Nyt on tytöt läpikäyty. Pomppu sai kutakuinkin terveen paperit, vielä kehittyväksi nuoreksi koiraksi neiti todettiin, mutta jota Kaiperla piti rakenteeltaan sopusuhtaisena ja oivana agilitykoirana. Iskuja todettiin kaularangan alueella, mikä ei tuolla hösäämisellä olekaan minkään sortin ihme. Takaosaston tietoisuuttaa yritellään lisäillä ja uinti otettaisiin treenimuotona säännölliseen ohjelmaan. Oli kovin palkitsevaa kuulla, että nuorella ja treenaamista aloittelevalla koiralla on kaikki hyvin ja voidaan jatkaa suunnitelmien mukaisesti.
Sohvin hoitoa vaativaksi kohdaksi todettiin nopeasti lonkat, mitä osasin vähän odotella. Koirahan on pennusta alkaen istunut vinosti ja synnytyksen jälkeen kantoi pitkään häntäänsä oudosti. Nyt yritetään saada takapään moottori kuntoon, jotta keventäisi etupään kuormaa. Muutaman kuunon säpsyn Maare sai hoitotoimenpiteillä aikaan, mutta onneksi koira tuntui reagoivan hoitoon hyvin.
Sohvi oli hauska, kun se oman hoitonsa jälkeen kiersi ja tutki ensin tilan ja istui sitten meidän viereen ja kuunteli tarkkaan kun Kaiperla kertoi havaintoja hoitaessaan Poppista. Sohvi tuli yllätyksekseni ihan suosiolla uudelle hoitokierrokselle Poppiksen jälkeen, joten ei näyttänyt kantavan käsittelystä kaunaa. Maaren mielestä sanon Sohvia turhaan varautuneeksi, piti koirasta ja totesi sen olevan itsenäinen rouva, joka ottaa kontaktia hyvin ja päästää kyllä lähelleen, kunhan se koiralle itselleen sopii.
Varasin Sohville uuden ajan jo lokakuulle, Poppista vain vähän siinä sivussa seuraillaan. Kaikkinensa ihan miellyttävä kokemus, pidin Maaren hoitotavoista ja jos voittaa Sohvin luottamuksen, niin se on mielestäni aika paljon. Molemmat koirat (ja minä!) rentoutuivat yllättävän hyvin hoidon kuluessa. Mielestäni on tärkeää pysyä kärryillä koiran voinnista ja ennaltaehkäistä mahdolliset piilevät vaivat. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä ja jatkohoitokerrat vaikuttavat koiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti