Naksnaksnaksnaks

Eipä ole naksutin ole vähään aikaan ollut näin kovalla käytöllä.

Ensin se soi Dream Team Areenalla koirien temppukurssilla, jonka veti Nadja kera taitavien koiriensa. Nadjan blogi on tuolla seuraamieni blogien luettelossa, ja sielläkin tarinaa kurssista.

Sohvi opetteli peruuttamista jalkojen välistä, peruuttamista ryömien, sivuaskelia, olkapään yli kurkkaamista, pupuasentoa tuella. Pikku-Pookin pääsi hetkeksi pyörähtelemään. Siitä tosin päivän paras osuus oli Tatu-Eemelin kanssa ulkona vedetty urporalli. Paljon hyviä vinkkejä uusiin ja vanhoihin temppuihin. Matka sujui mukavasti menomatkalla puhuen koiraa ja paluumatkalla hevosta. Kiitos Minttu ja Nuttunen seurasta. Miks kummassa ne miehet ei innostunut mukaan...

Eilen alkoi naksukurssi hevosille eläinkouluttaja Minna Lindströmin vetämänä.

Tehtiin pääosin töitä tallissa. Jiin kanssa ensin luopumista, sitten kuolaimiin koskemista ja lopuksi meidän bravuuri eli targetpalloon koskeminen. Nyt kriteeriä nostettiin siten, että hevonen ottaa pallosta kiinni. Ensin palkkailtiin pelkästä hypistelystä ja loppuun otti jo kunnolla hampailla kiinni. Tämä meni tosi hyvin. Lopullisena tavoitteena olisi, että nostaisi kohteita pyydettäessä maasta minulle. Lisäksi seurattiin naksuopetusta hevosten kanssa, joilla ikäviä tallitapoja, imppaamista tai ei-toivottua käytöstä karsinaan mentäessä. Hämmästyttävän nopeasti saatiin muutosta käytökseen. Yksilöitähän hepat olivat. Toiset olivat aivan suvereeneja ja toisilla kiinnostus sammui tosi nopsasti. Targetlätkiä ja naksuääntä pelkäsi osa. Jiille luopuminen ja pallo ihan suosikkeja. Kuolainten epämiellyttävyyden huomasi siitä, että tarjosi kosketusta turpahihnaan, niskahihnaan, käteen, mielummin mihin vain muuhun kuin itse kuolainosaan.

Ulkona tehtiin peruutusharjoituksia. Avut pienenivät kerta kerralla ja lopulta Jii tarjosi itse koko ajan peruuttamista. Hömelö pakitteli alvariinsa, vaikka tehtävät oli jo tehty. Kerroin kouluttajalle, että ihan vastaavasti kuin koirat, Jackie reagoi voimakkaasti jo kun kuulee naksun helinän tai näkee pallon. Yhtä innolla lähdössä hommiin. Hauska kurssi, joka jatkuu vielä ensi viikonloppuna.

Linssiluteilua

Aurinkoinen vapaapäivän kannattaa viettää metsässä.

Eka setti koirien kanssa.

Ja toka hevosen kanssa. Alkukävelyt kentällä, työt maneesissa ja lopuksi satula nostettiin pois ja painuttiin puoleksi tunniksi metsään kävelemään. Sieltä vielä Spa:han kokopesulle.

Ilme

"Toi sun hevoses ilme on ihan erilainen nykyään."  Näin moni on meille tänä keväänä todennut. Levollinen, rauhoittunut, lempeä, hyväntuulinen. Ja sikamaisen mutainen. Kevät on tullut ja mudassa on piehtaroitu antaumuksella. Viikonloppuna pitänee harkita pesulakäyntiä.

Ilmeistä puheenollen. Facessa kiertää haste ympäröidä koira nameilla. Tietty meinkin koirat osallistuivat.

Hammashuoltoa ja agilityn haasteita

Hammaslääkäriin pääsi meidän isoin. Itse istuin puhelin kourassa kokouksessa ja jännitin kuin kummassa tyttelin käy. Hyvin kävi; pienten päiväkännien säestyksellä hamamskalusto todettiin aika mallikkaaksi, ei piikkejä, yksi kuluneempi hammas ja jotain mainintaa ientaskusta, joka näytti kuitenkin puhtaalta ja terveeltä. Enpä olisi uskonut tällä pitkähköllä raspausvälillä. Tarkoituksena jatkossa kurkkailla suuhun pari kertaa vuodessa. Kiitos tallikamuille, että assisteerasivat.

Iltapäivällä, kun pääsin itsekin tallille, niin silmät olivat jo kirkkaat ja putte liikkui tunnilla hyvin. Jatkoimme perusmerkkiradan harjoituksia. Ravipätkät sujuvat, tosin harjoitusravin pidän turhankin hitaana, jotta voisin istua kunnolla alas. Hengitä, hengitä, kanna kädet, leuka ylös, pienemmät avut laukasta raville siirryttäessä, istu alas, älä katso sitä hevosta, muista kulmat laukassakin, hengitä edelleen.

Kävin kotona kääntymässä, tankkasin lennossa ja Sohvin kanssa Jennan tehisreeneihin.

Olipas kiva rata, väliin vaikeampaa ja sitten taas luukutettiin. Kepit kävelin vastaanottamaan ekaan väliin. Tehtiin pakkovalssilla ja suoralla linjalla, ei eroa, saan valita kumman vain. Putkijarru toimi meille normisti. Hypyillä 14-15 porukat teki japanilaista. Minäkin sitä sitten miettimään, mutta kun Jenna kuuli, että olin ajatellut vain vedolla ottaa mukaan, niin halusi nähdä. Tämä toimi, joten piti unohtaa japanilaiset. 17-19 pätkä opeteltiin targetin avulla leijeröimällä, Parin palkkauksen jälkeen oli huima tunne jäädä keppien toiselle puolelle ja koira juoksi itsenäisesti hypyltä A:lle. Tämäkin rata tehtiin alusta loppuun. Aloitettiin ensimmäistä kertaa valavasti keskustelemaan juoksu-A:sta. Äh ja puh.

Uusi cairnlehti tupsahti postista. Nauratti, että piiperöinenkin oli päässyt listalle huimalla yhdellä kilpailullaan.

Tipu

Perjantaina satoi räntää. Oli vapaapäivä ja käytiin hurttien kanssa hallilla riehumassa. Välistävetoja ja temputtelua. Räntälenkillä nauratti. Illalla lämmittelin hevosen siinä samaisessa rännässä. Pukeutumis- ja asennoitumiskysymys. Ratsastusvalkussa tehtiin sitä merkkirataa, vaihtelevalla menestyksellä. Kun yhden palikan saa kuntoon, niin joku toinen levähtää. Just nyt toimii alku- ja lopputervehdykset (hah!), tosin niissäkin lopputervehdys ravista saisi olla vähemmän levoton. Vaatetuskin on valmis ja Jii saa sykeröt.

Viikonloppuna tuli vietettyä yli 8h seuran kisojen tulospalvelussa. Ei pitänyt niin pitkään, mutta kun ei riittänyt työntekijät ja sanan EE-II opettelujakso on vielä kesken. Onneksi kiltti mies lenkitteli koiria ja Jiillä kävi tuttu ratsuttaja sen aiemmilta vuosilta. Samalla pääsin juhlistamaan seura- ja treenikavereiden Jennin ja staffi Marun luokkanousua, kolmosiin hoplaa.

Horse Fairin läpikävelin, kuuntelin pari luentoa ja napsin matkaani muutaman messutarjouksen.

Hain tilaamani satulavyön messuilta. Kahden käyttökerran perusteella passeli meille. Ja kyllä, meilläkin alettiin sitten syömään tuota chiaa. Vähän skeptinen, mutta kunolitoimessutarjous jne. 

Eilen puin hikiselle ja pestylle hevoselle tipunkeltaisen kuivatusloimen. Naisten kotkotuksia. Pääsiäinen on ihan just.

Keskiviikon kuviot

Tällaista humppaa eilen.

Tein välistävetoina molemmin puolin. Sohvi on noissa kiitollinen ohjattava, kun tulee nätisti laskevaan käteen, ei tarvita puolivalsseja ja muita ohjaajalle tuskallisia jalatsolmuun liikkeitä. Lähdössä pysymiset ovat jo aika nätit. Näitä olen tukenut kotiharjoituksilla, joissa molemmat koirat ovat paikkamakuussa, ja kutsun koiran kerrallaan luokseni. Joutuvat oikeasti pohtimaan kummalla on lupa lähteä. Luonnollisesti paikalleenjäävä koira palkataan ruhtinaallisesti.

