Jihaa. Onnistuimme kuin onnistuimmekin pääsemään Savikon Sepon aika täysiin ryhmiin syksyksi. Vuorottelen tdn koirien kanssa niin, että molemmilla olisi kahdet agilityharkat viikossa, kun lasken omatoimivuoron mukaan. Halleilla tulee siis syyskauden päivystettyä sekä maanantaisin, joka toinen tiistai, torstaisin ja lauantaisin. Katsotaan sitten vuodenvaihteessa, miltä näin intsensiivinen tahti tuntuu. Meillä kun lukkarissa on lisäksi muutama muukin juttu...
Mutta kun on kivaa, niin jaksaa :D
Tänään saimmekin jo tuta Seppoa kahden tunnin edestä, kun kävin ensin tuurausvuorolla Pompun kanssa ja tuntia myöhemmin tutustuimme Sohvin kanssa uuteen ryhmään. Olemmekin Söhvelin kanssa meitä paremmassa seurassa, kun muut ryhmäläisistä ovat kolmosluokkalaisia. Vähän rataa muokkaamalla mekin pysyttiin kuitenkin mukana menossa.
Pomppu-hassu arasteli alkuun Seppoa, kun teimme keinua maksipöydältä alas. Ei halunnut katsoakaan kouluttajaa ja nyhjäsi rataharjoituksessakin lahkeessani. Mikä lie ujous iski. Tehtiin loppuun tosi kiva humputtelurata, jossa junnu vapautui ja pisteli normimeiningillä. Uukkarit sujuivat tänään hyvin. Ohjaaja ylösylös kävi käsky. Pienelle sovittiin vielä tehtävän paljon helppoja ratoja ja paljon onnistumisia.
Sohvi kävi erittäin kuumana hallilla ja möykkäsi. Kyllä vähän hävetti, mutta Sepon mielestä into on vain plussaa. Teimme vain lyhyen ratapyrähdyksen, kun halusin vielä lepuuttaa tassua. Itse ei sitä kyllä lepuuta yhtään, vaan riehuu ja leikkii normaaliin tapaan. Radan viimeinen este oli keinu, jonka teki nyt Sepon mukaan ihan hyvin osana rataa. Tosi tiukka persjättö onnistui ihmekyllä, samoin takaakierrot. Pätevä, mutta räyhäkäs lyyli. Alla vielä Sohvin työstämä rata.
Nyt me nostetaan koivet kohti kattoa. Reipasta alkanutta viikkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti