Dearvva!

Saariselän maisemissa vaikutetaan. Mökki on korkealla Etelärinteessä, josta avautuvat huikeat näkymät tunturiin. Koko mökkiä kiertää valtaisa terassi, josta koirat pääsevät suorittamaan väijyntätehtäviään. Eilen lenkillä Pomppu löysi ja nostatti pari isoa kanalintua varvikosta.

Urho Kekkosen kansallispuistosta otettiin eilen jo pienet testerit matkalla, kun pidimme tauon Koilliskaran luontokeskuksessa ja vaelsimme siellä pätkän. Villi luonto iski heti, kun ihaillessamme reitin kynttiläkuusikkoa Pomppu löysi jonkun järkyttävältä haisevan läjän ja ehti kieriskellä siinä. Ehhehee.... Putsailin lemuavaa pikkukoiraa autolla minkä pystyin ja pääsi sitten mökillä shampoopesulle. Loppumatka meni suun kautta hengitellessä :D

Koilliskaran luontokeskuksen yhteydessä on muuten Kultamuseo, jonka katettua ulkokahvilaa voi suositella erittäin koiraystävällisenä paikkana. Kahvilanpitäjän oma bretoni (suurin näkemäni bretoni ever) hengaili mestoilla myös.

Nyt me lähdetään ensin katsomaan mopopoikien paraatia ja siitä suoraan huiputtamaan päitä, tänään ainakin Kaunispää-Palopää.

Oulanka virtaa ja Ikelle naurettiin

Pah täällä mitään sada, joten reppu on taas pakattu, koirille puettu huomioliivit ja seuraavaksi suuntaamme Oulangan kansallispuistoon. Siellä pauhuaa yksi maamme kauneimmiksi koskiksi mainittu Kiutaköngäs.

******** useampi tunti myöhemmin******

Jalat vielä vähän hellinä valitsimme maltillisen Hiiden hurmos -reitin. Koirat kulkivat tosi reippaina koko lenkin, niillä ei juuri tunnu tassussa painavan. Koska kansallispuistossa mentiin, niin koirat kulkivat kytkettyinä ja flexit vyössä. Portaita tällä reitillä oli onneksi aika vähän ja ne pääsi pääosin koirien kanssa kiertämään luonnonpolkuja. Reitti oli superhelppokulkuinen, mutta koskelle laskeutumiset ja nousut polkuja pitkin oli jyrkkiä ja piti tehdä jo keskittyneemmin. Hiidenlammilla polskuteltiin tassut viileiksi ja tietysti Kiutaköngästä piti ihmetellä monestakin kulmasta.

Kuvat eivät olleet järin hyviä huimista puitteista huolimatta, kun Mikkoa tuntui hermostuttavan heti, kun me tytöt lähestyimme kosken reunaa eikä pystynyt keskittymään kuvaamiseen... Huiman lähelle kuohuntaa pääsikin, pärskeet vain tuta iholla. Koirat eivät jännänneet erilaisia siltoja tai kalliopudotuksia. Sohvi hermostui ainoastaan, jos kävin itsekseni kuvaamassa reunalta, silloin käskytti raivokkaasti minua pois sieltä :D

Ylempi Hiidenlampi. Pitkoksia oli aika vähän ja ne olivat erinomaisessa kunnossa.

Vetokaksikko.

Kuvaustauolla.

Kiutaköngäs ja häkellyttävän punaiset dolomiittikalliot.

Miten niin tulkaa jo pois sieltä reunalta..

Kulkijoita itse reitillä oli vähän, mutta koskella, joka sijaitsi vain kilometrin päässä luontokeskuksesta oli jo enemmän ohiteltavia. Yksi koiratuttavuuskin meillä oli, kun sellainen amerikan buldogia muistuttava ja julmilla korvatypistyksillä varustettu uros tuli vastaan. Osoittautui mitä ystävällismielisemmäksi Espanjan tuonniksi, jota jopa Poppari uskalsi hetken pohdittuaan tervehtiä. Hämmästyttävän pidättyväinen tuo Pomppu on myös vieraille ihmisille, pari kulkijaa olisi halunnut silitellä, mutta juniori ei ajatuksesta innostunut. Sohvi käy nuuhkaisemassa, jonka jälkeen vetäytyi pitkästyneen näköisenä kauemmaksi. Tosi sosiaaliset koirat meillä :D Toisaalta ohitukset on kapeillakin väylillä noiden kanssa helppoja.

Koirille ostettiin Oulangasta oma karhu.

Veikkauksia kauanko otso kestää yhtenä kappaleena...

Koirat saivat jakaa jäätelön luontokeskuksella ja ihmisväki palkitsi vaelluksen jälkeen itsenä kaupallisilla olusilla Rukan 'keskustassa' ja samalla hankittiin tuliaiset. Kyllähän sisustushankinnat kannattaa tehdä Rukalta eikä yhtään lähempää huokailee Mikko, kun re-pakkaa autoa...

Kyselin bartenderiltä ruska-ajankohdista, jotka kuulema ruuhkauttavat paikan noin syyskuun puoliltavälein. Kanervikko punertaa jo nyt aavistuksen. Fiilistelen jo ihan kybällä syksyä, kynttilöitä onkin poltettu joka ilta.

Kanervikosta tulikin mieleen Ike Kanerva, jolle päästeltiin hörönaurut, kun Novan uutisia kuunneltiin autossa Oulangasta palatessamme. Ei kai itsensäpaljastajakaan voi oikein itselleen mitään. Hihhii, ei kai pitäisi kirjailla näitä olusten jälkeen ;)

Huomenna kohti Saariselkää. Siellä sattuukin sopivasti olemaan Pohjois-Suomen suurin moottoripyörätapahtuma Jänkhällä jytisee.

Kävelen ja kävelen

Kieltäydyn ottamasta enää askeltakaan. Tai ehkä suostun just ja just hipsimään saunaan ja ulkoterassille vilvoittelemaan.

Aamupäivä valloitettiin Rukan huippu, kiipeiltiin ylös, alas ja taas ylös. Nelivedoilla oli jotenkin helpompaa. Vähän maltettiin kuvailla ja poroja piti tietysti ihmetellä. Päästettiin koirat lepäämään mökille ja jatkettiin itse Juumaan, josta hölkättiin pieni karhunkierros (12km) läpi. Itselläni ei kantamuksia, joten oli helppo juosta. Mikko sentään kantoi päiväreppua. Tähän päälle vielä koirien lenkitys tunturivarvikossa ja meitsi on aika kypsä pysymään loppuillan liikkumatta.

Sää tänään, auringonpaistetta ja +18C. Toivottavasti huomenna sataisi vettä, niin pääsisin toteuttamaan toiveeni aamusaunasta ja pokkarimaratonista :) Kotipuolessa, etelänmailla ilmeisesti sateleekin ihan kiitettävästi.

Koirat ovat jaksaneet hyvin ja tassutkin pysyneet hyvässä kunnossa. Ruokamääriä on nostettu kulutuksen kasvamisen myötä. Vaellusten jälken ottavat tukevat tirsat, mutta illalla leikkivät ja riehuvat normaaliin tapaan. Ja tietysti päivystävät ikkunassa. Yöt me kaikki nukutaan kuin tukit. Popshan nukkuu näissä vieraissa paikoissa eli hotelleissa, mökeillä tai kylässä tiukasti meidän kainalossa. Ja valloittaa sängystä kohtuullisen siivun... Sohvi hengailee jossain lähistöllä sopivan viileässä paikassa ja kiipeää vasta aamusta sänkyyn.

Laitan muutaman kuvan, kun saan ne tuolta kortilta käyttöön. Nyt saunaan ja relaks beibe.

Varvikossa suhisee.

 

No ne porot.

Luontojoogi jatkaa. Jyrävä kohistelee taustalla.

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo....

Dannyn biisi, ehta korvamato.

Matkalla Kuusamoon poikettiin Hossassa. Mestahan oli ihan helmi ja korvamerkattiin heti seuraavien reissujen kohteeksi. Koirat pääsivät jaloittelemaan porojen keskelle tunniksi ja ihmisväki tutustui lisäksi luontokeskukseen ja nauttivat reissutsufet.

Matkaa jatkettiin Rukalle, jossa odottamassa ihana ja tuttu mökki aiemmilta reissulta. Perinteisen kelohonkaisen ulkokuoren alla moderni, tilava ja hyvinvarusteltu yksilö, jonka lattiaan ulottuvista ja tunturiin suuntaavista ikkunoista erityisesti koirat pitävät. Ja perheen kokki arvostaa kohtuullisen hyvin varusteltua keittiötä. Sauna mitoitettu isommallekin porukalle, joten kaksi keskikokoista ihmistä ja terrieriä mahtuivat hienosti löhöämääm löylyihin. Kiivettiin vielä saunan lämmityksen aikana Rukan huipulle ja terrierit pääsivät säikyttelemään paikalliset porot :D Palattiin metsän kautta ja koirat nauttivat varvikossa poukkoilemisesta. Illalla poroa myös lautasella, nammam...

Just nyt lasillinen punaviiniä, yksi koira nukkuu varpaissa, toinen päivystää poroja ikkunassa ja mies katsoo keskittyneesti Beckiä. Hymyilyttää ja nukuttaa.

Erämaalampi

Meidän piti vain piipahtaa Hyrynsalmi-cityssä ja kurkata koirien kanssa lenkillä Tuomijoen riippusilta. Näin tehtiinkin, mutta päädyttiin lisäksi haikkaamaan kallioseinämäisellä erämaalammelle, Vuorilammelle. Oli käynninarvoinen paikka eikä ketään muita parituntisella reissulla näkynyt. Suunniteltu cityreissu selittänee epäeräjormamaiset kostyymit.

 

Edelleen ihan loistava sää. Ei kylmä eikä etenkään kuuma. Eikä yhtään hyttystä!! Miihäpi.

 

Ihmisväki on vaellusten lisäksi juossut omat lenkkinsä eilen ja korkannut maastopyöräpolut tänään. Jalat tuntuu vähän hydeltä, joten vietämme huomenna ansaittua lepopäivää ja huristelemme Rukalle. Ellei sitten Hossan kansallispuisto matkanvarrella kutsu....

 

Rukajärven tie -elokuvassa tästä kohdasta räjäytettiin puusilta, joka on sittemmin korvattu tällä riippusillalla.

 

Luin vasta artikkelin puujoogasta, joten pitihän sitä kokeilla.

Vuorilampi

Sohvin mielestä puujumppa oli aika outoa.

Poppis ei paljoa pitkoksia käyttänyt, kun vieressä oli niin paljon kivempa kulkea.


Lomamode

Miten voikaan parissa päivässä siirtyä näin lomamodeen. Ja mikä parasta, tänään pääsi jo lenkille pipo päässä, jippii.

Tytöt lenkkeilivät tunturissa innolla. Oma-aloitteinen reititys sai jo kaivamaan koirapillin esiin, mutta sieltä ne onneksi pian putkahtivat jatkamaan ihmisväen valitsemalla reitillä.

Muutama foto alkumatkasta.

Hepokönkään luonnonsuojelualueen leveillä pitkoksilla. Koirat piti pitää kytkettyinä ja vain tuolla putouksen alla päästin ne uimaan vapaasti.

Putouksen alla rantakivillä kiipeilyä.

Putouksen kuohut piti käydä tutkailemassa.

Rentoilua Ukko-Hallan mökillä.

Poppis päiväunilla.

Ukko-Hallan valloitus, kevyt 7 kilsaa.

Lampaiden taljoja kuivauksessa tunturin päällä. Sohvia kiinnosti kovin. Poppis ei uskaltanut tulla katsomaan, vaan kiersi katoksen kaukaa.

 

Lenkiltä palaajaa odotetaan ikkunassa.

Lomalle läks

Tervehdys Lomalta. Eilen lähdettiin töiden jälkeen, posotettiin Kuopion Rauhalahteen, jossa yövyttiin. Koirien kanssa iltalenkki ja hakemaan pizzaa. Palatessa Popsin viskibasso kuului kauas. Oli parkkeerannut tuuletusikkunaan ja kuulutti sieltä kaikki ohikulkijat.

Aamulla heräsin virkeänä koirien kanssa ja lähdettiin ulos. Ihana, vähän sumuinen ilma. Ihmettelin, että missä kaikki muu väki, kunnes tunnin lenkin jälkeen palatessani totesin klo olevan vasta 07. Me ja muutama eläkeläinen aamupalalla.

Tänään jatkettiin tänne Ukko-Hallalle ja bongattiin jo ekat porot. Otettiin lämmittelyvaellukset Hepokönkään putouksilta UKK-reitille. Poppis kahlasi tai ui joka lätäkön, johon suinkin vain pääsi. Ja molemmat löysivät ihanat kalanperkeet mökkirannasta, joissa kieriä...

Lämmintä +18C,  puolipilvistä.  Aika täydellinen keli. Pari päivää vaikutetaan vielä täällä ja sitten jatketaan.