Eilinen kului tutustumalla kahteenkin eri talliin pääkaupunkiseudulla. Ensimmäinen oli todellinen helmi Nurmijärvellä, oikea hevosen paratiisipaikka. Tallikin oli niin valoisa, avara ja putipuhdas. Isoissa tarhoissa tyytyväisenoloisia heppalaumoja, ja tallinomistajat välittömiä ja tosi mukavia alansa ammattilaisia. Pari kenttää ja maastot omilla mailla. Maneesinkäyttöoikeus lähitallilla. Ratsuja, upeita lämminverisiä ravureita, pullaponeja ja westernheppoja. Varsoja ja eläkeläisiä. Asiakkaita kymmenen vuoden takaa. Tuollaiseen talliin voisin omanikin viedä.
Toinen talli oli taas Storgård, jonne tallikamumme Varri ja Hessu tänään ovat muuttaneet. Kävimme viemässä kamppeita ja Hessu näytti meille vähän paikkoja. Hyvältä vaikutti tämäkin, varmasti kaksikkomme kotiutuu tuonne hyvin. Toivotamme hyvää eloa uudessa kodissa.
Jossain välissä kiiruhdin aikataulusta pahasti myöhässä omalle tallille, ja pikapikaa hevonen kuntoon Karolle, joka aloitti kevyen Jiin läpiratsastelun. Ja kyllä se on ihmeellistä, miten osaava ratsastaja sai tyttelin rentoutumaan alkukäynneistä lähtien. Tekivät lyhyesti ja laadukkaasti töitä vajaa puolisentuntia ja voi että oli hienoa katsoa, miten hevonen heti kantoi itseään paremmin. Karo laittoi loppuun vielä minutkin selkään tekemään käynnissä samaa taivuttelua, ja pääsin minäkin jyvälle hommasta. Onneksi saimme manguttua Karon käymään keväällä muutamaan otteeseen.
Koirat olivat eilen tallipuuhissa mukana. Ja muutamaa riehautumista lukuunottamatta osasivat käyttäytyä maneesissa ja tallilla. Hiekalla maustettuja kikkareita nautittiin koko rahan edestä.. Käytin ne metsälenkillä, ja Poo juoksi varmaan koko viikon edestä hepuleissaan ympäri männikköä. Jaksaakohan vielä innostua tämänpäiväisellä cairnien yhteislenkillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti