Kolautuksia, hyvänmielen kisoja ja Pakastaja-Elvi

Eilen oli vähän huono onnea matkassa. Kävin Ojangossa ottamassa lyhyet herkistelyt tämänpäiväisiä kisoja ajatellen. Ja Sohvi onnistui paukauttamaan etutassunsa siivekkeeseen. Harmitti ehkä miljoonaa. Seurailin sitten jalkaa illan ja konsultoin eläinlääkäriä. Käytti jalkaa jo illalla ihan normaalisti, samoin aamulla, joten saatiin lupa reissuun. Vähän se tuolla kuitenkin takaraivossa jyskytteli ja häiritsi omaa keskittymistä ja fiilistä. Ehkä tästä oppineena, jatkossa vastaavassa tilanteessa jätän kisat suosiolla väliin.

Entäs kisat (HauHaun kisat Riksun hallissa-ekat hallikisat meille muuten). Aika ok. Agiradoilta napsahti femmat kepeiltä. Toisessa oli aivan järkkyvaikea keppikulma, jossa tein kutakuinkin helikopteria muistuttavan ohjausliikkeen, ja koira jäi vähintäänkin kysymysmerkkinä tuijottamaan minua. Kun toipui raukka järkytyksestä, niin teki ne kepit ihan ok. Mutta siis tosta tuomittiin kielto eli vitonen. Ja aikaa tuhraantui. Nippanappa alle ihanneajan. Ei suurempia huolia muuten. Keinu hieno, samoin kontaktit meille hyvät. Tällä suorituksella kivuttiin 3 palkintopallille. Eli taisi se keppikulma aiheuttaa muillekin päänvaivaa...

Toka radalta muistan vain toodella hienon lähdössä pysymisen. Oli melkein pakko päästa kolmannelle esteelle asti, jotta alusta selviytyisi. Ja sinne marssin ja Sohvi nökötti kuin tatti lähdössä, hyvä tyttö. Alun vaikeat kiemurat selvittiin, mutta kepeille kosahti taasen. Sieltä mä taas löysin itseni käsineni huitomasta ja taas koira tuijottaa, että mees eukko kauemmas, jos haluat, että teen nää. Siirryin kauemmas ja kepit läpi. Vitosella ja selvällä yliajalla maaliin.

Hyppärillä hyllytettiin tokalla esteellä, kun Söhvelöinen näytti, että kyllä se startista karkaaminenkin vielä onnistuu. Olin ottanut kaksi askelta, kun peräpeili vilahti ohi ja Sohvi näytti miten rata sen mielestä meni. Hihitellen kalastelin hilluvan koiran kiinni ja jatkettiin rata loppuun. Päätin vetää ihan täysillä, kokeilla kaikki hillittömätkin ohjauskuviot, Kepeille vain viskasin koiran, että näytä nyt sitten. Ja niin se kuulkaas näytti. Superkepit, hienoja niistoja nollakulmasta, hyvä etenemää ja ohjaaja nauroi ja hihkui maalissa. Toooodella hieno hylly.

Sannalle ja Lilliputille kiitokset seurasta. Päätettiin, että ykkösissä on kiva. Täällä me pysytään aina ;)

Kotiuduttua halusin Sohville kunnon lepohetken, joten nappasin Pompun matkaan ja mentiin kerrankin ihan kahdestaan metsälenkille. Junnu on kerännyt viikon kierroksia, joten tehtiin parituntinen metsälenkki vapaana ja vähän luontoharjoituksia...

On-off

 

Takaakierto

Ja sit vaan yleistä kiipeilyä.

Mutta loppulenkin kruunasi Elvi, 3,5 kk irlanninsusikoiran pentu. Aivan superihana tapaus, jonka kanssa Pompulla irtosi hyvät leikit. Poppis sai Elvistä käsittämättömän ilohepulin, jossa Elvi yritti parhaansa pysyä mukana :)