyt syytä lentää aina liikkeen suuntaisesti.
Hyvää tänään oli lähdössä pysyminen seläntakaisesta häiriöstä huolimatta ja räjähtävä lähtö startista, puhtaat ja helponoloiset hypyt (25 korkeuksilla) ja varma rengas. Samoi tuo loiva L-putki ei tuottanut mitään ongelmia. Regoi ennakoivaan valssin hätkähdyttävän hyvin, jopa niin, että jos otan Sohvimaisella ronskilla ohjaustyylillä saattaa kääntyy jo ennen hyppyä. Sohvihan on aika huono kääntyjä, ei juuri reagoi minun huonoon ennakoivan valssin ohjaukseen, sillä ainoastaan vastakäännös tai niisto tuntuu toimivan voimakkaasti kääntävänä ohjauksena.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Piilosta
Tänään vedettiin pitkät kalsarit jalkaan, kun painuttiin raunioille. Hanna laittoi koirien kuonot koville, kun maalimiehet menivät ensimmäistä kertaa myös maan alle eli matala kaivo oli yksi piiloista. Lisäksi piiloteltiin kasojen alla ja päällä sekä ison kelan sisällä.
Koirille homma oli selvää, hirveällä hingulla radalle, vauhtia oli välillä liikaakin, kun meinasi jäädä nenä alussa avaamatta. Kun haju löydettiin, niin ukkoja haettiin ihan tosissaan. Sohvi kyseli taas ekalla kiekalla aavistuksen minulta, kakkoskierroksella etsi itsenäisemmin. Eteni myös vaativalla kasalla hyvin. Pomppu oli ihan super, etsi niin innolla. Voitti itsensä vaikeilla alustoilla, vaikka ensin selvästi etsi vaihtoehtoisempaa helpompaa reittiä kohteelle. Pieni on rohkaistunut tuolla ihan hirveästi, onnistumisen ilo ruokkii uusia rohkeita yrityksiä.
Hyvä meininki, ja taas sää suosi. Uusiakin koirakoita nähtiin, kun Minna toi brassipojat ja Satu Siiri-cairnin etsintöjä kokeilemaan. Ihan kuin olisivat aina etsineet ihmisiä raunioilla.
Hanna totesi, että vielä ryhmän koirat voisivat etsiä hajua systemaattisemmin, nyt kohkaavat ja jos sattumalta törmäävät hajuun, niin sitten mennään eikä meinata. Hanna rohkeni myös järkyttää meitä ohjaajia ajatuksella ottaa tottelevaisuusharjoituksia mukaan ryhmän treeneihin. Oumai...
Koirille homma oli selvää, hirveällä hingulla radalle, vauhtia oli välillä liikaakin, kun meinasi jäädä nenä alussa avaamatta. Kun haju löydettiin, niin ukkoja haettiin ihan tosissaan. Sohvi kyseli taas ekalla kiekalla aavistuksen minulta, kakkoskierroksella etsi itsenäisemmin. Eteni myös vaativalla kasalla hyvin. Pomppu oli ihan super, etsi niin innolla. Voitti itsensä vaikeilla alustoilla, vaikka ensin selvästi etsi vaihtoehtoisempaa helpompaa reittiä kohteelle. Pieni on rohkaistunut tuolla ihan hirveästi, onnistumisen ilo ruokkii uusia rohkeita yrityksiä.
Hyvä meininki, ja taas sää suosi. Uusiakin koirakoita nähtiin, kun Minna toi brassipojat ja Satu Siiri-cairnin etsintöjä kokeilemaan. Ihan kuin olisivat aina etsineet ihmisiä raunioilla.
Hanna totesi, että vielä ryhmän koirat voisivat etsiä hajua systemaattisemmin, nyt kohkaavat ja jos sattumalta törmäävät hajuun, niin sitten mennään eikä meinata. Hanna rohkeni myös järkyttää meitä ohjaajia ajatuksella ottaa tottelevaisuusharjoituksia mukaan ryhmän treeneihin. Oumai...
