sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Villivarsa ja uudet kengät

Ihan nyt vallan hymyilyttää tällaisen viikonlopun jäljiltä.

Perjantaina kotiuduin ekalta työreissulta, joka oli sekin älykiva, ja kävimme koko perhe juoksemassa metsässä. Polupohjat ovat mainiossa kunnossa just nyt, onnistuu niin polkujuoksu kuin maastopyöräilykin. Illaksi hulvattomalla tätienergialla ratsastavan ryhmän kanssa treenaamaan. Katsomassa tuntia oli Leea, jota oikeastaan voidaan kiittää tai syyttää koko tästä hevosjupakasta. Leealla on Poppiksen velipoika Viki, ja olemme näiden karvanaperoiden kanssa aikoinaan tavanneet. Ja juuri Leea kehotti aloittamaan tunnit juuri Knapperissa, kun etsiskelin sopivaa tallia pääkaupunkiseudulta. Ja tässä sitä ollaan.

Kiitämme tuliaisista :D

Lauantain ennen kukon pieraisua Sporttikselle cairnryhmän kanssa harrastamaan agilityä. Vanha jengi oli koossa taas, ja kylläpä oli kiva. Rakensimme ja juoksimme Andersin jotain vanhaa 1 lk kisarataa. Omatkin pääsivät humputtamaan radan kertaalleen läpi. Loppulenkki porukalla ihanan lumisessa metsässä. Pomppu sai kaameat hepulit ja veti ympäri ryhmää onnellisena pienenä koirana.

Kävi palauttamassa koekäytössä olleen satulan ja aloitin kaupanteon, mutta valitettavasti tingattu hintani ei mennyt läpi. Sama satula olisi mm Lappeenrannassa pari sataa halvemmalla, joten katsotaan, mihin päädyn... Aika hieno kartanomiljöö muuten tuolla Satulapajalla. Kuolailin siellä muutenkin ylellisiä satulavöitä (joihin ei todellakaan ole varaa) ja lampaankarvasatulaa.

Tänään saatiin kengittäjämme Mika paikalle, ja kaviot vuoltiin nyt uuteen uskoon, ja talvikumit alle. Jopas kelpaa.



Lukujärjestyksessä luki maasto, joten sinne me kipitimme Chipon ja Lauran liidatessa ja Heidin toimiessa turvaponina. Pellolla oli paikoittain jäätävän liukasta ja paikottain taas aivan  mahtava 20-30cm pehmeä hanki pitävällä pohjalla. Päästiin ravailemaan, ja loppuun laukattiin. Chipulisko vallan innostui ja intopukkasi Lauran maankamaralle. Pienen laukkanäytöksen jälkeen palasi kuuliaisena poikana Lauran luokse ja homma uusiksi. Kyllä oli mein Ruusunenkin melkoisen innostunut ja hanki vain pöllysi kun pääsi laukkaamaan. Muutenkin teki hyvin hommia hangessa kahlatessa ja ylä-alamäkiosioissa.

Akut ladattuina hyvillä mielin uuteen viikkoon. Kynnenaluset puhtaaksi ja kauluspaita silitykseen, virkatehtävät kutsuvat.

2 kommenttia:

  1. Hehee, "Heidin toimiessa turvaponina", repesin tälle ihan ääneen bussissa :)
    T. Hannamari

    VastaaPoista
  2. Heidi oli ihan paras turvaponi. Sitä piti vain välillä vähän odotella, kun tarvottiin umpihangessa...

    VastaaPoista