Sittenkin hammaslääkäriin

Voihan, joudun sittenkin Popsin kanssa hammaslääkäriin. Sen viime hetkellä irronneen maitohammaskulmurin kanta onkin nyt pullahtanut esiin ja musta kuollut kanta istuu edelleen napakasti paikallaan, joten haluan käydä näyttämässä sitä lääkärille. Katsotaan irtoaako muulla kuin leikkauksella. Höh.

Alla vielä kyhäelmä eilisestä mölliradasta. Ehkä kinkkisimmät kohdat oli 2. putken pimeä kulma, 6. putken oikea pää, kun tultiin puomilta, 7. ja 8. hypyn kulma, sekä työntäminen 12. putkelle. Mutta ei siis ongelmia noissa missään.

Suunnitelmissa yrittää ehtiä cairnryhmällä Cupin loppuihinkin kisailuihin.

Kolkku

Tänään otettiin taas suuntima möllikisoihin. Kyseessä Tuusulan kennelkerhon epävirallinen TuuKK-Cup. Seurana oli paitsi kisaturisti Pops niin Sanna ja Alli. Ja kyllä taas jännitti aamusta alkaen... Järjestäjät olivat vielä muuttaneet kisaavat koirat ensimmäisiksi, joten meillä mölleillä riitti jännitettävää. Ehdittiin lenkittämään koirat ja loppuaika me sitten tutistiin Sannan kanssa radan äärellä. Välillä kauhuskenaarioita luoden ja välillä rauhoitellen. Uutta ja ehdottomasti epäilyttävintä oli, että rataa ei ollut aidattu lainkaan, vaan maassa meni muovinauha, joka merkkasi rata-alueen, ja katsojat koirineen olivat radan ympärillä. Mietimme jaksaako koirat keskittyä hommaan vai kiinnostako ympäröivä yleisö koirineen enemmän.

Kun möllirataa viimein alettiin rakentamaan, niin totesimme, että tällä kertaa rata vaikutti helpolta. Käytimme kuitenkin tutustumisajan tarkasti hyödyksemme. Rata oli lyhyt, 14-esteinen pätkä, jossa muutama tarkkuutta vaativa kohta. Olimme Sohvin kanssa kolmansia starttivuorossa, joten en ehtinyt muiden suorituksia näkemään, kun lämmittelin koiraa ja eikun hommiin. Koira kulki moitteetta, oma ohjaus oli aika varmistelevaa ja osin kömpelöä. Virheettä kuitenkin juostiin maaliin. Hieno pieni otus!!

Ehdin tehdä pikapikaa jäähdyttelylenkin, nappasin Popsin autosta mukaan ja mentiin kannustamaan Sannaa ja Allia: Ja voi vitsi, että tekivät hienon radan. Allia ei olisi voinut ympäröivä maailma vähempää kiinnostaa, seurasi Sannan ohjauksia hienosti ilman, että roikkui ohjaajan kädessä. Fokus oli aina seuraavassa esteessä. Pieni kiemura koiralle viimeisen putken sisäänmenossa, muuta virhettä en huomannut. Hyvä Sanna ja Alli, parasta menoa, mitä olen koirakolta koskaan nähnyt!!

Sanna lähti luokan vaihtuessa hakemaan tulospapruja ja jäi johonkin. Palkintojenjakoja kuulutettaessa yllätys olikin melkoinen, kun saimme kehotuksen hakea mini-möllien kolmanteen sijaan oikeuttavat palkinnot! Sohvi oli nollaradalla ja noin 15 sekunnin aika-alituksella 3/19. Hippasin nopsasti Sohvi ja pennun kanssa palkintojenjakoon, jossa tuomari Iida Vakkuri totesi, että uutta sukupolvea jo totutellaan agikisojen palkintojenjakoon :) Sanna virnuili palkintojenjaossa, kun jo tiesi sijoituksesta.

Ainoa pieni yllätys oli Altsun hyllytys-merkintä tulospapruissa. Itse en todellakaan valokuvatessa huomannut mitään hyllyyn johtanutta virhettä. Sanna kuitenkin kertoi, että Alli oli yhdellä putkella kääntynyt ulostulon yhteydessä hetkeksi ympäri ja siitä tiukalla tuomarilinjalla napsahti hylly. Ilmeisesti jokin koirista oli merkannut putken, koska aika moni muukin koira jäi samaa kohtaa ihmettelemään ja tuomari oli jo miettinyt putkenvaihtoa... Tästä pienestä yllätyksestä huolimatta olimme enemmän kuin tyytyväisiä pieniin terriereihimme ja kävimme iloiset jälkipuinnit jäähdyttelylenkillä. Hyvä me ja erityisen hyvät meidän koirat :DD Tuollaisessa häiriössä ja uudessa ympäristössä ihan supersuoritukset.

Tarvitseeko edes mainita, että Poppis oli enemmän kuin innoissaan päästessään mukaan, viihtyi hulinassa hyvin, mitä nyt yltiösosiaalisena olisi halunnut tutustua ihan kaikkiin.

Koska videokamera sanoi sopparin irti ennen meidän rataa, niin ihailemme seuraavaksi meidän tuloslappua ja erityisesti Sannan ja Altsun hienoa menoa.

KUK-KUU

Käki kukkui kuin viimeistä päivää lenkillä. Koiratkin jäivät kuuntelemaan villiintynyttä böördiä. Äänekkäitä kukkujia onkin tänä vuonna ollut harvinaisen paljon.

Pötköttelijät

Kotona työskennellessäni en malta olla katselematta ja kadehtimatta koirien vaativaa aamupäivän tehtävää. Mikon mukaan sängyn petaus tulee normistikin ajankohtaiseksi vasta puolenpäivän jälkeen.

Ilmankos nuo riekkuvat illat pitkät, kun kerran nukkua posottavat aamupäivät. Toisaalta tarjoavat oikein rauhallisen työympäristön. Paitsi, jos orava ilmestyy tuon ikkunan taakse. Silloin oli piru irti ja toivoa sopii, ettei työpuhelu kesken...

Nykyajan vampyyrit

Pullo verta, pari sorkkaa ja metsään. Seurana Minna ja Pipsa. Väliin satoi vettä ja väliin paistoi aurinko. Jäljetkin kastuivat kunnolla ja se näkyi ehkä aavistuksen epävarmempana jäljestyksenä koirilla. Sohvi ei alkuun meinannut saada jäljestä kiinni, mutta sille päästyään nuuskutteli kuuluvasti ja löysi välipaikan ja maalin. Luu oli mieleinen eikä siitä oikein olisi maltettu luopua autolla. Pipsa teki nopeaa työtä kuten aina, pari hassia sillekin, mutta nopeasti korjasi itse. Popsikin nuuskutteli ihan hienosti oman makkaralla vahvistetun jälkensä. Jäljellä häntä oli koipien välissä ja jos putosi jäljeltä, niin häntä nousi :) Myös Pikkaraiselle kelpasi palkintoluu.

Yhteislenkillä sade ei haitannut ja sen tehoa vain voimistettiin kahlaamalla lutakot läpeensä. Tai siis Pipsa ja Popsi kahlaavat, Sohvi kiertää tai hyppää yli. Tytöillä tuntui olevan kivaa.

Kotona ei jostain syystä ollutkaan tarjolla mukavan väsytettyjä, rauhallisia koiruleita. Vaan Popsi veti valtaisat pentuhepulit, melkein kiipesi seiniä pitkin, kun muu perhe tuijottaa silmät pyöreinä, että mikä sille nyt tuli. Sohvilla paloi päreet mokomasta ympyrää sinkoilevasta otuksesta ja yritti torpata kaikin keinoin pentua, samalla, kun me yritimme ohjata ohjusta pihan puolelle. Tuosta, kun simahtaa, niin pääsee vielä kynsienleikkaukseen, kun ei jaksa kissaa sanoa...

Seuraavaksi sisätiloissa kiitos

Taas on mennyt koko päivä ulkona, nyt aion pysytellä visusti sisätiloissa.

Aamusta yhdeksältä kun startattiin Sohvin kanssa agihallille, niin satoi niin kaatamalla, että lämmittelyt siirtyi suosiolla hallin puolelle. Tehtiin 18-esteen hyppäri-rataa yhdessä vierailevien tähtien Kaarinan ja Vauhdin kanssa. Sohvi oli oikein mainio, vauhdikas ja innokas agilitaaja. Minttu ehti katsomaan meidän työskentelyä ja korjasi muutaman ohjaukseni paremmaksi. Sokkari toimi taas niin paljon valssia paremmin. Syystä, että teen surkeita valsseja. Vähän muistuteltiin myös hidasta putkea. Kokonaisuudesta jäi ihan jees-fiilis.

Vauhti teki hienoa työtä Kaarinan kanssa, ja Minttu treenasi Ricon ja Lulun kanssa viereisellä kentällä. Kurssilaisista omalla vuorollaan olivat treenaamassa Mandy, Pipsa ja Sandie. Ohjelmassa oli pituutta ja keinumista. Ja jo-opittujen esteiden kertausta. Älyttömän rohkeita koirakoita ja hienoja suorituksia taas kerran. Mandya ei uskoisi samaksi koiraksi, niin rohkeasti tekee putkea, pussia ja puomia! Sandie oli kuin kotonaan keinulla ja Pipsa-rämäpää rakastaa vauhtia ja tarjoaa sitä kaikille esteille. Jäähdyttelylenkillä ei enää onneksi satanut. Sohvi kävi taas parin minuutin ajan tarkastamassa jonkun jäljen, mutta palasi huojennuksekseni pian. Kotona päästin vanhemman neidin lepäämään ja lähdin Popparin kanssa metsään. Popsia jännittää kaikki vähän enemmän, kun lenkkeillään yksin, joten hyvä harjoitella vähän näin ilman Sohvin tuomaa tukea. Tunti kuljettiin erilaisissa ympäristöissä.

Seuraavaksi mies patisti vielä juoksulenkille. Voi kökkö. Nyt kieltäydyn enään misään raittiista. Otan oluen ja menen saunaan.

Voihan riistavietti

Lähdin viemään Popsia metsälenkille ennen kuin lähdettiin Sohvin kanssa agiharkkoihin. Otin Sohvin mukaan lämmittelemään. Ja hyvät lämmittelyt tekikin. Nosti nimittäin hienosti rusakon ajoon. Koirat jäi vähän jälkeen ja näin, että Sohvi seuraili innostuneena jotain jälkeä. Seuraavaksi koirat katosivat kanervikkoon hetkeksi, sitten kuultiin hieno ajohaukku ja esiin sinkoaa valtava rusakko perässään Sohvi ja kolmantena Pops. Huokaan syvään ja seuraan, kun kolmikko katoaa metsään. Saan pidettyä näköetäisyyttä koiriin ja saan pennun kiinni, kun kadottavat mokoman jänösen. Sohvi jatkaa kuitenkin ajoa eikä auta kuin soittaa Mikko kotoa apuun ja päivystämään kotitielle. 10 minuuttia tuntuu pitkältä ajalta, kuljen metsässä ja kutsun koiraa. Mikko onneksi soittaa ja sanoo koiran tulleen esiin ja antaneen kiinni ja nyt vetää vimmatusti sinne, missä huutelen. Puhuuh. Onneksi ajojahti päättyi hyvin. Tosin niin kivaa taisi oli, että illalla aginjälkeisellä jäähdyttelylenkillä koira pysyi vapaana ollessaan juuri ja juuri hallinnassa. Aika näyttää, miten isoksi tuo riistavietti vielä nousee. Niin mielellään kulkisin koirat aina vapaana, mutta pupu meinää viedä voiton käskyistäni. Agitreenit sujuivat liekö hyvästä lämmittelystä johtuen hyvin. Teemana irtoaminen ja lyhyt hyppy (ennakoiva valssi). Lisäksi otettiin startissa pysymistä.