Sepotusta

Cairnien agilitypäivään osallistui 15 cairnia ja yksi parson. Päivän luotsasi ansiokkaasti Savikon Seppo. Olipas täysi pläjäys agilitya. Olin ilmonnut Sohvin mukaan päivään, mutta lisäksi Pomppu pääsi tuuraajaksi nuorisoryhmään. Joten omat koirat kahdessa ryhmässä ja lisäksi seurailin päivän muita ryhmiä ja höpöttelin agilitya koko päivän.

Nuorisokoirien kanssa tehtiin keppejä verkoilla ja vauhtisuoraa. Poppis ylitti kepeillä itsensä, haki hyvin sisään ja rytmitti kivasti. Onnistui myös hypyn kautta. Sain hyviä vinkkejä harkata erilaisia tapoja sisäänmenoon, pääpaino ajatuksella, että koira itse hoksaa ja hakee, omat kädet hushuspois.

Vauhtisuoralla ilmeni hienosti ne meidän perushankaluudet, koira ei irtoa kunnolla ja mutkaputki ei juuri imuroi. Perusharjoitusta saada koiralle edulliseksi tila, jossa ohittaa ohjaajan. Palkkauksen oikea-aikaisuutta ja palkkausta pois kädestä. Oman katseen suuntaamista, tiivis katsekontakti vetää koiran kiinni minuun ja herkästi esteen ohi (tämä oppi tuli demottua omissa viikkoharjoituksissa, vilkutukset Katjalle!). Ja vaikka mitä olisi sattunut ja tapahtunut radalla, niin Seppo patisti aina ohjaajan ensin kertomaan, mitä hyvää? :D Myös yleisöä pidettiin hereillä kysymällä aikajaoin yleisöltä näkemäänsä.

Lisäksi ryhmässä keskusteltiin kannustustavoista, ääniavuista, innostavuudesta vai patistamisesta. Muistutettiin palkkauksen merkityksestä, erityisesti tilanteissa, joissa ohjaaja itse on ohjannut huonosti ja koira tekee virheen. Värikästä keskustelua ja erinomaista ryhmähenkeä. Kiva aloitus päivään.

Mikko onneksi auttoi päivän järjestelyissä, toi ja lämmitteli Sohvin seuraavaan ryhmään ja haki Pompun kotiin. Sohvin ryhmässä tehtiin rataa. Valitsin helpomman radan punaisilla pompuloilla, mutta seurasin toisenkin radan rataantutustumisen ja vinkit tarkasti, jotta tuota päästään tekemään omatoimiharjoituksissa.

Saatiin varovaiselle keinulle perusharjoitusohjeita ja kepeille roppakaupalla vinkkejä. Itse ohjaukset radalla olivat meidän tapaan tehtyjä ja niillä päästiin etenemään. Varioitiin yhteen kiirekohtaan perjättöä ja takaaleikkausta, molemmilla onnistuttiin, mutta takaaleikkaus tönkömpi (miten tavattoman yllättävää). Liikkumisesta, vauhdista ja rytmityksestä plussaa. Tuossa radalla pituuden jälkeen piti reippaasta vauhdista hiljentää välistävetohypyille ja siinä onnistuttiin ihmeen hyvin. Sohvi lukee Sepon mukaan kohtuu hyvin ohjausta ja hakee esteille. Vastakäännöstä tarjosin kuulema juuri oikeaan paikkaan (esteet 14-15). Tykkään tosta vastakäännöksestä, kun se toimii meillä tiukimpana mahdollisena kääntäjänä.

Kyllä oli tukka täynnä ohjeistusta, kun lompsin Sohvin kanssa metsälenkille jäähdyttelemään. Heitin koiran kotiin ja palasin vielä iltapäiväksi seuraamaan loppuryhmien työskentelyä. Aiettä, miten päteviä koirakoita, paljon ahaa-elämyksiä ja hienoa työskentelyä. Olen kovinkovin ylpeä sekä kokeneista konkareista että ihkauusista agiohjaajista ja ennen kaikkea tietysti maanmainioista koirista. Kiitos kaikille asianosaisille erittäin onnistuneesta ja hyväntuulisesta päivästä.

Hannamari ja Lenskari palauteosiossa.

Minna ja Pipsa ja Sepon opit.

Elina ja Nelli rengasopissa.

Seppo lainasi Elliä irtoamisharjoitukseen.