Mun pitäisi olla just nyt juoksutreeneissä, mutta mä istun viinilasi kourassa kotona. Viime viikolla aiemmin jo piipahtanut viirus potkaisi takaisin ja lällätteli poskionteloissani. Siinä meni tehiksen treenit ja juoksukoulu, kun oli pakko päästä hoitamaan eläinten pakolliset liikutukset ja yksi työmatkakin siinä sivussa.
Nyt ollaan jo voitonpuolella ja jaksoin tänään jo vaativamman ratsastusvalkunkin. Juoksuun en kuitenkaan enään tohtinut. Kyra K:n taannoinen klinikka Suomessa on inspiroinut ratsuopeja, ja niin mekin sitten virittelimme ohjat kauhukahvan alta ja harjoittelimme tuntumaa. Olipas huikea harjoitus, vaikeaa, mutta tänään onnistumisiakin. Hepoinen odotteli tarhassa, kun lompsin tänään tallille. Vastaanotto oli suorastaan äänekäs, kun kovasti hirnumalla kertoi hänet tänne hyljätyn. Normitarhakaverit kun lauantaisin tekevät töitä ratsastuskoulussa. Huojentuneena kipitti perässäni talliin. Maastoiltiin alkulämpät ja kentällä kaikki askellajit läpi. Tuntui heti hyvältä, kun tunti käynnistyi. Huomenna hommat vielä jatkuvat, kun Karo tulee ratsuttajaksi, ja minä saan vain ihastella katsomossa.
Koirat ja minä olemme siis viettäneet agitreeneistä vapaata, ei taas tiedä hyvää paluullemme kisaradoille, hah. Metsäilyä ja temputtelua toki tehty kuten aina. Ja tallilla ovat olleet mukanani. Sohvikin jo rentoutuu, kun ei tarvitsekaan puolustaa Mammaa, näyttää pärjäävän ihan itse.
Mutta nyt jatkan lipittelyä soffalla, olkaa te vuorostanne aktiivisia. Meitsi vetää lonkkaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti