Mepä käytiin tokoilemassa

Nyt se on tehty. Tokoiltu ekaa kertaa ever.

Alku oli aika ärsyttävä, teoriapläjäyksessä Poo riuhtoi hihnassa ja karjui kanssatreenareille. Pomppi, hyppi päin ja oli rasittava. Jos naksuttelin kontaktista oli nätisti, mutta en pystynyt silloin kunnolla keskittyä kuuntelemaan.

Heti, kun päästiin hommiin, niin helpotti. Keskittyi täysillä tekemiseen. Perusasennosta aloitettiin, se ei kai vinompi enää voisi olla. Seinänvierustreeniä saatiin kotiläksyksi. Jos pyöräytän koiran takaa sivulle (rally-toko liikkeenä) asento löytyy paljon paremmin kuin tuolta sivulta pyöräytettynä. Parani kuitenkin jo heti tämän ensimmäisen tunnin aikana. Seuraamista aloitettiin lähtörutiinien läpikäynnillä ja palkkaamalla iloisia ja ripeitä lähtöjä. Kommentteja omaan asentoon, jalkatyöhön, hengittämiseen.

Toisessa osiossa otettiin rally-tokoa; koiran ottoa eteen ja siitä ohjaaja peruuttaa ja koira seuraa sekä koiran kierto ohjaajan edestä takakautta sivulle. Näitä treenailtiin hetken, jonka jälkeen jokaisen piti esitellä omat suorituksensa. Pomppu oli ihan liekeissä ja esitti parasta osaamistaan. Tähän oli kiva lopettaa hommat ja siirtyä hetkeksi riehumaan vetolelun kanssa. Olin yllättynyt, miten hyvin Pomppu innostui vielä tunnin treenin jälkeen leikkimään, tappamaan lelua ja nyt repiikin jo vähän. Leikkiharjoitukset alkavat tuottaa vähän tulosta.

Olin muuten tyytyväinen, että otin Poon näihin tokoharkkoihin. Treenit pidettiin märällä nurtsilla, johon arvon Mamsellihan ei olisi kuninkaallista takamustaan suostunut missään tapauksessa asettamaan :D

Joustava kauppa

Tietysti piipahdimme eilen myös vähän ostoksilla. Ostin paikalliselta Dog It Lifelta koirille uudet hihnat sekä froteemanttelit uimareissuille ja vilvoitteluun.

Vasta kotona sovittaessa huomasin, että toinen mantteleista oli kokoa pienmpi kuin lappuun oli merkitty. Eikun postia lähettämään yritykseen ja kyselemään vaihtomahdollisuutta. Vastasivat tosi nopsasti ja ystävällisesti, ja vaihto mätsättiin agirodun yhteyteen. Kiitos joustavuudesta, hyvää palvelua!

Pelkkää koiraa

Koiraa aamusta iltaan.

Lauantaina hallille tekemään ensin omien koirien kanssa. Takaaleikkauksia alettiin työstämään (hetki mennee vielä, että pääsen näissä mukavuusalueelle), lisäksi takaakiertoja muurille (aloitettiin vauvamuurilla) ja poispäinkäännöksiä hypyille. Puomia hetsaten. Poo pääsi kepeille hypyn kautta, jarrut alkavat löytymään sisäänmenoihin. Ältsin kiva asenne tytöillä ja kaikinpuolin onnistuneet harjoitukset.

Jäähdyttelyn jälkeen omat koirat koppaan seuraamaan cairnien agilitykurssin päätöstuntia. Kurssilaisten toiveesta pääsivät tekemään pientä rataa. Otettiin pätkissä ja etupalkalla ja niin ne kuulkaas suorittivat useamman esteen pätkiä. Todella hieno ryhmä ja monta potentiaalista agilityhirmua siellä on kasvamassa. Ylpeänä koutsi toivottaa kaikille hyvää jatkoa, toivottavasti nyt käynnistynyt agimatkanne on vielä pitkä ja antoisa.

Lenkin kautta saunaan ja ruokakupit koirille eteen. Eivät edes vilkaisseet, kun lähdimme illaksi herkuttelemaan Taste of Helsinkiin. Sielläkin parhaat palat olivat Kaartin Hummerin ja Hodarin Dogit :D

Sunnuntaina täysi lepopäivä koirille, kevyet lenksut ja loppupäivä pihalla. Itse suuntasin Tampereelle agility SM-finaaleita katsomaan.

Kiitos Ansku seurasta, kanssasi on jokseenkin turvattua :) Maksien rataa seurasi melkoinen ihmismuuri, mutta soluttauduin sekan ja varvistamalla näin noin 30 kärkikoirakkoa. Huimia koiria ja päteviä ohjaajia. Yleisö eli vahvasti mukana ja tunnelma oli hieno. Aikanäyttöä kaipailin aika ajoin, mutta kuulutusten ja ihmisten nettiseurannan avulla pysyi jotenkuten kärryillä. Kovaa piti mennä, mutta riskit maksoivat rimoja ja puomin alastulokontakteja. Kunniakierroksen pääsivät juoksemaan voittajat Pasi Kangas ja bortsu Wiu häkellyttävän nätillä radalla. Aavistuksen yksitoikkoista rotulistaa koristi kympin sakissa kaksi belkkaria ja kaksi kroatia sekä yksi nahka. Hienoa.

Mineissä varailtiin enemmän eturivin paikat ja tämä luokka seurattiin alusta loppuun. Rataantutustumisessa seurasin muutaman ohjaajan tutustumista tarkemmin, näistäkin voi mielestäni oppia vaikka kuinka. Rata vaikutti aika kivalta, sisältäen muutamia ansoja sekä keinun  jälkeisen pätkän, jossa piti kiirettä, jos halusi ehtiä takaakiertoon. Useimmat virheet taidettiinkin merkitä juurikin tuolta takaakierrolta sekä okserilta, kun ohjaajat pyrkivät saamaan koiran huomion välttääkseen vääränpään putkesta.

Piirustuksesta poiketen radalla este 11 oli tavan hyppy, ei muuri.

Mahtavaa oli seurata koirakoita paikan päällä, katsomo jännitti ja eli hyvin mukana. Parhaimmat suoritukset olivat vaivattoman näköisiä ja aika eleettömiä; tuntui, että mitä vähemmän ohjaaja häritsi koiraa, sitä sujuvampi rata. Mitä enemmän voimakasta haltuunoottoa, suuria eleitä ja ääntä, sitä enemmän virheitä tai ainakin kaarratuksia. Finaalien viimeisenä startannut Neon ja Jenna eivät pelanneet pätkääkään varman päälle, koirakko veti ihan täpöillä ja huima vauhti kosautti keinulta vitosen ja tipautti parin sijalle 12. Voiton vei Ralli-sheltti ja nuori ohjaajansa Anni Komulainen, joka uusi mestaruuden vuodelta 2012. Parivaljakko esitti juurikin sellaista tyylikästä ja sujuvaa menoa.
Mieleen jäivät myös blogiseuraamani Sonian ja Stella-sheltin suoritukset (3.) sekä huiman hienot radat seurakavereilta Jenniltä ja Amellie-russelilta (8.) sekä Elinalta ja kääpiövillis Nelliltä (10.).

Ette arvanne, mikä ratapiirustus lähtee tänään omatoimitreeniin mukaan... Muutaman pätkän tuolta voisi kokeilla :) Poolla vain kepit listalla, sillä illalla on se TOTTELEVAISUUS-koulutus.

Maailman kirjat sekaisin

Varovasti olen avannut tämän ja aloittanut lukemaan.

Älkää naurako siellä. Selvisin sentään 4 vuotta lotkauttamatta korvaanikaan tokolle. Eikä tämäkään lotkautus nyt välttämättä kovinkaan merkittävä ole. Meillähän koirat tekevät jos jonkinmoista temppua, mutta eivät esimerkiksi tiedä mitään perusasennosta.

Raunioharrastuksen myötä tokoilut ovat olleet enemmän tapetilla, ja nyt olemme viimein Poon kanssa menossa tutustumaan tokokouluun. Olemme tyrkyllä minikurssille, alkeista alkeimpaan, jossa koulutetaan paitsi koiria niin ohjaajia, jotka eivät tajua mitään pa:sta, tunnarista, liikkurista, metskusta, kaukoista vaimitänenytolikaan. Kädet hikoo ja naksu lipsuu jo nyt pelkästä ajatuksesta. Olkaa huoleta, kuulette varmasti kui mein kävi. Pitäkää peukkua, että meidät ylipäätään huolitaan mukaan.

Sadepäivä. Eipä haittaa niin yhtään. Kävin äsken uimahallilla, jonka jälkeen lounaan yhteydessä suunnittelin meidän agilityn omatoimiharjoitukset ja nyt kuonot kohti agilityhallia. No, niitä takaaleikkauksia, Poolle kepit ja molemmille pöytä ja okseriharjoituksia. Illalla ratsastamaan, maneesiin. Hah, antaa sataa vaan.

Ainiin, ja supertsempit kaikille SM-kisaajille. On ollut ihana lukea blogeista koirakoiden valmistautumisesta. Vähän sivusilmällä seurailin Jenna C:n vetämiä viimeistelyharkkoja seuran edustuskoirakoille, hauskaa näytti olevan!

Mökötän, koska osaan sen paremmin kuin rytmittää tai takaaleikata tai keksiä parempia otsikoita

Koulutuspuolella koulutettiin rytmiä. Milloin hidastaa, milloin odottaa ja milloin mennä kovaa.

Lisäsin omaan harjoitukseen hypyn alkuun, kun en vain osaa aloittaa renkaalta rataa :) Ja unohdin näköjään omatoimiradalta kokonaan esteen 18, joten takaakiertoon tuli pitkä kuljetus.

Ryhmäläiset olivat hurjan taitavia ja rytmittelivät aika luonnostaan. Lisäksi koirat kääntyivät kivasti, vaikka ohjaajien rytmitys olisi unohtunutkin. Oli ilo seurata! Yritin kuunnella Suvin ohjeita tarkasti, kun tämä on aina ollut vähän vaikea asia meikäläiselle, ei niinkään sisäistää, mutta toteuttaa.

Teetin Sohville saman harjoituksen seuraavana päivänä, kun oma koutsi ei päässytkään paikalle. Ja ylläripylläri, meillä ne rytmit olikin aika hakusessa. Päästiin me toi rata läpi, mutta rytmi oli mitä oli (tyypillistä meidän käsialaa: täysii tai ei ollenkaan, äkkipysäytyksillä ja kiihdytyksillä) eikä Sohvi koonnutkaan oikeastaan yhtään, hyppäsi suoraan ja katsoi sitten vasta, että minne muka. Turhautumista. Okserille rytmitys sai olla radan alkukiihdytyksessä suorastaan liioiteltu, muuten ei terrieri korvaansa lotkauttanut.

Esteille 12-13 meille oikea ratkaisu olisi ollut persjättö, mutta halusin vihdoin viimein treenata sitä meidän ikuista kompastuskiveä eli takaaleikkausta. Juupa juu. Kun yritän hidastaa, että saan koiran kunnolla edelleni irtoamaan, niin Soo hidastaa ja hupsanssaa ollaan yhtäaikaa sumpussa hyppyä tekemässä. Kyllä me se yli päästään, mutta nollavauhdilla ja koira melkoisena kysymysmerkkinä. Otin muutaman kerran apupalkalla, mutta sekään ei vielä loksautellut palasia kohdalleen. Takaaleikkauksen perusharjoitukset kiipesi omatoimiharjoitusten kärkipaikalle, huoks. On ne siellä jo pitkään keikkunut, mutta aina on tullut jotain mielenkiintoisempaa harjoiteltavaa. Vaikken hitaanpuoleisen koiran kanssa tätä hidastavaa ohjausta juuri radalla käytä, niin voisihan ne perusteet silti olla edes auttavasti hanskassa, molemmilla...

Poolla oli onneksi ohjattu tunti, etten päässyt sitäkin sössimään. Ja niin oli takaaleikauksia sielläkin, lähinnä tosin mutkaputkiin, joihin Poppari alkaa jo vähitellen irtoamaan.

