Eskarin toinen oppitunti

Eilen oli taas eskaria. Motivaatiota haettiin tällä kertaa pienenpienillä nakinpalasilla. Koiria oli vain kolme, joten kouluttaja ehti kierrellä enemmän kunkin koirakon luona. Lyhyen oppimäärän suorittamista enemmän Sohvia kiinnosti tunnille osallistunut dalmis, jonka kanssa oli niiin ihana telmiä kokoerosta huolimatta. Lopputunnista kaivettiin myös kuoppaa keskelle harjoituskenttää, hiekka vain ropisi kouluttajan puheen kanssa kilpaa. Onneksi Sohvia pidetään kurssin vauvana, joten sille sallitaan ylimääräisetkin ohjelmanumerot.

Ensimmäinen opeteltava asia oli katsekontakti. Tämä me jo osataan. Opetin katsomisen heti alusta alkaen, kun annoin ruokakupin. Joten me pystyimme vaikeuttamaan harjoitetta ottamalla kontakti liikkeessä, eli koiran kanssa liikutaan ja pyydetään katsomaan liikkeessä. Onnistui, vaikka eihän se meidän kontakti ole kamalan pitkä, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Sitten opeteltiin paikalla oloa. Tämä onnistuu sekä makupalalla että kepillä palkaten. Jos lopetan paikalla olon tänne-käskyyn, Sohvi edistää hieman eli ryntää luokse juuri ennen käskyn kajahtamista. Keppipalkasta tuo tykkää namia enemmän, mutta palkkausmuotona se on suht. aikaavievää (keppiä pitää ensin kantaa ylpeästi ja sitten sitä pitää päästä pureskelemaan hetkeksi). No, meillä nyt ei ole niin kiire, kun toistoja tehdään vain muutamia kerrallaan.

Meille uutena opeteltavana oli sivulletulo. Tämä tehdään ihan makupalalla houkuttelemalla. Onnistui nakin perässä. Tätä me aletaan pikkuhiljaa harjoittelemaan. Aamulenkillä kieri kuin sukkula nököttämään vasemman jalan viereen. Ja juu, herkku kiersi edeltä.

Vastaavasti houkuteltiin koiraa kiertämään kahdeksikkoa jalkojen ympäri. Tässä ohjaajan koordinaatio (vie namipalaa edeltä, vaihda kättä, nosta jalkaa hihnan tieltä) oli huono. Ja Sohvi luuli, että namipala pitää juosta kiinni, ja melkein vei nakin mukana etusormista palat, kun kahdeksikko oli valmis.

Meillä toinen silmä punotti ja rähmi tänään kellertävää rähmää, joten tilasin ajan Mevettiin. Haluan antibioottitipat vaikka varuiksi matkaan, koska ensi viikon vietämme mökillä ja sieltä voi olla hankalampi päästä eläinlääkärille.

Ruokakupilla

Meillä Sohvin ruokailun perustan muodostaa pennuille tarkoitetut nappulat (Golden Eagle Holistic Puppy Formula). Jatkoimme kasvattajan valitsemalla merkillä, ja ruoan maistuvuus ja imeytyvyys on mielestäni ollut hyvää. Lisäksi tuotteen luonnollinen koostumus vaikuttaa hyvältä eikä tuote sisällä keinotekoisia säilöntä-, väri- tai makuaineita.

Ruokailukertoja meillä on tällä hetkellä kolme per päivä (aamu, ip ja ilta). Aamut me aloitetaan usein raa'alla jauhelihalla höystetyllä koirapuurolla. Keittelen parin viikon välein satsin Yrjölän uunipuuroa, jonka sitten pakastan kerta-annoksiin jaettuna. Aamutohinassa mikrolämmitettynä se on ollut kätevä ja maistuva vaihtoehto. Kuva tämän aamun ruokailun jälkeen, aamupuuron jäljiltä kuppi nuollaan yleensä putipuhtaaksi.

Nappulat annetaan veteen liotettuina ja sekaan voidaan lisätä joko raakaa jauhelihaa, kypsennettyä kanaa, lohta tai turskaa, raejuustoa tai hapanmaitotuotteita. Lisäksi Sohvi saa välillä raa'an kananmunan keltuaisen sekä säännöllisesti Nutrolin öljyä. Kuppi tyhjenee enimmiltä osiltaan ja pentu tuntuu säännöstelevän sopivan annoksen itse.

Herkkuina ja koulutusnameina olemme käyttäneet erilaisia puolikosteita lihavalmisteita (kanaa, ankkaa, turskaa). Lisäksi olemme maistelleet pieninä annoksina possunkorvaa, keitettyä possun kieltä ja kuivattua maksaa ja seitä. Aika perso tämä on herkuille vaikkakaan ei niin perso kuin veljensä Topi, joka kiipeää vaikka puuhun herkkupalasta :) Koulutustuokiot meillä ajoitetaankin ennen ruokailua, jolloin koiran motivoiminen on huomattavasti helpompaa.

Erilaisia puruluita pyritään pitämään aina saatavilla. Hampaiden vaihtuminen on pian edessä, mikä osaltaan lisää pureskelutarvetta. Ulkona silputaan jo nyt kaikki mahdolliset tikut ja puupölkyt. Onneksi tuo tuntuu sylkevän enimmän silpun ulos, joten tämä ei toivottavasti muodosta ruokaympyrästä liian isoa osaa... Sivutarinana mainitsen, että tapasimme eilen valtavan Nöffin, joka suhtautui alapuolellaan hyppelehtivään pentuun rauhallisen hyväntahtoisesti. Nöffi nappasi maasta kepin, johon terrierimme säntäsi toiseen päähän kiinni. Kun Nöffi nosti kepin ylös, nousi terrierimme ilmaan. Sohvin mielestä valtaisan hupaisa leikki.

Sohvi ei puolusta ruokaansa tai luitaan. Toki vie herkun usein omaan petiin tai vielä useammin minun säkkituoliini, jossa herkku nautiskellaan rauhassa. Antaa siis hyvin lisätä ruokakuppiin tuotteita kesken ruokailun ja tuo usein järsittävän luun minulle kiinnipidettäväksi. Tosin tietää myös lenkillä, jos haluan jonkun epämääräisyyden sen suusta pois, jolloin leuat lukkiutuvat herkun ympärille. Tuota irti-käskyä täytyy siis vielä vahvistaa...

Ankka

Näin kuumana päivänä meillä harrastetaan vesileikkejä; jahdataan ankkaa ammeessa ja syödään herkkuja veden alta. Koira on oppinut pitämään ammeesta ja suihkusta, ja odottelee jo ammeen vieressä vettä laskettaessa. Eikä halua ammeesta pois.

Sisäsiisteyden suhteen nämä helteet ovat hankalia. Annan ruoan joukossa paljon nestettä, Sohvi juo enemmän, enkä minä raaski viedä koiraa paahtumaan ulos tunnin välein. Joten sisäliruja siivoillaan näillä keleillä enemmän. Hyvä puoli on se, että kaikki liruttelut tehdään paperille, oikein tähdäten keskelle paperia =)

Meillä alkaa kesäloma 3 päivän päästä ja siiheksi meillä siis odotellaan viileämpiä kelejä, että päästään leikkimään enemmän ulkona. Ja viikon päästä lähdetään viikoksi mökkeilemään, jolloin päästään kahlailuopinnoissa luonnonvesiin.

Turpakarvaton vesihiisi

Kannustusjoukot

Vietimme eilisen päivän Sappeessa kannustamassa Mikkoa maastopyöräkilpailussa. Päivä meni hyvin helteestä huolimatta. Lähtölaukaus ei aiheuttanut kummastunutta ilmettä suurempaa ihmetystä ja 150 maastopyöräilijää siedätti koiraa tehokkaasti. Fillaristit ovat nykyisin aika yhdentekeviä meidän pennulle. Saimme autolle varjoisan paikan, jonka viileydessä kävimme huilimassa, järsimässä luuta ja nukkumassa päikkärit.

Lyhyt päivälenkki metsänsiimeksessä tehtiin yhdessä Sylvi-chihun kanssa, ja se meni jo paljon paremmin kuin ensitapaaminen. Ulkoilun jälkeen koirat saivat pari pullollista vettä niskaansa ja sitten jo odoteltiinkin maaliintulijoita. Tosin Mikon maaliintulon Sohvi missasi, sillä juuri silloin piti keskittyä silppuamaan Mamin mehujääpuikon puutikkua.

Niin, ja Mikko ja Terho ajoivat hienon kisan ja yhtämatkaa maaliin. Hyvä Pojat!

Lähtötunnelmia

Onnentoivotukset

Kannustusjoukot tankkaa ja lepää

Tuttujakin näkyi.

Pojat maalissa.

Uitettu silppuri käynnissä.

Puhutaan koiraa

Eilen tavattiin muutama uusi tuttavuus: Sylvi (chihu, 10 kk) ja ohimennen myös Nita (saksanpaimenkoira, 11 wk). Sylvi piti aika kovaa jöötiä isommilleen ja äristelipäristeli Sohville eikä tytöistä ihan bestiksiä vielä ensitapaamisella tullut.  Sohvi väisti ja lepytteli, mutta olisi silti kovasti tahtonut leikkiä. Tämäkin on osa koirakielen aakkosia. Tutustellaan jatkossa lisää, josko Sylvi siitä leppyisi.

"Asiantuntija"

Olen tuoreena koiranomistajana törmännyt moneen koira-asiantuntijaksi esittäytyvään tahoon.  Ja kaikenkarvaisia ohjeita/kommentteja satelee:

 

"Tuon ikäinen koira ei saa hyppiä vielä ollenkaan"

"Pientä pentua ei saa pitää ulkona varttia pidempään"

"Ennen rokotuksia ei pidä tutustua toisiin koiriin tai ihmisiin"

"Älä vain missään tapauksessa syötä penturuokaa. Äläkä kostuta ruokanappuloita, hammaskivi vie hampaat nopeammin kuin tajuatkaan"

"Noilla kepeillä ei kannattaisi leikkiä ollenkaan"

"Ei noin pienen kanssa kannattaisi mennä pentukouluun"

"Tuohan on jännännäköinen kääpiösnautseri"

Onneksi meillä on maailman järkevin Kasvattaja (hyvä Taru!), jonka puoleen olen voinut aina kääntyä, jos ohjeviidakko käy liian monimutkaiseksi. Lisäksi seuraan paljon koiran hyvinvointia, mielialaa ja jaksamista. Jos koira syö hyvin ja kasvaa, leikkii ja ulkoilee häntä heiluen, tutustuu mielellään kaikkeen uuteen, moikkailee rohkeasti uudet koirat ja ihmiset, nukkuu rauhassa ja tuntuu voivan hyvin, niin ehkä mikään ei ole kamalasti pielessä.

Eilen aamulenkillä tapasin jälleen asiantuntijan, joka ilmoitti ensitöikseen kasvattaneensa liudan terriereitä. Katsoi Sohvia, ilmoitti itsevarmasti koiran iän kuukaudella pieleen ja kun Sohvi heittäytyi selälleen rapsutettavaksi, totesi, että "Tämähän on komea Poika". En raaskinut korjata noin kokenutta kasvattajaa, vaan hihitellen jatkoimme matkaa.

Eskari

Tänään me sitten suunnattiin ensimmäiselle eskaritunnille. Kyseessä on läheisellä hiekkakentällä järjestettävä pentukoulu. Paikalla oli 4 pentua, joista Sohvi oli nuorin. Alkuun muut koirat kiinnostivat hirmuisesti eikä millään olisi maltettu keskittyä annettuihin tehtäviin. Mutta sitten Mamin tunnille varaamat koulutusherkut (kanaa, juustoa) alkoivat maistua, ja saimme aikaan oikein hyvän yhteistreenin. Sohvi pärjäsi ikäänsä nähden todella hyvin.

*Ensin me opeteltiin rauhoittumaan. Tämä toimii meillä parhaiten nameilla tai rauhallisesti kiinnipitämällä. Sain kohtuullisen hyvin kontaktin koiraan, vaikka häiriötä oli tunnin alussa todella paljon.

*Sitten me istuttiin. Tämä me osataan jo. Lisäsimme vaikeuskerrointa paikallaoloharjoituksella, jota olemme jo kotonakin vähän kokeilleet. Meni häiriössäkin yllättävän hyvin. Sohvi istua nököttää jo useamman askelen verran. Sain neuvoksi ottaa väliin myös ihan lyhyitä hetkiä ja palkata nopeammin.

*Hyppimistä inaktivoitiin menemällä muiden koirien luo, mutta huomion ja palkan sai vain kun tassut pysyivät maassa.

*Lopuksi opeteltiin "pupu" . Siinä pentu houkutellaan istumaan takamuksellaan, mutta nostamaan molemmat etutassut ilmaan. Sohvi oli loistava pupu =)

Ja sitten kotiläksynä oli toistella harjoituksia kotona. Tunti ei sinänsä tarjonnut mitään uutta itselleni, mutta soi meille hauskaa tekemistä yhdessä. Parasta oli nähdä miten hyväntuulisena koira lähti tunnilta kotiin, joten hyvillä mielin ensi viikolla uudestaan.

Muutama foto tuoreesta eskarilaisesta ja ohjaajastaan. Aivojumpan jälkeen maistui uni säkkituolin korkeimmalla kohdalla.