Kaksoisvoitto!

Sohvi päätti tämän kauden möllikisailut Mäntsälän koirakerhon järjestämissä epiksissä. Saaliina kaksi rataa, joista enimmäinen oli täyttä haahuilua ja toinen oli tykkikamaa, jolla irtosi kisan voitto! Väitän, että en itse juurikaan ohjannut ratoja eri tavalla, mutta aivan kuin käsissäni olisi ollut kaksi eri koiraa. Ihme Jekyll & Hyde. Sellaista tämä harrastaminen välillä terrierinartun kanssa on. Tässä vielä rata Yassun piirtämänä:

Yasmin oli kisaseurana ja teki Amorilla koiran ensimmäisen maxi-mölliradan ikuna, hienolla 5 vp radalla. Rockyn kanssa vetäisi näytöstyyliin ekalla kiekalla nopean 0-radan, kun me Sohvin kanssa häslättiin. Tokalla kierroksella Rockyn työskentely häiriintyi ratatyöntekijän ajattelemattomasta huutelusta kesken radan. Koira kiersi putken ja kävi katsomassa, että kuka kumma sillä huutelee. Meillä taas tämä kakkoskierros oli se huippis-suoritus. Onnea vielä Yassu, Amor ja Rocky, hieno päivä teillä.Yassun blogista lisää kisoista http://tassujakahdeksan.blogspot.fi/

Ja niin siinä kävi, että Sohvi voitti mini-möllit ja Rocky nappasi kakkossijan, aikaeroa koirilla noin puoli sekuntia. Tuomarina toiminut Matti Levanto totesi palkintojenjaossa, että pirun kova aika. Ihanneaika siis 50 s ja Sohvin aika 26,7 :D En ole vielä nähnyt lopullista tuloslistaa, mutta koiria oli minimölleissä 10-15 ja startteja ehkä 15-20. Nollia ei Yassun mukaan olisi ollut kovin montaa. Kyllä kannatti lähteä, vaikka välillä vettä tuli kuin aisaa ja istuimme autossa tunti kaupalla, kun kisaavien koirakoiden aikataulut venyivät ja venyivät.

Tähän on hyvä päättää kauden möllikisailut. Tavoittena tälle vuodelle oli ylipäänsä osallistua möllikisoihin ja se me tehtiin. Kuusi starttia, joista neljä 0-rataa ja kaksi 5 vp rataa. Eli meni varmasti ihan yli odotusten. On kyllä ollut ilo oppia lajia yhdessä ihanan agikiiturini kanssa!

Video-harkat

Nappasin videokameran mukaan tämänpäiväisiin treeneihin. Rataa työstivät kanssamme Sanna ja Alli sekä Linda ja Topiveli. Erityistä ilahdusta herätti kepit, jotka menivät kaikilla hienosti. Meillä on toki vielä verkot kepeillä, mutta osa oli tuolta vasemmalta puolelta jo poistettu. Jatkossa verkkoja poistetaan vauhdilla lisää. Myös Pops ja Lily pääsivät kentälle harjoittelemaan alkeita. Pops sai paukuttaa keinua ja tulla nostettuna puomin alastuloa palkalle. Myös musta putki suorana ja pussi vähän raoallaan sujuivat ongelmitta. Lämmin kiitos appareille, ilman teitä ei olisi vauvatreenit onnistuneet.

Tässä rata, vaikkakin meille vähän muokattuna. Ymppäsimme tuohon kepit ja muurin loppuun.

Ja tässä suoritukset. Sanna toivoi oman suorituksensa privana, joten tässä teille vain sisarusten menoa ja meininkiä. Kaikinpuolin iloista menoa ja pimeään putkeen irtoavat jo suht kivasti.

Sohvi

Topiveli

Koiran lisääntyminen

Olen nyt aloittanut perehtymisen narttukoirien kiimankiertoon ja astutusajankohdan määritykseen. Kasvattaja-Tarulta sainkin jo ohjeistusta, miten tulemme seuraamaan Sohvin tulevaa juoksua papanäytteen ja progesteronimääritysten avulla.

