Kouluttajien koulu

Seura järjestää kouluttajille koulutusta. Yritän ehtiä mukaan aina kun mahdollista. Nyt olemme saaneet nauttia Savikon Sepon vinkeistä ja ideoista. Valssimaestrona tunnetun Sepon kanssa paneuduttiin ensin valssin opettamiseen. Siellä sitä askellettiin pitkät pätkät ilman koiraa, koiran kanssa ilman estettä ja vihdoin parin hypynkin kanssa. Ja katseltiin armottomia videoita itsestämme ja muista.

Eilen satoi ihan esteristä, joten jätimme koirat suosiolla autoihin ja pakkauduimme puhumaan kouluttamisesta konttiin. Eriytettiin koiran kouluttaminen ja ohjaajan kouluttaminen. Puhuttiin molempien motivoinnista, ohjauskäsialojen kunnioittamisesta, tavoitteista. Kysyttiin, onko tästä kaikesta tullut jo liian vakavaa? Ryhmässä yksi kouluttajista oli saanut oppinsa ulkomailla, ja toi hienosti erilaista katsastuskantaa eri ohjaustapojen kouluttamiseen. Mukana oli myös tosi järeän koulutustaustan omaavia kouluttajia, joiden näkemyksiä oli kiva peilailla omiinsa. Purettiin takaaleikkaus ja saksalainen osiin ja mietittiin niiden opettamista. Itselläni meinaa koko ajan lipsahtaa koiran kouluttamisen puolelle, mutta nyt piti keskittyä ohjaajien opettamiseen. Nii-in mielenkiintoista. Mietittiin askeleita, jalkoja, painopistettä, käsiä, katsetta. Alkuharjoituksia, viivojen piirtämistä maahan ja ihan vaikka ja mitä. Puhuttiin mokaamisesta, suhtautumisesta siihen. Koiran palkkaamisesta mokatessa.

Oho, kuka mokas... ;)

Ilmoittauduin viimein koulutusohjaajakurssille. Mutta hyvää kannatti odottaa. Toivottavasti pääsen yhden eniten arvostamani liittokouluttajan oppiin..

Viikon aloitus

Nyt oli kyllä viikonaloitus kohdallaan. Työpaikan virkistäytymispäivä ja aamusta kaksi tuntia Nuuksion metsissä. Kolleegat hippaloivat oppaan johdolla, mutta me suunnattiin rekkujen kanssa keskenämme tutuissa maastoissa. Vajaa 10 kilometriä, josta osa hölkättiin, kun huomasin myöhästyväni päivän ohjelmasta.

Kivaa oli ja Poo vielä ui useampaan kertaan.

Heivasin koirat lounaalla kotiin ja siellä ne vetelivät vielä hirsiä, kun Mikko alkuillasta kotiutui. Itse jatkoin työryhmätöistä suoraan tallille, josta suoraan agijaoksen kokoukseen loppuillaksi. Kaikkea kivaa suunnitteilla... Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu koulutukset S Savikon ja A Saviojan johdolla sekä tietysti ihunat omat koulutusryhmät kertaa kaksi. Ojanko soikoon.

Nenätyö ulkona

Perustimme nose work -kurssin innoittamana pienen treeniryhmän, joka pyrkii järjestämään kimppaharkkoja viikottain. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin ulkona pihalla, ja sisälsivät laatikkoharjoituksia sekä muovi- että pahvilaatikoilla. Lisäksi teimme yhden ulkotilahaun, jossa haju oli piilotettu pihakeinuun. Kiitos Merjalle treeniemännöinnistä. Oli niin paljon helpompaa treenata, kun oli apukädet vaihtamassa laatikoiden paikkaa, lisäämässä tai poistamassa laatikoita. Tehokasta.

Kerttu ja AK etsimässä.

Emme olleet omieni kanssa aiemmin harjoitelleet ulkona, joten vähän mietin lähteekö hakukoneisto käyntiin yhtä hyvin kuin sisätiloissa. Mutta eipä suurempia ongelmia ilmennyt.

Sohvilla homma alkaa etsinnän osalta olla hanskassa. Pahvilaatikoilla tehtiin kolmella, joista yhdessä haju. Tämä oli kaikille koirille helppo harjoitus. Muovilaatikoissa Sohville kasvatettiin määrä kuuteen, laatikot kahdessa rivissä. Ei ongelmaa, käy kaikki suht järjestelmällisesti läpi ja löytää helponoloisesti oikean. Keinulla etsi alusta saakka hyvin, löysi hajun ensin alakautta, kiersi ympäri, hyppäsi keinun istuimelle ja tökkäsi hajutarraan. Tekee itsenäisesti ja halukkaasti etsintää. Malttamaton löytäessään lähteen.

Ilmaisua pitäisi alkaa miettimään, nyt se on pelkkä intensiivisempi haistelu, ja jos en pian naksauta, niin tömäyttää seuraavaksi tassulla. Ja jos pääsee käsiksi hajutarraan, niin ottaa suukontaktin. Häntä alkaa heilumaan, kun lähestyy targettia.

Popparilla tehtiin helppoja harjoituksia. Onnistui, mutta palkan ja kehujen jälkeen tuppasi kiihtymään ja alkoi tarjoamaan haistelun sijaan ensin temppurepertuaaria. Kun niistä ei palkkaa herunutkaan, niin kummastui ja muuttui hieman epävarmaksi. Tarvitsee alkuun enemmän tukea ja kannustusta etsintään. Loppua kohden paransi merkittävästi. Pahvilaatikot helpot, muoveissa päästiin 3-4 laatikkoon. Keinuetsintä helppo ja mieleinen. Lopetettiin hyvään suoritukseen. Halusin vielä tässä vaiheessa aina itse tietää, missä haju on, jotta saisin palkattua mahd oikea-aikaisesti.

Kivaa oli, ja harkat jatkuvat.

Missiainesta

Sillä aikaa, kun Sohvi oli tekemässä hajuetsintää, niin poikansa tytär Kuje oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Tyttelityy nappasi isossa joukossa toiseksi parhaan sijoituksen ja sertin. No jopas, mikä aloitus. Onnea esittäjälle, omistajalle ja kasvattajalle. Mummu ei korvaansa uutiselle lotkauttanut, jatkoi laatikoiden penkomista, mutta kotiväki on ylpeä suvun missistä.

Emma ja Kuje. Kuva Hennan.

"Keinain"

K9 Nose Work -viikonloppu takana, ja täytyy sanoa, että kyllä oli tutustumisenarvoinen laji tämä.

Kyseessä siis jenkeissä vajaa kymmenen vuotta sitten kehitetty nenätyöskentelyharjoitus, jossa koira opetetaan etsimään tiettyä hajua ja ilmaisemaan se. Etsintä toteutetaan neljässä eri osiossa: laatikkoetsintänä, sisätilaetsintänä, ulkotilaetsintänä ja ajoneuvoetsintänä. Koemuotoisena sisältää useampia luokkia, joissa etsitään ueampaa tuoksua useammasta piilosta. Luokassa 1 etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti, kolmannessa eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Tuoksuina käytetään erityisuutoksia, jotka ovat koiralle turvallisia. Tuoksut imeytettiin huopatassuista leikattuihin paloihin, jotka kiinnitettiin eri kohteisiin.

Tutustumisviikonlopun kouluttajana toimi Erkku Kottonen Eläinkoulutuskeskuksesta, ja kurssi toteutettiin Tassutreeni-koirakoulun tiloissa Luukissa. Alunperin Popparin piti toimia koekoirana, mutta harjoitustilassa oli pienessä tilassa paljon ihmisiä ja muita koiria, joten päätin ottaa koekappaleeksi Sohvin, joka varmemmin säilyttää toimintakykynsä ja pystyy keskittymään häiriössä.

Aloitettiin etsimällä erilaisiin pahvilaatikoihin ja muovikoreihin piilotettuja nameja. Aika helppo. Sen jälkeen piiloihin lisättiin paitsi nameja niin ensimmäistä etsittävää tuoksua (eukalyptus). Tässäkään ei minkään sortin ongelmaa. Seuraavaksi laatikoissa oli enää tuoksu, ei karkkeja. Koiran nuuskiessa laatikoita sitä alettiin palkkaamaan hajun yhteyteen. Helppoa kuin heinänteko sanoi Sohvi ekan kurssipäivän päätyttyä.

Pakko sanoa, että vierastin alkuun ajatusta opettaa lajia klassisesti ehdollistamalla eli lisäämällä ruoan yhteyteen etsittävä haju. Toki tämän olisi voinut tehdä operantistikin hajuerotteluopetuksen ja naksuttelun kautta, mutta mentiin ihan kurssiohjelman mukaan ja koirastahan tuo ruoan kylväminen oli paras tapa kaikista. Hämmästyin, että herkuista etsinnän yhteydessä päästiin eroon jo saman päivän aikana aikana, eli lopuksi koreissa oli pelkkä haju, jota haistamalla koira sai palkan ohjaajalta.

Toisena kurssipäivänä opiskeltiin sisätilaetsintää, jolloin etsittävä haju oli piilotettu huonekaluihin. Hajutarran viereen kiinnitettiin ensimmäisellä kierroksella herkut (käytännössä huonekalujen pintaan sipaistiin voita, johon upotettiin nami). Tässäkin voit ja herkut jätettiin aika pian pois ja tökkäämällä kuonon hajutarraan alkoi namia ropisemaan ohjaajan taskusta. Kouluttaja vaikeutti etsintää kierros kierrokselta ja lopuksi terreieri joutui jo tosissaan nuuskuttamaan löytääkseen hajulähteen mahdollisimman tarkasti. Hyvin Sohvi teki töitä, ja ihan lopuksi tein vielä pihalla superhelpon koriharjoituksen, jossa pääsin palkkaamaan hienosta haistelusta runsaskätisesti.

Sen verran loistivat koiran silmät tässä hommassa, että nose work -ryhmä pystyyn ja harjoitukset jatkuvat...

Videolla Svenska Nose Work klubben esittelee lajia Tukholman suurnäyttelyssä joulukuussa 2014.

Lits-Hyppy-Läts

Viikko on tarjonnut kohtuullisen märkiä agitreenejä. Silloin on mukava, jos pääsee vähän helpommalla. Aiempi ryhmä teki mukavannäköistä rataa, ja lähtiessään työnsivät ratapiirustuksen kouraan. Hetken sain maanitella kouluttajaa ja kanssaryhmäläisiä, että vaihdetaan tähän. Ei tarvitse sateessa raahata esteitä ympäriinsä, koirat pääsevät nopeammin lämpän jäljiltä harkkaamaan jne.

Hauska rata, serpenttiiniä, välistävetoja, takaakiertoja. Tykkäsin. Pääsi kokeilemaan eri variaatioilla ja joutui vähän epämukavuusalueen ohjauksia kokeilemaan.  Poo saattaa vielä tarjota suoraanjuoksua, jos ei vahvasti ohjaa haluaako koiran mistä välistä hypyille. Sorruin välistävedoissa pyllistelemään, josta raippaa. Poota ei saa enää hidastaa kepeille, kun osaa sisäänmenot jo aika kivasti. Sohvi oli aika kiva koko radan. Itse lonksotin kumppareissa. 2,5h kohtuullisessa kaatosateessa ja tiesi taas harrastaneensa.

Vielä helpommalla pääsin, kun valitsin samaisen radan vielä omallekin koulutusryhmälle tehtäväksi. Kyllä siinä ihan kivasti pähkinää oli tarjolla heillekin.

Alkeisryhmän kanssa aloitettiin kontaktiasiat ja 2on-2off-tukiharkat tasapainotyynyllä. Minna veti putki-hyppyrallattelua. Ihanan innokkaita ja päteviä koirakoita.

Nyt nuuskitaan viikonloppu eukalyptusta nose work -kurssilla, ja ensi viikon kalenterissa lukee agility 4 kertaa.

Valsseja ja Seppo

Seuran tarjoama Sepon koulutus kouluttajille sisälsi huikeita ideoita valssin opettamiseen. Eikä ne ollut edes uusia juttuja, ihan 90-lukulaista valssia askellettiin. Mutta tapa opettaa, pilkkoa paloihin, edetä. Ilman koiraa, koiran kanssa ja jossain vaiheessa esteiden kanssa. Aijai, alkeiskurssilaiset pääsevät pian valssaamaan. Ja padille hankin saman tien appsin coach's eye, jolla suorituksia pääsee analysoimaan hidastettuna.

Molemmat karvat pääsivät pienesti tekemään, mutta tässä harjoituksessa hikoilivat ja tuskailivat enemmän ohjaajat ja kouluttajat. Pähkinöitä tarjolla jatkossakin, kun kotitehtävänä saksalaisen ja takaaleikkauksen pilkkominen paloihin ja opettaminen seuraavalla kerralla "Seppo-alkeiskurssilaiselle" 😅