Poo teki myös hurjan pätevästi. Tosin esteväli 5-6 aiheutti oikeasti päänvaivaa, sillä hakeutui automaattisesti takaakiertoon. Hetken palkkailin pelkkästä luoksetulosta, jonka jälkeen lähti sujumaan. Pompulalla pitkät harjoitusvälit näkyvät paitsi innokkuutena myös stipluherkkyytenä esimerkiksi kepeillä. Viimeinen keppiväli meinaa herkästi jäädä pujottelematta. Mutta nassikalla tuntui olevan kivaa.

Tallielämässä olemme käyneet Jiin kanssa esteillä. Maanantaina suijuivat vain maapuomit. Pienenpienillä oksereilla vei tätiä kuin tiskirättiä. Päätin jättää esteklubit siihen. Liian vaarallista, molemmille. Ratsiope oli eri mieltä ja tiistaina asetteli taas ristikoitaan minun vastusteluita kuulematta. Puomit ok, raviristikot ok. Ekan pikkuokserin vei, mutta sitten muutin vähän taktiikkaa, otin tosi pitkällä laukkalähestymisellä, keskityi ulko-ohjaan ja kevensin sisäohjaa. Ja heppa keveni, rauhoittui ja hyppäsi rauhallisesti ja hyvin. Meinasin ilosta tirauttaa. Minttu kävi katsomassa tunnin ja toi tyttelille omppuja ja porkkanoita, joita olemme nauttineet pitkin viikkoa, KIITOS! Eilen lompsoteltiin pitkin peltoja maastakäsin ja tänään tarkoitus suunnata maastoilemaan autotien varteen siedätyshoitoa saamaan.

Huhut saivat päätöksensä eilen, kun talli oli laitettu virallisesti myyntiin. Ei välttämättä huono juttu ollenkaan...

Kyläilyä ja ratsutusta

Eilinen kului tutustumalla kahteenkin eri talliin pääkaupunkiseudulla. Ensimmäinen oli todellinen helmi Nurmijärvellä, oikea hevosen paratiisipaikka. Tallikin oli niin valoisa, avara ja putipuhdas. Isoissa tarhoissa tyytyväisenoloisia heppalaumoja, ja tallinomistajat välittömiä ja tosi mukavia alansa ammattilaisia. Pari kenttää ja maastot omilla mailla. Maneesinkäyttöoikeus lähitallilla. Ratsuja, upeita lämminverisiä ravureita, pullaponeja ja westernheppoja. Varsoja ja eläkeläisiä. Asiakkaita kymmenen vuoden takaa. Tuollaiseen talliin voisin omanikin viedä.

Toinen talli oli taas Storgård, jonne tallikamumme Varri ja Hessu tänään ovat muuttaneet. Kävimme viemässä kamppeita ja Hessu näytti meille vähän paikkoja. Hyvältä vaikutti tämäkin, varmasti kaksikkomme kotiutuu tuonne hyvin. Toivotamme hyvää eloa uudessa kodissa.

Jossain välissä kiiruhdin aikataulusta pahasti myöhässä omalle tallille, ja pikapikaa hevonen kuntoon Karolle, joka aloitti kevyen Jiin läpiratsastelun. Ja kyllä se on ihmeellistä, miten osaava ratsastaja sai tyttelin rentoutumaan alkukäynneistä lähtien. Tekivät lyhyesti ja laadukkaasti töitä vajaa puolisentuntia ja voi että oli hienoa katsoa, miten hevonen heti kantoi itseään paremmin. Karo laittoi loppuun vielä minutkin selkään tekemään käynnissä samaa taivuttelua, ja pääsin minäkin jyvälle hommasta. Onneksi saimme manguttua Karon käymään keväällä muutamaan otteeseen.

Koirat olivat eilen tallipuuhissa mukana. Ja muutamaa riehautumista lukuunottamatta osasivat käyttäytyä maneesissa ja tallilla. Hiekalla maustettuja kikkareita nautittiin koko rahan edestä.. Käytin ne metsälenkillä, ja Poo juoksi varmaan koko viikon edestä hepuleissaan ympäri männikköä. Jaksaakohan vielä innostua tämänpäiväisellä cairnien yhteislenkillä...