Sohvihan juoksee 5 kk välein ja jos tällä tiheällä kaavalla mennään, niin juoksujen pitäisi pärähtää käyntiin tuossa elokuulla. Esikiima- ja kiimavaiheet ovat Sohvilla olleet aiemmilla juoksuilla suht kompaktit, viimeksi tärpit ajoittuvat 13-17 vrk kohdalle juoksun havaitsemisesta. Mielenkiintoiseksi asetelman tekee se, että lähdemme kesälomareissuun juurikin kesken kiiman, joten kaikenmoisia varasuunnitelmia on nyt sitten mietinnässä. Pääsette tekin mukaan jännäämään ovulaation kehittymistä. Pitäkääpä peukkuja, että onnistumme ajoituksessamme.

Olen lisäksi lukenut paljon kantavan nartun hoidosta, liikunnasta ja henkisestä hyvinvoinnista sekä alkioiden kehityksestä. Liikuntaosioissa todetaan usein se tosiasia, että hyvässä fyysisessä kunnossa oleva narttu selviää kantoajasta ja synnytyksestä huonkuntoista paremmin. Säännöllisen liikunnan merkitystä korostetaan  kantoaikana, reippaan kävelyn ollessa turvallisin liikuntamuoto. Agilityssä käytettäville nartuille suodaan kunnon mammaloma, eli pääasiallisesti kentiltä pysytään poissa. Näin ajattelin itsekin tehdä. Mielenkiintoista oli kuitenkin lukea tutkimuksesta, jossa todettiin havaitun nartuilla voimakasta turhautumista, kun sen rakastama urheilu lopetetaan. Tällöin suositeltiin harjoituksia kevennetyssä muodossa. Näin estettäisiin nartun stressaantuminen ja sen vaikutus pentujen hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselistoon. Tämän valossa lienee syytä turvata nartun seesteinen olotila pidättäytymällä viemästä koiraa agilitykenttien yhteyteen. Ainakin meillä Sohvin kierrokset kasvavat selvästi, kun saavumme hallille. Eli, jos syksyllä on pieniin päin, niin saa jäädä kotiin, kun käyn hallilla tuon paukkumaissin kanssa harjoittelemassa.

Osana henkistä puolta, olen tyrkkäämässä koiraa Tarulle hoitoon vielä ennen juoksuja. Jos tällä voisi vaikuttaa siihen kodinvaihtostressiin ennen synnytystä. Yhtä lailla tämä on harjoitusta itselleni, olen ihan hirveän huono olemaan erossa koirasta :( Ja harjoitusta Popsille, joka on tottunut kulkemaan Sohvin perässä kaikkialle.

Vielä ei Söhvelöinen arvaa sen varalle tehtyjä planejä, vaan kirmaa agilityradalla vauhdikkaasti. Eiliset HSKH:n treenit meni hyvin, vaikka ukkoskuuro teki niistä aavistuksen lyhyemmät kuin oli tarkoitus. Teimme sivuetäisyyden kasvatusta, eli koiraa ohjattiin ympyräradalla kierros kierrokselta ohjaajan pienentäessä omaa rataansa. Koska harjoitus tehtiin targetpalkalla, pystyin pyörimään jos suht pienellä ympyrällä, kun Sohvi veti hienosti radalla katse naulittuna targetalustaan. Toisessa harjoituksessa koiran piti hypätä kolme estettä eteen ohjaajan jäädessä toisen esteen taakse, sieltä koira kutsuttiin jatkamaan vielä 4. hypylle ja putkeen. Vahvistettiin ensin targetilla ja viimeisen radan veti jo ilman sitä.

Pops odotteli treenin ajan avoimessa autossa häkissä ja kun ukkonen alkoi taivaarannalla paukkua, niin hain  pennun kentänlaidalle. Meillä ei ole kokemusta vielä kunnon myräköistä, enkä halunnut, että pentu joutuu sellaista yksin autossa kokemaan. Veti siinä samalla häntä viuhtoen muutaman putkenpätkän. Onneksi ukkonen meni kauempaa ohi, mutta kaatosade päätti treenit pian ja juoksimme kilpaa autolle.

Miehiä katolla

Jäin tänään varuiksi kotiin töihin, kun taloyhtiössä tehdään kattojen ylläpitotoimia, joissa alkuun puhdistetaan katot voimakkailla painepesureilla. Ääni on melkoinen, kun äijät tömistelevät katolla ja painepesurit laulaa.

Koirat murisivat ja sitten heiluttivat häntää, kun urakoitsija käväisi ovella ilmoittamassa, että nyt homma käynnistyy meidän katon osalta. Koirat kävivät ikkunassa hetken ihmettelemässä vesipilveä, joka ympäröi talomme, mutta painuivat sitten äänistä häriintymättä totuttuun tapaan aamupäivän nokkaunille. Olipas mielenkiintoinen ja melkos äänirikas kokemus, mutta onneksi koirat eivät siis olleet moisesta moksiskaan.

Popshan on osoittautunut hieman ääniherkemmäksi koiraksi kuin Sohvi, joten sen kanssa totutellaan paljon erilaisiin ääniin, tömistellään kaivonkansia yms aina kun mahdollista. Sohvin pentuvaiheessa meillä oli iso kerrostaloremontti silloisessa naapurissa ja se vain nukkua möllötti, kun naulapyssyt lauloi. Ei reagoi ääniin oikeastaan mitenkään ja haluaa tuijottaa ilotulistusraketit ikkunasta. Popsin kanssa voi jo ollakin vähän eri juttu.

Erilaisiin äänimaailmoihin tottumiseen liittyen Pops on päässyt pennusta asti agikentän laidalle. Ja seuraavaksi me aloitetaan keinun paukuttelu, eli koira saa palkan, kun tömäyttää keinun vierellä etutassuilla keinun alas. BängBäng.

Oi miksi

Koirien kanssa pyrin olemaan kärsivällinen. Olen suorastaan opetellut olemaan kärsivällinen. Mutta. Joskus ei vain onnaa ja on huono ja hölmö koiran ohjaaja. Sohvi ei yleensä reagoi vastaantuleviin koiriin saatika ihmisiin, mutta nyt juuri se ei niin koirista pitävä naapuri pääsi yllättämään puskasta ja koira rähähti remmissä. Yleensä pyrin rauhallisesti kääntämään koiran huomion muualle ja palkkaan, kun tekee niin ja rauhoittuu, ja sitten marssimme sulassa sovussa kohteen ohi. Nyt Pops lähti rähinään mukaan, minä ärsyynnyin ja kiristin hihnaa, mikä johti luuppina rähinän pahenemiseen. Äristen koko naislauma ohitimme nenäänsä nyrpistelevän naapurin, jonka kuva terriereistämme ei ainakaan parantunut. Että taas alkoi ärsyttää oma tapa toimia, jälkeen päin keksin sata muuta parempaa tapaa hoitaa tilanne :( tukistelen täällä itseäni ja määrään meille iltalenkille namia taskuun ja joukon parempia ohituksia.

Pienikin osaa

Rally-tokossa meillä oli kylttien perusoppeja, kuinka lähteä liikkeelle ja missä kohtaa kylttiin nähden liikkua. Liikkeistä tehtiin kääntymisiä 270 astetta sekä täyskäännöksiä, molempiin suuntiin. Sekä sellainen härpytin (vasen täyskäännös), jossa ohjaaja kääntyy vasemmalle ja koira oikean kautta ympäri. Pidin harjoitukset lyhyenä ja palkkasin reilusti hyvästä suorituksesta. Pops teki hyvin töitä ja sai opelta kehuja hyvästä kontaktista seuraamisessa. Olin niin ylpeä pikkuisesta. Sain itse vinkkejä kuinka pitää remmiä, että saa palkattua sujuvasti sekä muutaman hyvän jalkakikan, joilla auttaa pientä koiraa kääntymään oikein. Tylsintä Popparista oli odottaa, kun asioita käytiin teoriassa läpi. Huokaili, inisi, vaihtoi asentoa, yritti kurkkia sermin alta, haukahteli, tempoi ja huokaili.