Ensimmäisen pätkän jäljiltä Gabi potkaisi kerran persuuksiin ja sanoi, että lopeta hipsuttelu ja varovaisuus ja ala ohjaamaan kunnolla ja varmasti. Sen jälkeen sujuikin jo paremmin.  Hypyn takaaleikkauksilla  (7-8) pientä varovaisuutta, mutta meni suht jouhevasti sekin. Kuljettelen edelleen aika pitkälle putkiin, leikkausta voisi alkaa teemään aiemmin, kun koira alkaa lukitsemaan putket jo vähän aiemmin. Paljon olen kiinnittänyt huomiota putkien jälkeiseen elämään, maltan odottaa, mutta pyrin olemaan taas liikkeessä, kun koira tulee putkesta. Oli mielenkiintoista seurata ryhmän nopeita maksikoiria, joiden ohjaukset ovat taas erilaiset. Vasta, kun olen aloittanut koulutuksen opiskelun, olen joutunut perehtymään myös isojen ja nopeiden koirien ohjausten erilaisuuteen.

Teetin Sohvilla tämän saman, ja sujui ihan suht hyvin. Eli nyt vain ensin helpotusta harjoituksiin, onnistumisia ja siitä taas etiäpäin. Ja plussaa molemmille renkaasta, sitä on nyt tehty aika paljon, myös ei suorilla lähestymisillä, ja hyvin tuntuvat hakevan.

Sataa. Koirat painuivat märän aamulenkin ja sapuskan jälkeen takaisin nukkumaan, ja mina painun Haagan rodopuistoon haistelemaan kukkasia ja hyppimään kumppareilla lätäköissä. Koirien palauttelu vesijuoksumatolla myöhemmin. Ja illalla ponityttöjen kanssa kauden päättäjäiset Helsingin kattojen yllä. Sillä mennään tänään, heipat.

Plumps

Sinne se Sohvi molskahti vesijuoksualtaaseen. Veti huoneeseen ja meni itse altaaseen. Tämä oli neljäs kerta ja pakko se on uskoa, että vettä mielummin välttelevä Mamselli tykkää tosta lajista. Tykkää se varmaan vähän Petrastakin ja Petran nameista, mutta silti. Ekalla kerralla ei edes suostunut syömään mitään, kun totutteli mattoon. Nyt menee jo ylämäkitreenit ja juoksupätkät siihen malliin, että voidaan puhua kuntoilusta.

Poo ei ole vielä ihan varma. Askeltaa ihan jees, mutta vähän vielä juttu jänskättää herkkistä. Ihmeteltiin taas leikkausarpeen jäänyttä paksunnosta, mutta se oli fyssarin mielestä jo pienentynyt. Tdn solmukohdalla vain menee sulamiseen pidempi aika.

Tällä viikolla mattoillaan vielä toinenkin kerta, eli plumpsplumps vain. Klinikan vaaka näytti Soolle 7,8 ja Poolle 7,4. Itse en kehdannut mennä. Ostin juoksujen jälkeen jäätelön, joka jaettiin.

Jokseenkin ällönihanaa

Aiettä. Keksin helteestä yhden hyvän puolen. Sen jäljiltä +18, puolipilvinen ja vähän tuulinen päivä tuntuu just hyvältä.

Jotenkin ihan kesälomafiilis. Aamulla Sohvi herätti seiskalta, nappasin koirat ja jätin miehen nukkumaan. Aikaiset kesäaamut on ihania.

Syötiin pitkä aamupala, maitokahvia ja mansikoita.

Agireppu selkään ja Ojankoon. Onneksi rata oli eiliseltä edelleen olemassa, joten päästiin valmiille kentälle kanssacairnien kanssa. Oli ihana piiskata ohjaajia aina vain hienompiin juoksupätkiin, hyvä Tarja ja Rane sekä Sirpa ja Elli. Omat kävivät keinulla, kepeillä ja renkaalla. Pompun keskittyminen kepeille on vielä ulkona hankalampaa, muuten ei valittamista. Pääsivät vielä reilun tunnin lenkille muiden mukana.

Koirat levolle kotiin ja itse maastopyörän päälle. Olen kaivannut tota rymistelyä, mutta aikataulut ovat nykyisellään niin rajatut. Ihan kaikkea kivaa ei ihan aina ihan ehdi tekemään.

Tuolta omalle pihalle kylmä kalja näpeissä, koirat vetivät rallia ja loikoilivat, vuoron perään. Huolto pesi ja huolsi fillarin. Saunan kautta ja nyt valmistuu uudet perunat ja porkkanat sillin kylkeen, mommom..

# 59 My Life
# 60 Fudiksen ämämit ihan just...