Syyskuun rauniot

Syyskauden rauniokausi käynnistyi eilen. Aurinko lämmitti mukavasti viileän yön jäljiltä, joten piiloissakaan ei tullut kylmä. Muutama sadepisara saatiin, mutta rankemmat kuurot tulivat vasta kotiin ajellessa, jei.

Kaksi kierrosta, ensimmäisellä kolme ukkoa ja toisella kaksi. Kaikki koirat tuntuivat muistavan pelin hengen ja into radalle oli suuri.  Piilot olivat hyvinkin erilaisia kuin aiemmilla kerroilla. Nyt kömmittiin roskiksiin ja muovipönttöihin sekä lymyiltiin kasojen alla.

Sohvin löytö.

Luca löysi kohteensa roskiksesta.

 

Palkalla.

Ensimmäisellä kiekalla hetsattiin Sohvia eli näki, kun maalimiehet lähtivät hihkuen kohti piiloja. Tällöin kierrokset meni aavistuksen yli, lähti tuhatta ja sataa ukkojen perään kuin haluten juosta ne kiinni ja samalla vähän unohti tehdä sillä nenällä töitä. Löysi kaikki kohteet, mutta kyseli aika lailla apuja ja ohjeita minulta. Itselleni muistiin se, että kun koira saa hajun, sitä ei pidä enää liikaa auttaa.

Toisella kierroksella Sohville rauhallisempi aloitus ja nyt homma oli paremmin lapasessa. Etsi eleettömästi ja hyvin varman oloisesti kohteet, eteni lähes suoraan maalimiehille. Parasta Sohvia raunioilla.

Poppis taasen oli heti alusta saakka tosi hyvä, käytti heti voimakkaasti nenäänsä ja etsi erittäin aktiivisesti. Ei kysellyt neuvoja, muttei juossut päättömästikään. Kohteen paikallistettuaan, meni roskiksiin ja kasojen alle, vaikka vähän näki, että hurjalta tuntuikin (nämä taas helppoja Sohville). Viimeisellä kerralla oli paikantanut Lindan kasan takaa, puun alta, muttei uskaltanut edetä kasan päältä. Ei hätääntynyt, vaan etsi helpomman reitin ja meni kovaa kohteeseen :) Pomppu saa tuolla kovasti itseluottamusta, kun joutuu tekemään ratkaisujaan yksin ja kokee onnistumisia. Sen kanssa jatketaan maalimiesten sijoittamista siten, että löytö suht helposti, mutta kohteeseen pääsyä haastavoitetaan, että joutuu uskaltutumaan vähän epämukavuusalueillekin.

Poppis löysi Mintun.

 

Tästä näkee hieman tuota vaikuttavaa raunioympäristöä. Minttu ja Taco etsimässä.

Oli taas kerran mielenkiintoinen päivä. Maalimiehit jaksoivat uutterasti keskittyä kaikkiin koiriin ja iloita kaikista suorituksista. On hauska kököttää siellä piilossa, kuulla lähestyvä nuuskutus, joka saattaa ensin vilahtaa ohi, mutta kaartaakin takaisin ja kurkata suoraan piiloosi. Koirien ilme muuttuu etsivästä ilahtuneeksi, korvat menevät luimuun ja häntä viuhtoen syösyvät maalimiehen (ja herkkuboksien) luo.

Eilen läpikäytiin ilmaisun opettamista haukkumalla. Sohvi osaa haukkua käskystä, Pomppu ei lainkaan. Katsotaan lähdetäänkö tätä ihan vielä opiskelemaan.