keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Hammashuoltoa ja agilityn haasteita

Hammaslääkäriin pääsi meidän isoin. Itse istuin puhelin kourassa kokouksessa ja jännitin kuin kummassa tyttelin käy. Hyvin kävi; pienten päiväkännien säestyksellä hamamskalusto todettiin aika mallikkaaksi, ei piikkejä, yksi kuluneempi hammas ja jotain mainintaa ientaskusta, joka näytti kuitenkin puhtaalta ja terveeltä. Enpä olisi uskonut tällä pitkähköllä raspausvälillä. Tarkoituksena jatkossa kurkkailla suuhun pari kertaa vuodessa. Kiitos tallikamuille, että assisteerasivat.

Iltapäivällä, kun pääsin itsekin tallille, niin silmät olivat jo kirkkaat ja putte liikkui tunnilla hyvin. Jatkoimme perusmerkkiradan harjoituksia. Ravipätkät sujuvat, tosin harjoitusravin pidän turhankin hitaana, jotta voisin istua kunnolla alas. Hengitä, hengitä, kanna kädet, leuka ylös, pienemmät avut laukasta raville siirryttäessä, istu alas, älä katso sitä hevosta, muista kulmat laukassakin, hengitä edelleen.

Kävin kotona kääntymässä, tankkasin lennossa ja Sohvin kanssa Jennan tehisreeneihin.


Olipas kiva rata, väliin vaikeampaa ja sitten taas luukutettiin. Kepit kävelin vastaanottamaan ekaan väliin. Tehtiin pakkovalssilla ja suoralla linjalla, ei eroa, saan valita kumman vain. Putkijarru toimi meille normisti. Hypyillä 14-15 porukat teki japanilaista. Minäkin sitä sitten miettimään, mutta kun Jenna kuuli, että olin ajatellut vain vedolla ottaa mukaan, niin halusi nähdä. Tämä toimi, joten piti unohtaa japanilaiset. 17-19 pätkä opeteltiin targetin avulla leijeröimällä, Parin palkkauksen jälkeen oli huima tunne jäädä keppien toiselle puolelle ja koira juoksi itsenäisesti hypyltä A:lle. Tämäkin rata tehtiin alusta loppuun. Aloitettiin ensimmäistä kertaa valavasti keskustelemaan juoksu-A:sta. Äh ja puh.

Uusi cairnlehti tupsahti postista. Nauratti, että piiperöinenkin oli päässyt listalle huimalla yhdellä kilpailullaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti