Kaksin kotona

Lauantaiaamu aloitettiin agitreeneissä Sohvin juoksutauon takia ilman koiraa. Kävin kuunteluoppilaana Sadun tunnilla Satulinnassa, kun Minttu ja Paavo sekä Lotta ja Kepponen tekivät ratapyöritystä ja keppejä. Kuuntelin, kyselin ja juoksentelin yksinäni rataa läpi ihan tosissani eläytyen näkymättömän koiran ohjaukseen, enkä edes tuntenut itseäni hölmöksi :D Mielenkiintoisia ohjaustapoja samalle radalle, mutta suunniteltuna nopealle ja hitaammalle koiralle. Tuskin maltan odottaa, että pääsen opettelemaan Sohvin kanssa sokkareita niihin kohtiin, joissa valssi tuntuu hidastavan menoa liiaksi.  "Jos hitaamman koiran kanssa tulee kiireen tuntu, tiedät valinneesi linjat oikein." Minttu teki Paavon kanssa äänennopeudella esimerkillisiä ratoja, joita oli ilo ihastella.

Päivällä käytiin koko perhe kiipeilemässä ja kahlailemassa metsässä. Vesikeli pehmittää pintoja niin, että vain Pikkarainen pysyi hangen päällä, me muut jouduimme tyytymään polkupohjaan. Ulkoilun jälkeen maistui ruoka. Poppis täyttää ensi viikolla 3 kk ja siirryimme nyt viikonloppuna kolmeen ruokailukertaan.

Illalla ihmisväki suuntasi teatteriin ja koirat jäivät keskenänsä. Oli niin ihana palata kotiin ja kurkata ikkunasta, kun Pompula leikki leluillaan ja Sohvi makoili vieressä seuraillen kuin parhainkin hoitotäti.

Nyt me lähdemme Poppiksen kanssa laittautuaan, harjaamme tukat kuntoon ja lähdemme ajelemaan kohti Porvoota Selma-siskon luo kylään.

Yksinhuolto

Vietin loppuviikon ensimmäistä kertaa kolmin koirien kanssa, kun mies suuntasi työmatkalle. Ja täytyy kyllä ihailla niitä, jotka yksin pyörittävät kahden (tai useammankin) koiran katrasta yksinään. Näin pentuaikana, kun lenkkejä tehdään niin yhdessä kuin erikseen koirien kanssa ja pihalla seisoskelua sisäsiisteyden puolesta on myös runsain mitoin tarjolla, ruoka-aikoja on tuplat ja muutakin säätöä ja siivousta riittää, niin voisi ottaa aika koville.

Tein sentään töitä tänään kotoa, mikä helpotti aikataulutusta huomattavasti. Kaikki meni kyllä superhienosti, Nukuimme vierekkäin läpi yön ja jotenkin onnistuin keplottelemaan itselleni vaatteet päälle ja meidät kaikki pihalle ennen kuin lirahti. Tosin itse sitten kuljinkin jalat ristissä, kun ei sitä nyt itse sinne vessaan kerennyt. Aamuleikkien jälkeen koirulit vetelivätkin sikeitä puolille päivin, joten töihinkin pystyi keskittymään kunnolla. Puolenpäivä rumba ruokailuineen, metsälenkkeineen ja leikkihetkineen ja taas tupa hiljeni loppupäivän hommiin.

Mutta oli se ihana saada mies illalla kotiin, ja päästä itse hiihtolenkille.

Olen nyt opettanut Sohvia odottamaan omalla paikallaan vieressä, kun puuhailen pennun kanssa. Pienissä pätkissä on harjoiteltu ja nakkaan tiheästi palkkaa odottavalle terrierille. Koville ottaa, mutta on edistytty. Poppari osaa tulla luokse kutsusta, tätä harjoitellaan nyt ahkerasti tuolla ulkona. Perusjutut istumiset ja maahanmenot menee jo. Sitä seisottamista yritän pöydällä muistaa harjoitella, kun rinsessa pääsee Kasvattajan kanssa kehäänkin jossain vaiheessa. Lisäksi pikkuinen osaa odottaa (noin millisekunnin) ennen kuin saa ottaa namin. Ympäri ja ämpäri pyöritykset tekee nokka namissa hienosti. Katsekontaktilla saa ruokakipon eteensä. Naksutinta harjoitellaan. Ja namin etsimistä. Kampaaminen on yhtä hullunmyllyä ja hampaiden katsominen suht epätoivoista. Mutta lohduttaudun, että niin se oli Sohvinkin kanssa ja nyt kaikki sujuu ihan hyvin. Harjoitukset jatkukoon.

Naistenpäivän leikit

Saimme naisvahvistuksia kylään, kun Minna ja Pipsa tulivat ensin leikkimään pennelin kanssa ja sitten lenkille. Nyt oli vauhdikas tapaaminen, Pipsa kun on eläväinen tytteli, jota sterilointioperaatio ei ole hidastanut. Koirat painelivat ympäriämpäri ja pikkuinen siinä mukana. Pompula esitteli parit pentuhepulitkin vieraille. Täyttä naisenergyä.

Ja naisvahvistuksia saatiin agitiimiille, kun Sanna pyöräytti aamulla ihanaisen tyttövauvan. Onnea koko perheelle. Keväällä saamme kentänlaidalle lisää kannustusjoukkoja.

Loppuun videonpätkää typsyjen leikeistä. Pompula palauttelee lelujaan kivasti, mitä nyt isosiskonsa vähän auttelee. Asentelin taas musaa päälle, kun en kestä omaa kiekumistani.

Poppari 11 wk

Allison

Sain tänään lainata Sannan Allia agikoiraksi. Sanna kun keskittyy saattamaan vauvaa maailmaan. Agiryhmä seuraa jännittyneenä tilanteen kehittymistä

Alli oli ihana. Innokas nakkihirmu, joka nipisteli sormista nameja nappailleessaan. On aavistuksen enemmän kädessä kiinni kuin Sohvi, mikä piti muistaa huomioida ohjauksessa. Mutta teki innokkaasti ja hyvinkin varmasti. Harjoiteltiin valssia hypyillä ja putkella. Alli valssasi minua niin paljon sulavammin. Kiitos Sanna Altsun lainasta. Ensi viikolla uudestaan.

"Tätit" tuli kylään

Olin iltapäivän vapaalla töistä ja houkuttelin Suvin, Hertan ja Lempin meille leikkimään. Hertalla (11-v) on sama Mauri-isä kuin Poppiksella (11 wk) eli siskopuolia ovat.

Hertta ja Lempi eivät olleet vallan ihastuneita tästä kyläilystä vaan yrittivät pysytellä pennusta mahdollisimman kaukana. Poppis teki kaikki monööverit liehittelystä komentamiseen saadakseen tädit leikkimään, mutta sai osakseen lähinnä vain tätiärinää. Pentu uskoi, kun tädit sanoivat pahansanan, mutta ei jäätynyt, vaan hetken päästä yritti uudella innolla uudestaan. No Suvi-täti sentään tykkäs :D

Kestettyään pentua urhoollisesti kahvittelun ajan, lähdimme isojen tyttöjen kanssa vielä lenkille. Pakkanen kipristeli, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Kiitos Suvi, Hertta ja Lemponen käynnistä. Palataan taas pian, jos vaikka tätit olisivat suopeammalla tuulella.

Iltapalaksi Poppis sai maistella Sohvin karjalanpaistilihoja, nammammam kuului kipolta. Seuraavaksi tarjolla olisi ensi viikon rokotusta edeltävä matolääke, katsotaan miten se maistuu.


Mauri-isukin esikoisia ja iltatähtiä Suvin syliteltävänä.



Hahah, Hertan ilme kertoo kaiken.

Tutustu Agilityyn

Saan säännöllisesti kyselyitä cairnomistajilta kuinka pääsisi kokeilemaan agilitya ohjatusti. Toistaiseksi olen joutunut pyytämään kyselijöitä kääntymään kaupallisten koirakoulujen puoleen. Olemme kuitenkin Mintun kanssa jo pitkään suunnitelleet cairneille Tutustu agilityyn -kurssia, joka nyt viimein toteutuu. Eli meillä on 5 cairnikon innokas ryhmä koossa, jolle olemme varanneet vuoron Vuokkoset-hallista touko-kesäkuulle. Ihana saada uusia cairneja tutustumaan agilityn saloihin.

Tervetuloa radalle Pipsa, Elli, Lennu, Mandy ja Sandie!

Raporttia seuraa ryhmän edesottamuksista.

Kevättalvi

Vitsi mikä sää tänään. Ulkoiltiin koko family lähimetsässä, josta tuo uusi aloituskuvakin napattiin. Hanki kantoi koirat muttei meitä. Näillä poluilla on vähän kulkijoita, joten juoksuinen Sohvikin sai kulkea vapaana. Kunnes. Mikko piti polulla perää ja ehti huutaa, että takaa tulee koira vapaana ja nappasi Pompulan syliin. Minä torppasin Sohvin etenemisen ja jäimme odottelemaan hyväntuulisen cavalieri uroksen omistajia, jotka pian pahoittelujen saattelemana tulivatkin. Kyseessä oli leikattu poika, joten koirat päästettiin leikkimään yhdessä. Poppiksesta kaikki uudet koirat on niin fantastisia, alkoi siinä calavierinkin hymy hyytyä, kun meidän neiti esitti riehakasta leikkiosaamistaan.

Pihalla koira-aidan vierukset on nyt tampattu niin, että koirat eivät hangen päältäkään pääse livahtamaan pihalta pois. Toinen tovi kuluikin auringon lämmittämällä pihamaalla. Koirat kaivoivat maata näkyviin ja minä mietin, että jokohan kohta voisi juoda kahvit pihalla. Ihanaa, kevät tulee.

Illalla Sohvi pääsee virikeluolastolle Mandy-cairnin kanssa, joka kävi luolailemassa kerhon luolastopäivällä. Harvoja sisälajeja muuten, joita saa harrastaa juoksuisen nartun kanssa.

Yöllisiä pedon jälkiä.