Kakkosluokkaan
Eilen vietimme hienon päivän Lempäälän Best in Areenalla TamSK:n agilitykilpailuissa. Meillä oli ihan mahtiporukka paikalla. Minnan ja brassipoika Pelen kanssa ajetiin kisapaikalle aamuvarhaisella ja jännitettiin yhdessä. Mukaan liittyi Tiina ja cairn Jilli porukoineen, sekä yleismanagerimme Minttu, joka piti pään kylmänä silloinkin kuin meikäläisellä meinasi pakka levitä muuttuvien ja kireiden aikataulujen myötä. Lisäksi joukkoon liittyi vielä HSKH:ta edustava koirakko Suvi ja bedlington Ansa. Jännitettiin ja hurrattiin, autettiin ja kuvattiin toinen toisiamme. Riemukas päivä päätettiin upeilla tuloksilla. Jilli ja Sohvi nousivat luokkavoitoilla kakkosluokkaan, Suvi ja Ansa voittivat medien C-radan ja pokkasivat hyppäriltä LUVAn, Minna ja Pele kintereillään niinikään upealla nollalla.
Tällä fiiliksellä leijun vielä pari päivää :D Sohvi jää nyt ansaitulle syyslomalle ja saa levätä agilitystä parisen viikkoa. Pomppu saa turata Söhvelöisen vuorot. Kuonot sen sijaan saavat tehdä hommia, tänään raunioille ja ensi viikonloppuna metsäjäljelle.
Kisojen tarkemmat yksityiskohdat alla.
TamSK kisat Lempäälässä, A-rata ja tulostaulu:
Rata ei ollut ehkä ihan makuumme.
Esteet 1-7 aika perus, mitä nyt vähän vaikeampi keppikulma. Haasteet väleillä 8-9 sekä 14-16, joissa ensimmäisessä käytin kääntämiseen Heidin opastamaa puolivalssia, että sain koiran vahvasti mukaani enka tyrkyllä olleeseen putkeen. Varmistelevaa ohjausta, kontaktit ok, keinu kohtuullinen, mutta kaarrokset valuuuui. Missään vaiheessa ei kuitenkaan suurempia ongelmia.
Linkittelen videon jossain vaiheessa.
Sertin varmistuttua mietin hetken jätetäänkö tähän, mutta kannustusjoukkojen ja tuomarinkin patistamana ilmosin Sohvin kakkosluokan radoille, jotka kisattiin viereisellä kentällä. Aika lentävä lähtö, kun tuon voittoradan jälkeen starttasin vajaan tunnin päästä kakkosissa :D
Kakkosen radat olivat Salme Mujusen käsialaa ja täytyy sanoa, että tykkäsin huomattavasti enemmän kuin noista ykkösten radoista! Meneviä profiileita, joissa sai juosta kovaa. Ekalle radalle mentiin kamalalla kiireellä, en tehnyt normivalmisteluja, eikä kumpikaan meistä ollut kovin keskittynyt. Niinpä Sohvi varasti lähdössä, kuulin kun yleisöstä joku huusi Tulee! ja lähdin heti juoksemaan. Pasmat menivät kuitenkin sen verran sekaisin, että en saanut ohjattua koiraa alkusuoran kepeille, joissa meille muutenkin haastava keppikulma. Kun stiplasi toistamiseen keppien loppuosassa en enää korjannut, vaan juostiin hyllyn kanssa loppurata suht ongelmitta läpi.
Hyppärille otin sitten ihan normivalmistelut, rauhoituin ja mentiin ajatuksella lähtöön. Pysyi, vapautin nopeasti ja sitten juostiin kovaa. Oli ihan super fiilis, kepit meni iisisti ja meillä oli tosi kiva radalla. Nollarata viimeiselle esteelle, joka tosi lähellä päätysermiä. Tästä koira tuli ohi, yleisö huokaisi ja nauraen pyöräytin Sohvin vielä tämänkin esteen yli. Eli vitosella ja ihan kohtuullisella ajalla maaliin. Minttu antoi minulle aika kipaat palautteet tuosta vikasta esteestä, ja ihan aiheesta :D Epäiltiin, että olisin alkanut tuulettamaan liian aikaisin, mutta videolta paljastuu, että lyön ohjaavan käden juuri ennen estettä alas, ilmeisesti, että en osuisi siivekkeeseen ja koira tulee tähän alas laskettuun käteen.
Mutta voin ihan vilpittömästi ja kanssakisaajien todistamana sanoa, että ei edes harmittanut, rata oli muuten niin hieno. Tuota tuloslistaa katsoessa voi halutessaan toki jossitella, että jos olisin ohjannut tuon vika esteen niin...hihii...
Video tulee, jos vain kehtaan julkaista turoiluni.
Tällä fiiliksellä leijun vielä pari päivää :D Sohvi jää nyt ansaitulle syyslomalle ja saa levätä agilitystä parisen viikkoa. Pomppu saa turata Söhvelöisen vuorot. Kuonot sen sijaan saavat tehdä hommia, tänään raunioille ja ensi viikonloppuna metsäjäljelle.
Kisojen tarkemmat yksityiskohdat alla.
TamSK kisat Lempäälässä, A-rata ja tulostaulu:
Rata ei ollut ehkä ihan makuumme.
Esteet 1-7 aika perus, mitä nyt vähän vaikeampi keppikulma. Haasteet väleillä 8-9 sekä 14-16, joissa ensimmäisessä käytin kääntämiseen Heidin opastamaa puolivalssia, että sain koiran vahvasti mukaani enka tyrkyllä olleeseen putkeen. Varmistelevaa ohjausta, kontaktit ok, keinu kohtuullinen, mutta kaarrokset valuuuui. Missään vaiheessa ei kuitenkaan suurempia ongelmia.
Linkittelen videon jossain vaiheessa.
Sertin varmistuttua mietin hetken jätetäänkö tähän, mutta kannustusjoukkojen ja tuomarinkin patistamana ilmosin Sohvin kakkosluokan radoille, jotka kisattiin viereisellä kentällä. Aika lentävä lähtö, kun tuon voittoradan jälkeen starttasin vajaan tunnin päästä kakkosissa :D
Kakkosen radat olivat Salme Mujusen käsialaa ja täytyy sanoa, että tykkäsin huomattavasti enemmän kuin noista ykkösten radoista! Meneviä profiileita, joissa sai juosta kovaa. Ekalle radalle mentiin kamalalla kiireellä, en tehnyt normivalmisteluja, eikä kumpikaan meistä ollut kovin keskittynyt. Niinpä Sohvi varasti lähdössä, kuulin kun yleisöstä joku huusi Tulee! ja lähdin heti juoksemaan. Pasmat menivät kuitenkin sen verran sekaisin, että en saanut ohjattua koiraa alkusuoran kepeille, joissa meille muutenkin haastava keppikulma. Kun stiplasi toistamiseen keppien loppuosassa en enää korjannut, vaan juostiin hyllyn kanssa loppurata suht ongelmitta läpi.
Hyppärille otin sitten ihan normivalmistelut, rauhoituin ja mentiin ajatuksella lähtöön. Pysyi, vapautin nopeasti ja sitten juostiin kovaa. Oli ihan super fiilis, kepit meni iisisti ja meillä oli tosi kiva radalla. Nollarata viimeiselle esteelle, joka tosi lähellä päätysermiä. Tästä koira tuli ohi, yleisö huokaisi ja nauraen pyöräytin Sohvin vielä tämänkin esteen yli. Eli vitosella ja ihan kohtuullisella ajalla maaliin. Minttu antoi minulle aika kipaat palautteet tuosta vikasta esteestä, ja ihan aiheesta :D Epäiltiin, että olisin alkanut tuulettamaan liian aikaisin, mutta videolta paljastuu, että lyön ohjaavan käden juuri ennen estettä alas, ilmeisesti, että en osuisi siivekkeeseen ja koira tulee tähän alas laskettuun käteen.
Mutta voin ihan vilpittömästi ja kanssakisaajien todistamana sanoa, että ei edes harmittanut, rata oli muuten niin hieno. Tuota tuloslistaa katsoessa voi halutessaan toki jossitella, että jos olisin ohjannut tuon vika esteen niin...hihii...
Video tulee, jos vain kehtaan julkaista turoiluni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)