Kevätkin on ollut ihan jees. Syksyn pimeneviä iltoja ja talven pakkasia rakastavana kevät on aina ollut vähän plääh. Mutta tietty noiden elikoiden kanssa ihan kiva. Metsäpoluilla on laukottu koirissa ja hevosissa. Revontulia pällistelty täällä etelässä asti. Toisten pelätessä takatalvea, toivon sitä ihan vähän salaa. En vielä piilottanut lumikolaa, enkä talviratsihousuja...
Kävin vieraissakin. Menin maanantai estekoulutuksen Velholla, pienellä ja innokkaalla suokilla. Voi elämä, miten hauskaa. Tunnista puolet meni ihmetellessä, että ihanko tätä voi jopa kannustaa tehtävään. Kuumuvan estehirmuni jäljiltä tuntui suorastaan leppoisalta tunnilta. Tiistaina teemana siirtymiset ravissa, keskittyminen kevennykseen.
Eilen kengittäjä tuli tuntikaupalla etuajassa, ja neitokainen jo odotteli ihkauusissa popoissa. Käytiin ratsastamassa metsäpätkä nyt ensimmäistä kertaa yksin. Laura lähti vielä tueksi kävellen, mutta tämä olikin helpporasti. Liikenne on nyt se suurin peikko, muuten menee jo tosi rennosti. Hurjan epätasainen tuo lenkki kyllä on, melkoista kivikkoa ja alaspudotuksia. Silmät kiinni ja häiritsemättä hevosta, Jii kyllä hoiti hommat. Kenttäkin alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa. Kävin jo kaikki askellajit läpi ja kokeilin muutaman ravi- ja laukkakavaletin kentällä ja sain kaupanpäälisiksi hassuja pikkupukkihyppelyitä. Niin oli hauskaa, kun pääsee ulos hommiin.
Eiliset agilityharjoitukset olivat vallan mainiot. Jenni tarjosi nousukarkkia, joten sokerihumalassa kirmattiin. Pompula sai tehdä pari pätkää, mutta Sohvia juoksutin koko radan mitalla. Pari korjausta ohjaajalle, koirat pätevät. Sohvi menee nyt sellaisella raivoriitta-asenteella, että vähän meinaa putkissa olla mukkelismakkelis. Kylkimyyryt eivät ulospäin näy, mutta epäilemättä fyssari ne taas löytää.
Nyt mä taas painun tienaamaan, että raksut ja kaurat riittävät. Loppuun kaverilta saatu mietelause:
Rahalla saa ja hevosella pääsee, ainakin rahoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti