Pienellä on hyvä maku, valitsi Kasper Nyman M8-pöydän.
Design vaihtuu seuraavaksi trikoisiin, kun suuntaamme Kisikselle hakemaan numerolappuja huomiselle puolimaratonille. Manageri pääsee luonnollisestikin mukaan.
perjantai 9. toukokuuta 2014
torstai 8. toukokuuta 2014
Sadepäivän sisäleikit
Tällä hetkellä kaikki kolme koiraa ovat sängyn alla leikkimässä ja kaamea pörinä kuuluu. Välillä Kuje singahtaa esiin, tekee uukkarin ja kaamealla tohinalla takaisin :)
Tässä Kujen leluleikkejä.
Koirat pyysi sateiselle pihalle, ajattelin, että menköön, äkkiähän ne kuivaan. Kuje pyyhälsi suoraan kukkapenkkiin ja pisti kaivinkoneen päälle. Pääsi pesuun, mahtui lavuaariin. Pikkuhiljaa odotellaan pattereiden lataustaukoa :)
Tässä Kujen leluleikkejä.
 |
| Jos mä viuhdin sataa hännällä, niin kai mä saan sun luun. |
 |
| Mamselli alkaa tosian pehmenemään... |
 |
| Mutta kyllä se keinot keksii... |
Noheva naksupentu
En ole mikään intohimoinen naksuttelija, mutta pyrin ehdollistamaan kaikki koirani naksuun ja käyttelen sitä sitten vaihtelevasti, opettaessani temppuja ja viimeksi hajuerottelussa se oli tosi näppärä tapa kertoa koiralle haluamansa.
Niinpä hoitolapsikin joutui hetimiten naksukouluun. Pari kertaa päivässä naksuttelen ahneelle pennulle osan ruoasta. Ensimmäsellä kerralla tiheään tahtiin 10 naksautusta ja 10 namia. Toisella kerralla sama, mutta havainto, että Kujen häntä alkoi heilua naksun jälkeen :) Tänä aamuna, kolmannella kerralla, Kuje kääntyi edellisen namin syötyään heti katsomaan, joten sain samalla kontaktiharjoitusta kaupanpäälle.
Eilen käytiin ajelemassa autolla ja Kuje pääsi oikeaan autohäkkiin, isojen ollessa viereisessä. Käytiin kaupan parkkipaikalla katselemassa autoja ja ostoskärryjä ja ihmisvilinää. Aika hyväksi rapsutusmagneetiksi osoittautui. Sitten jatkettiin matkaa Pirkkolan urheilukentille ihmettelemään fudistreenejä ja käytiin samalla metsässä jaloittelemassa.
Sohvi antoi eilen periksi ja leikittää jo pentua. Pentu on ihan hurmiossa saamastaan huomiosta. Eilen änkesi pihalla samalle päivystyskivelle Sohvin kanssa. Poolla ei tulisi mieleenkään kivuta valtaistuimelle, mutta Tiiperö istui siellä tyytyväisenä Mummon kainalossa. Pomppu on edelleen vähän pihalla, on pahantuulinen pennulle ja kauhistelee Sohvia, jos se komentaa pentua. Laumadynamiikassa on siis selvää eloa, kun uusi jäsen marssii mestoille. Sohvilla ei ongelmaa eikä meillä ihmisväellä, mutta juniorille tarjoaa enemmän päänvaivaa.
Kuje tuntuu kotiutuneen hoitopaikkaansa mutkattomasti. On oikein omatoiminen ja tarkkaavainen. Aamutoimien jälkeen, kun ihmisväki söi aamupalaa ja isot lepäsivät, niin pelasi palloa itsekseen kaameilla äänitehosteilla. Käyttää myös nenäänsä lenkeillä aktiivisesti, yllättävänkin paljon noin nuoreksi. Kaivelee kukkasipuleita maasta ja väijyy kukkapenkissäni. Auttoi lakanoiden viikkaamisessa. Sisäsiisteys: 30% ulos, 40% paperille ja 30% vapaavalintaiselle paikalle.
Niinpä hoitolapsikin joutui hetimiten naksukouluun. Pari kertaa päivässä naksuttelen ahneelle pennulle osan ruoasta. Ensimmäsellä kerralla tiheään tahtiin 10 naksautusta ja 10 namia. Toisella kerralla sama, mutta havainto, että Kujen häntä alkoi heilua naksun jälkeen :) Tänä aamuna, kolmannella kerralla, Kuje kääntyi edellisen namin syötyään heti katsomaan, joten sain samalla kontaktiharjoitusta kaupanpäälle.
Eilen käytiin ajelemassa autolla ja Kuje pääsi oikeaan autohäkkiin, isojen ollessa viereisessä. Käytiin kaupan parkkipaikalla katselemassa autoja ja ostoskärryjä ja ihmisvilinää. Aika hyväksi rapsutusmagneetiksi osoittautui. Sitten jatkettiin matkaa Pirkkolan urheilukentille ihmettelemään fudistreenejä ja käytiin samalla metsässä jaloittelemassa.
Sohvi antoi eilen periksi ja leikittää jo pentua. Pentu on ihan hurmiossa saamastaan huomiosta. Eilen änkesi pihalla samalle päivystyskivelle Sohvin kanssa. Poolla ei tulisi mieleenkään kivuta valtaistuimelle, mutta Tiiperö istui siellä tyytyväisenä Mummon kainalossa. Pomppu on edelleen vähän pihalla, on pahantuulinen pennulle ja kauhistelee Sohvia, jos se komentaa pentua. Laumadynamiikassa on siis selvää eloa, kun uusi jäsen marssii mestoille. Sohvilla ei ongelmaa eikä meillä ihmisväellä, mutta juniorille tarjoaa enemmän päänvaivaa.
Kuje tuntuu kotiutuneen hoitopaikkaansa mutkattomasti. On oikein omatoiminen ja tarkkaavainen. Aamutoimien jälkeen, kun ihmisväki söi aamupalaa ja isot lepäsivät, niin pelasi palloa itsekseen kaameilla äänitehosteilla. Käyttää myös nenäänsä lenkeillä aktiivisesti, yllättävänkin paljon noin nuoreksi. Kaivelee kukkasipuleita maasta ja väijyy kukkapenkissäni. Auttoi lakanoiden viikkaamisessa. Sisäsiisteys: 30% ulos, 40% paperille ja 30% vapaavalintaiselle paikalle.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Kouluttaminen
Eilen pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Suvin agilityryhmiin, joissa toimin apukoutsina kesän ajan. Hoitopennun takia kävin vain katsomassa ensimmäisen ryhmän harjoitukset ja moikkasin toisen ryhmän. Rataharjoitus, jossa työstettiin erityisesti valsseja, ml. ennakoivat sekä putkijarrua. Samalla nähtiin takaakiertojen, keppien ja A:n kontaktien tilanne. Koirakot tekivät noin 10 min harjoituksensa kerralla.
Todella kivan tuntuinen ryhmä, josta löytyy intoa ja näkemystä tekemiseen. Oikein taitavia koirakoita seuraa mielellään koko kauden samoin kuin Suvin kouluttamista, ja tulen varmasti oppimaan tosi paljon tänä kesänä. Vähän ehdimme jo pohtimaan jatkotreenien teettämistapaa ja Suvi pyysi koirakoita miettimään tavoitteitaan tälle kesälle. Kontaktit puhuttavat totuttuun tapaan ja keppiharkkojakin siellä taitaa olla tiedossa.
Tässä osia omista muistiinpanoistani: Seurailin käskyjen sävyyä, painotusta (kannustava vs. painostava) ja ajoitusta. Ennakoivat valssit olivat useasti myöhässä, mutta hienosti koirat lukivat ja kääntyivät ja paikkasivat ohjaajien ajoituksia. Koirat olivat estevarmoja ja ohjaajat osasivat perustekniikat. Enemmän kädessä kiinni olevia kuin irtoavia koiria, toki kiemura rata edellytti voimakkaampaa haltuunottoa. Eteneminen ajoittain oikeinkin sujuvaa vaikeahkolla radalla. Putkijarrua on hyvä harjoitella jatkossa vielä erikseen. Kontaktit aavistuksen kirjavia. Toistokestävyys toisilla koirilla huima, toiset voisivat toimia paremmin jaettaessa harjoitus osiin. Pitka rata aiheutti yksittäisiä unohduksia ohjaajilta. Aikataulu valui vähän osittain varmasti ihan minusta johtuvista syistä, kun Suvi joutui selvittämään minulle paljon asioita siihen alkuun.
Valitettavasti SAGIn koulutusohjaajien kursseille ei mahtunut tänä keväänä, joten mennään oppisopimusmallilla loppuvuosi. Tiistaisin opiskellaan Suvin ryhmissä ja viikonloppuna käynnistyy cairnien oma tutustumiskurssi, jonne saan viisi innokasta uutta agilityyn tutustujaa.
Olen selannut viime päivät koulutusmateriaalia... Agilityssa koulutetaan sekä koiraa että ohjaajaa. Yhdessä, koirakkona. Tavoitteena juuri kyseisen ohjaajan ja kyseisen koiran hyvä yhteistyö. Kullakin koirakolla on oma käsiala, sitä saa ja pitääkin kunnioittaa. Toisaalta ohjaajia tulee haastaa käymään myös oman mukavuusalueen ulkopuolella...
...Kouluttamisen muodot agilityssä ovat muuttuneet useaan kertaan ja tulevat tdn muuttumaan jatkossakin...
...Hyvä koulutusohjaaja suunnitelee harjoitukset ryhmän tasolle sopivaksi, neuvoo eri vaihtehdot ja jakaa opeteltavat asiat osiin. Pitää huolen oikeudenmukaisesta aikataulusta. Huolehtii harjoitusten monipuolisuudesta. Antaa aina palautetta ja pitää mielensä avoimena uudelle. Kuuntelee. Ja myös kysyy...
Todella kivan tuntuinen ryhmä, josta löytyy intoa ja näkemystä tekemiseen. Oikein taitavia koirakoita seuraa mielellään koko kauden samoin kuin Suvin kouluttamista, ja tulen varmasti oppimaan tosi paljon tänä kesänä. Vähän ehdimme jo pohtimaan jatkotreenien teettämistapaa ja Suvi pyysi koirakoita miettimään tavoitteitaan tälle kesälle. Kontaktit puhuttavat totuttuun tapaan ja keppiharkkojakin siellä taitaa olla tiedossa.
Tässä osia omista muistiinpanoistani: Seurailin käskyjen sävyyä, painotusta (kannustava vs. painostava) ja ajoitusta. Ennakoivat valssit olivat useasti myöhässä, mutta hienosti koirat lukivat ja kääntyivät ja paikkasivat ohjaajien ajoituksia. Koirat olivat estevarmoja ja ohjaajat osasivat perustekniikat. Enemmän kädessä kiinni olevia kuin irtoavia koiria, toki kiemura rata edellytti voimakkaampaa haltuunottoa. Eteneminen ajoittain oikeinkin sujuvaa vaikeahkolla radalla. Putkijarrua on hyvä harjoitella jatkossa vielä erikseen. Kontaktit aavistuksen kirjavia. Toistokestävyys toisilla koirilla huima, toiset voisivat toimia paremmin jaettaessa harjoitus osiin. Pitka rata aiheutti yksittäisiä unohduksia ohjaajilta. Aikataulu valui vähän osittain varmasti ihan minusta johtuvista syistä, kun Suvi joutui selvittämään minulle paljon asioita siihen alkuun.
Valitettavasti SAGIn koulutusohjaajien kursseille ei mahtunut tänä keväänä, joten mennään oppisopimusmallilla loppuvuosi. Tiistaisin opiskellaan Suvin ryhmissä ja viikonloppuna käynnistyy cairnien oma tutustumiskurssi, jonne saan viisi innokasta uutta agilityyn tutustujaa.
Olen selannut viime päivät koulutusmateriaalia... Agilityssa koulutetaan sekä koiraa että ohjaajaa. Yhdessä, koirakkona. Tavoitteena juuri kyseisen ohjaajan ja kyseisen koiran hyvä yhteistyö. Kullakin koirakolla on oma käsiala, sitä saa ja pitääkin kunnioittaa. Toisaalta ohjaajia tulee haastaa käymään myös oman mukavuusalueen ulkopuolella...
...Kouluttamisen muodot agilityssä ovat muuttuneet useaan kertaan ja tulevat tdn muuttumaan jatkossakin...
...Hyvä koulutusohjaaja suunnitelee harjoitukset ryhmän tasolle sopivaksi, neuvoo eri vaihtehdot ja jakaa opeteltavat asiat osiin. Pitää huolen oikeudenmukaisesta aikataulusta. Huolehtii harjoitusten monipuolisuudesta. Antaa aina palautetta ja pitää mielensä avoimena uudelle. Kuuntelee. Ja myös kysyy...
Kuje
Eilen oli tarkoitus tehdä kierros Helsingin kaupunginmuseon kahteen näyttelyyn. Käytin koirat pitkällä aamulenkillä, kävin suihkussa, kukersin tukan ja harjasin ripsarit ensimmäistä kertaa moneen viikkoon silmiin. Mutt eihän se sitten mennytkään niin.
Kasvattajalassa oli hieman tilanne päällä, kun edellisyönä maailmaan oli saatettu potra joukko cairnpentuja sektiolla ja emän kunto oli vielä heikko. Helpottaakseni edes hieman Tarun kiireitä, päätin nopealla aikataululla hakea Kujen, Sohvin 9-viikkoisen pojantyttären meille hoitoon.
Niin meidän laumaan tepsutteli eilen uusi reipas karvapallero. Kuje on kyllä pallomaisin pentu, jonka olen koskaan nähnyt. Pyöreyttä lisää pörröinen musta turkki, mutta on neitokainen muutenkin viihtynyt ruokakupilla hyvin.
Tutustuminen meni hyvin, Sohvia ällötti ja Pomppu oli utelias. Illalla Sohvi asetti rajoja pienelle luiden suhteen aika kovaäänisesti, pikkarainen kohautti olkapäitään ja uskoi. Sen sijaan meidän Pompun pasmat meinasivat mennä sekaisin, kun Mamselli niin kovaa sanoi. Pyrki hyvittelemään Sohvia eikä voinut ymmärtää, että pikkarainen noin uhmasi lauman koirajohtajaa.
Pentu on superreipas ja Sohvin tapaan todella itsenäinen. Puuhailee itsekseen, tutkii, levittelee leluja, syö luuta, leikkii, käy katsomassa, missä me muut ja jatkaa omia juttujaan. Pihalla viihtyy muiden mukana. Tirsat nukkuu mieluiten jonkun jaloissa pöydän alla. Isot koirat osaavat jo kiivetä sänkyyn tai sohvalle, jos haluavat olla naskalihampaiden ulottumattomissa. Sohvi oli ihan samanlainen pentuna, kun taas Poo kulki aina jonkun perässä, ja tekee sitä ajoittain edelleen.
Kuje asuu maalla, joten meillä kyläily tarkoittaa kaupunkilomailua nassikalle. Ohiajavia autoja, pyöräilijöitä ja naapuritalon remonttiryhmää on jo päästy pällistelemään. Remmilenkillä kulkee muiden mukana, metsässä kyllä juoksee vapaana.
Ensimmäinen yö meni ihan nukkuessa kaikilta, ja aamupissat pentu kävi Sohvin perässä lirauttamassa pihalla. Mukavan ahne tapaus, oma kippo syödään kaamealla kiireellä tyhjäksi ja tarkastetaan vielä muidenkin kipot. Vesikipolla juodaan mieluiten yhdessä muiden kanssa.
Tänään ollaan vielä ihan kotosalla ja jatketaan totuttelua tänne. Naksu kaivettu esiin ja siihen ehdollistaminen aloitellaan heti tänään. Huomenna käydään vähän autoajelulla (hakumatka meni nassikalla nukkuessa) ja lenkillä niin, että Kuje pääsee näkemään busseja, junia ja spåria.
Kasvattajalassa oli hieman tilanne päällä, kun edellisyönä maailmaan oli saatettu potra joukko cairnpentuja sektiolla ja emän kunto oli vielä heikko. Helpottaakseni edes hieman Tarun kiireitä, päätin nopealla aikataululla hakea Kujen, Sohvin 9-viikkoisen pojantyttären meille hoitoon.
Niin meidän laumaan tepsutteli eilen uusi reipas karvapallero. Kuje on kyllä pallomaisin pentu, jonka olen koskaan nähnyt. Pyöreyttä lisää pörröinen musta turkki, mutta on neitokainen muutenkin viihtynyt ruokakupilla hyvin.
Tutustuminen meni hyvin, Sohvia ällötti ja Pomppu oli utelias. Illalla Sohvi asetti rajoja pienelle luiden suhteen aika kovaäänisesti, pikkarainen kohautti olkapäitään ja uskoi. Sen sijaan meidän Pompun pasmat meinasivat mennä sekaisin, kun Mamselli niin kovaa sanoi. Pyrki hyvittelemään Sohvia eikä voinut ymmärtää, että pikkarainen noin uhmasi lauman koirajohtajaa.
Pentu on superreipas ja Sohvin tapaan todella itsenäinen. Puuhailee itsekseen, tutkii, levittelee leluja, syö luuta, leikkii, käy katsomassa, missä me muut ja jatkaa omia juttujaan. Pihalla viihtyy muiden mukana. Tirsat nukkuu mieluiten jonkun jaloissa pöydän alla. Isot koirat osaavat jo kiivetä sänkyyn tai sohvalle, jos haluavat olla naskalihampaiden ulottumattomissa. Sohvi oli ihan samanlainen pentuna, kun taas Poo kulki aina jonkun perässä, ja tekee sitä ajoittain edelleen.
Kuje asuu maalla, joten meillä kyläily tarkoittaa kaupunkilomailua nassikalle. Ohiajavia autoja, pyöräilijöitä ja naapuritalon remonttiryhmää on jo päästy pällistelemään. Remmilenkillä kulkee muiden mukana, metsässä kyllä juoksee vapaana.
Ensimmäinen yö meni ihan nukkuessa kaikilta, ja aamupissat pentu kävi Sohvin perässä lirauttamassa pihalla. Mukavan ahne tapaus, oma kippo syödään kaamealla kiireellä tyhjäksi ja tarkastetaan vielä muidenkin kipot. Vesikipolla juodaan mieluiten yhdessä muiden kanssa.
Tänään ollaan vielä ihan kotosalla ja jatketaan totuttelua tänne. Naksu kaivettu esiin ja siihen ehdollistaminen aloitellaan heti tänään. Huomenna käydään vähän autoajelulla (hakumatka meni nassikalla nukkuessa) ja lenkillä niin, että Kuje pääsee näkemään busseja, junia ja spåria.
maanantai 5. toukokuuta 2014
Kolmosluokkaan håpsan
Sohvi täyttää tänään 4-vuotta. Eilen se nousi agility kolmosluokkaan. Hurrrja Mamselli.
Heidi the Valkku oli kisaamassa itsekin ja ihana kuvasi ja toimitti ratamme, kiitos niistä ja vähän kaikesta :)
A Agility, Henri Luomala (huomatkaa alun raivoriitat, ohjaajakin polkee jalkaa... puomilla jään vahingossa väärälle puolelle, mistä syystä ihmeellinen poispäinkäätö hypylle ja tökerö vienti kepeille)
B Hyppäri, Heidi Viitaniemi (tähän ei ole tallentunut radan alkua, joka oli onneksi ihan rauhallinen). Toisella putkella meinaa lipsahtaa ulkokautta ohi, kun jää tuijottamaan ratatyöntekijää, siksi ohjaus töksähtää siihen ja olenkin jo myöhässä...
Iloitsemme ja kiitämme kaikkia ihania kanssaihmisiä, jotka ovat kanssamme matkaa tehneet. Muistan matkan varrelta ihania yksityiskohtia, Kompassin alkeiskurssin Topivelin kanssa, Mintun cairnryhmän kannustavat koulutukset sikakylmässä Hakkilan hallissa, liittymisen seuraan ja koulutuspaikan jonottamisen, ensimmäisen möllistartin, Karstusen Jannen kommentin mölliradan tuomaroinnin jälkeen, keppituskan, kisakirjan ostamisen vapisevin käsin, ensimmäisen virallisen startin ja ensimmäisen ihanan tuomarin (E. Berglund), maininnan Sohvista tuomarinpuhuttelussa, kamalan jännityksen, huikean uskaltamisen ja onnistumisen tunteen. Ja ne kaikki ihanat ihmiset, valmentajat, kurssikaverit ja koiraystävät. Yhdessä on tuskailtu ja yhdessä on menty eteenpäin ja iloittu. Matkamme varrella on toki törmätty myös muutamiin epäilijöihin, joille näytämme nyt kieltä...
Poppiksen kanssa kaikki tämä on vielä alussa. Ja Sohvin kanssa matka jatkuu, jännempänä kuin koskaan...
Eilen päivänsankarille oli varattu kaksi rataa HAU:n Toukokisoissa. Henri Luomalan agiradalla tehtiin taistelunolla ja tultiin kolmansiksi. Alku oli kaamea, kun koira nosti kierrokset edellisen koirakon palkkauksesta, huoh. Selvittiin sentään matkaan. Toisella kiekalla käytiin juoksemassa Viitaniemen Heidin sujuva hyppäri ulkona, sieltä niinikään nolla ja nyt toinen sija, mikä auttamatta tarkoitti LUVAa, SERTiä ja nousua kolmosluokkaan.
Sohvi ehti näilläkin radoilla havaita ja mulkoilla ratatyöntekijät, karjua muutamassa kohdassa mulle ja kaarrattaa useasti. Kepeille viennit edelleen kankeat ja kepit itsessään hitaat. Muutamat linjat toimivat melkein sinnepäin, lähdössä pysyi ja teki kuuliaisesti pyydetyt tehtävät. Etenemät meille ihan tyypilliset 3,7-3,8.
Heidi the Valkku oli kisaamassa itsekin ja ihana kuvasi ja toimitti ratamme, kiitos niistä ja vähän kaikesta :)
A Agility, Henri Luomala (huomatkaa alun raivoriitat, ohjaajakin polkee jalkaa... puomilla jään vahingossa väärälle puolelle, mistä syystä ihmeellinen poispäinkäätö hypylle ja tökerö vienti kepeille)
B Hyppäri, Heidi Viitaniemi (tähän ei ole tallentunut radan alkua, joka oli onneksi ihan rauhallinen). Toisella putkella meinaa lipsahtaa ulkokautta ohi, kun jää tuijottamaan ratatyöntekijää, siksi ohjaus töksähtää siihen ja olenkin jo myöhässä...
Iloitsemme ja kiitämme kaikkia ihania kanssaihmisiä, jotka ovat kanssamme matkaa tehneet. Muistan matkan varrelta ihania yksityiskohtia, Kompassin alkeiskurssin Topivelin kanssa, Mintun cairnryhmän kannustavat koulutukset sikakylmässä Hakkilan hallissa, liittymisen seuraan ja koulutuspaikan jonottamisen, ensimmäisen möllistartin, Karstusen Jannen kommentin mölliradan tuomaroinnin jälkeen, keppituskan, kisakirjan ostamisen vapisevin käsin, ensimmäisen virallisen startin ja ensimmäisen ihanan tuomarin (E. Berglund), maininnan Sohvista tuomarinpuhuttelussa, kamalan jännityksen, huikean uskaltamisen ja onnistumisen tunteen. Ja ne kaikki ihanat ihmiset, valmentajat, kurssikaverit ja koiraystävät. Yhdessä on tuskailtu ja yhdessä on menty eteenpäin ja iloittu. Matkamme varrella on toki törmätty myös muutamiin epäilijöihin, joille näytämme nyt kieltä...
Poppiksen kanssa kaikki tämä on vielä alussa. Ja Sohvin kanssa matka jatkuu, jännempänä kuin koskaan...
lauantai 3. toukokuuta 2014
Toukokuun tohinat
Poppis on toipunut leikkauksesta hyvin. Meillä on Mikon kanssa täysi työ saada neitokainen pysymään nahoissaan. Haavakin näyttää ihan kuivalta ja hyvältä. Nyt yritetään vielä hissutella toinen viikko, huh. Olen käyttänyt Sohvin erikseen pitkillä lenkeillä.
Tällaista aamujumppaa oli tarjolla Sohvin kanssa. Mukana omatoimivuorolla Tarja ja poikaat sekä vierailevana tähteä Tiina ja Jilli. Tein omaa kisamörköäni eli takaaleikkauksia hypyillä, ohjaus hidastaa koiraa aika tavalla, mutta ei kieltänyt ja toisaalta tämä ohjaus kääntää koiraa hyvin. Pitänee yrittää kokeilla tositoimissa, jos muuta kikat eivät taivu. Ajatella, että olemme päässeet ykkösluokan läpi ja kakkosluokasta kaksi luvaa takataskussa ilman yhtäkään takaaleikkausta hypyille :)
Iltapäivästä vielä raunioharkkoihin. Toppasin kamalasti päälle ja väliin oli hyvä ja väliin kuuma. Kaikki koirat olivat hurjan päteviä ja ukkoa löytyi vaikka mistä piiloista. Sohvilla otettiin ilmaisulla, mutta tarvitsee vielä sitä käskyvahvistetta maalimieheltä. Vilkaisi etsiessään muutaman kerran meikäläistä, mutta jatkoi pyynnöstäni töitä itsenäisesti. Hajulla ollessaan ei vilkuile, vaan etenee tosi päättäväisesti. Tällä kertaa tehtiin hakuja myös niin, että ohjaaja ei tiennyt maalimiehen sijaintia.
Ensi viikosta kk agilitytauko. Tai siis koirille tauko, mina kyllä luuhaan kentillä pari kertaa viikossa. Mutta seuraavaksi keskitytään muiden koiriin ja ohjauksiin :)
Tarkoituksena päästä lähiviikkoina starttaamaan myös MEJÄ-kausi. Juhuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)