Jäljen päässä luu

Kovin oli painostava ilma jäljenteossa. Vähän pelkäsimme luvattua ukkosmyrskyä, mutta sellaista ei onneksi näkynyt. Mukana kanssamme hikoilivat Minna ja Pipsa, Minttu, Luca ja Rico sekä Mia, Ellu ja Perro. Kiitos kaunis myös Minnan ja Pipsan Markukselle, joka vahti koiria, että pääsimme tekemään jäljet alkuun. Tehtiin normaalia lyhyemmän jäljet ja painuttiin vanhentamisen ajaksi uimaan.

Tällä kertaa saapuminen Halkolammen uimapisteeseen ei sujunut kovinkaan rauhallisesti, kun läheisen seurueen kaksi koiraa säntäsivät meitä vastaan. Olimme kytkeneet oman koirat hetkeä ennen kiinni, kun rantaan mentäessä pitää ohittaa se grillikatos, jossa epäilimme olevan porukkaa. Vapaana olleista koirista uros oli käydä ensin Mintun urosten päälle ja siitä suntasi vielä meidän tyttöjen luo. Ette kuule usko, miten pahaa ääntä tuotimme siinä tilanteessa Mintun kanssa, karjuimme mokoman uhopetterin kauemmaksi koirien luota. Yritin samalla tavoitella pyyhettä esiin, että olisin voinut heittää jotain koirien väliin. Onneksi tilanne laukesi ja omistaja ehti nappaamaan koiran kiinni. Valitettavasti koiran omistaja oli melkoisessa tuiterissa, puolusteli uroksensa käytöstä ja kyseli muutamaankin otteeseen, että voisiko hän kuitenkin päästää omansa irti. Kielsimme kohteliaasti jatkotuttavuudet koirien väliltä, uitimme koirat ja itsemme ja lähdimme nopsasti pois paikalta. Ei tainnut tämä seurue ymmärtää, että myös ihan omankin koiran turvallisuuden kannalta kannatti pitää äkäinen pieni tuontikoira kauempana nuoresta Richardista. Ja minä suojelen omiani tarvittaessa aika kovallakin kädellä ja pahalla suulla...

Vähän olimme tolaltamme episodista, mutta koirat eivät olleet moksiskaan, uivat polskuttivat menemään. Pops innostuksissaan hyppäsi muiden perässä veteen ja sukellukseksi meni. Mutta sekään ei tuntunut menoa haittaavaan. Pennusta tulee selvästi Sohvia hanakampi uimari. Sohvikin toki ui, mutta 1-2 lenksua riittää. Pikkarainen sen sijaan kauhoo muiden perässä vaikka kuinka.

Itse jälki meni ihan kivasti molemmilta. Popsilla oli tosin tänään vähän takaperoinen tapa jäljestää. Meni jäljellä pari metriä, jonka jälkeen pysähtyi ja palasi takaisin päin ja etsi namit jäljestäen väärään suuntaan. Sen jälkeen kirmasi taas jäljellä eteenpäin. Hmm. Pitänee jättää nameja vähemmän perusjäljelle ja keskittyä jo pelkkiin välimakuisiin ja loppupalkkaan. Palkkiona olleet luut löysivät moitteetta. Muutkin koirakot pääsivät maaliin. Loppupäivä onkin koirien osalta sujunut leppoisasti lepuutellen ja jälkiluita kaluten.