Lainaohjaajalla

Koulutusryhmä oli yhtä koiraa vailla, ja vein Popparin lainaan. En ollut ollenkaan varma lähteekö Essin mukaan, mutta sinne ne painelivat. Tekivät putkirallia putkijarrulla, pimeitä putkenkulmia, vauhdikkaita pätkiä takaakierrolla. Älyhyvin vetivät, vähänkö olin ylpeä molemmista. Essi veti vielä radan toisellakin lainakoiralla nollana läpi, on meillä vain taitavat koulutettavat!

Tein päätöksen satulakaupoista, eikä mennyt tämäkään taas halvimman kautta, huokaus. Mutta toivottavasti on sitten fyllit ratsulla mukavasti. Oma perä saa nyt vain tottua kuppimaiseen istuimeensa, kun sattui satula sopimaan hevoselle paremmin kuin ratsastajalle. Kopotikopoti.

Villivarsa ja uudet kengät

Ihan nyt vallan hymyilyttää tällaisen viikonlopun jäljiltä.

Perjantaina kotiuduin ekalta työreissulta, joka oli sekin älykiva, ja kävimme koko perhe juoksemassa metsässä. Polupohjat ovat mainiossa kunnossa just nyt, onnistuu niin polkujuoksu kuin maastopyöräilykin. Illaksi hulvattomalla tätienergialla ratsastavan ryhmän kanssa treenaamaan. Katsomassa tuntia oli Leea, jota oikeastaan voidaan kiittää tai syyttää koko tästä hevosjupakasta. Leealla on Poppiksen velipoika Viki, ja olemme näiden karvanaperoiden kanssa aikoinaan tavanneet. Ja juuri Leea kehotti aloittamaan tunnit juuri Knapperissa, kun etsiskelin sopivaa tallia pääkaupunkiseudulta. Ja tässä sitä ollaan.

Kiitämme tuliaisista :D

Lauantain ennen kukon pieraisua Sporttikselle cairnryhmän kanssa harrastamaan agilityä. Vanha jengi oli koossa taas, ja kylläpä oli kiva. Rakensimme ja juoksimme Andersin jotain vanhaa 1 lk kisarataa. Omatkin pääsivät humputtamaan radan kertaalleen läpi. Loppulenkki porukalla ihanan lumisessa metsässä. Pomppu sai kaameat hepulit ja veti ympäri ryhmää onnellisena pienenä koirana.

Kävi palauttamassa koekäytössä olleen satulan ja aloitin kaupanteon, mutta valitettavasti tingattu hintani ei mennyt läpi. Sama satula olisi mm Lappeenrannassa pari sataa halvemmalla, joten katsotaan, mihin päädyn... Aika hieno kartanomiljöö muuten tuolla Satulapajalla. Kuolailin siellä muutenkin ylellisiä satulavöitä (joihin ei todellakaan ole varaa) ja lampaankarvasatulaa.

Tänään saatiin kengittäjämme Mika paikalle, ja kaviot vuoltiin nyt uuteen uskoon, ja talvikumit alle. Jopas kelpaa.

Lukujärjestyksessä luki maasto, joten sinne me kipitimme Chipon ja Lauran liidatessa ja Heidin toimiessa turvaponina. Pellolla oli paikoittain jäätävän liukasta ja paikottain taas aivan  mahtava 20-30cm pehmeä hanki pitävällä pohjalla. Päästiin ravailemaan, ja loppuun laukattiin. Chipulisko vallan innostui ja intopukkasi Lauran maankamaralle. Pienen laukkanäytöksen jälkeen palasi kuuliaisena poikana Lauran luokse ja homma uusiksi. Kyllä oli mein Ruusunenkin melkoisen innostunut ja hanki vain pöllysi kun pääsi laukkaamaan. Muutenkin teki hyvin hommia hangessa kahlatessa ja ylä-alamäkiosioissa.

Akut ladattuina hyvillä mielin uuteen viikkoon. Kynnenaluset puhtaaksi ja kauluspaita silitykseen, virkatehtävät kutsuvat.

Uusia tuttavuuksia ja oivalluksia

Tehiksen treenit käynnistyivät, ja kävin tuuraamassa huippujen puolella. Ratatreenin veti Huotarin Pete, jonka valkuissa en ole aiemmin käynyt.

Nyt avattiin ohjauspuolta eli rintamasuuntaa ihan reippaasti. Piti ihan oikeasti miettiä linjoja vähän eri tavalla. Jalat suht niin kuin ennenkin, mutta rintakehä jätettiin kunnolla auki koiran suunnalta, eikä koira näin hukkunut kertaakaan. Käsien huitomista pyrittiin vähentämään, luotettiin vartalo-ohjaukseen ja oltiin häiritsemättä koiraa. Näe ponnistuspaikan lisäksi laskeutumispaikka! Mullahan meinaa jäädä ohjaava käsi helposti taakse, kohti koiraa. Peten mukaan hän itse ohjaa aina käsi kohti koiran häntää! Hah, taidanpa pitää maneerini yllä.

Pete tykkäsi Sohvista. Sanoi muutamaan kertaan, että liikkuupas se kivasti ja omalla moottorilla. Tosin taisi perään todeta, että noin niin kuin rotunsaedustajaksi.. Sohvista olikin selvästi kiva päästä ihan kahdestaan hallille tekemään. Kuumui, mutta malttoi kohtuullisesti pysyä hyppysissä.

Tallimaailmassa saimme satulan koeratsastukseen. Onpas se kevyt ja pieni vanhaan verrattuna. Ehdin läpikäydä sileän tunnilla kaikki askellajit. Perjantaina vielä toinen koestus. Ja tänään sain sovittua kengityksen, että saadaan ne kumit viimein alle ja etuset vuoltua ell suositusten mukaisesti. Tammalla on melkoinen karvanlähtö, joten hevosen kiillettyä kaikki harjat ja meikäläinen ovat täpötäynnä kullanpunaista karvaa. Voiko hevosen imuroida nimimerkillä aloittelija.

Esteklubi

Meidän eka esteklubben Jiin kanssa. Pari kuukautta on nyt tyttelillä ollut hyppäämisestä taukoa, ja nyt veti tamma GP-korvahupun päähänsä ja näytti kuskille, että hallitsee vauhdin ja tiet niin paljon paremmin. Että pidä Mamma kypärästä kiinni, nyt mentiin. 

Olen vielä vaihtanut kuolaimen pehmeämpään, mikä ei ehkä tulikuumalle estehirmulleni ehkä ollut klubitunnille paras valinta sekään. No, meni ne maapuomit ihan hyvin! Ja ehkä joku yksittäinen okserikin. Mutta radanpätkät olikin sitten jo jotain ihan muuta. Hihhih, en voinut kyllä kuin nauraa. Korvat tötteröllä ja lapasest läks kierros toisensa jälkeen. Estevalkkuni lupasi vähän ratsastella hurjallani, että pääsee osaavamman kuskin kanssa hommiin. 

Sain muutaman vinkin puomiharjoituksiin. Niitä päästään tekemään itsekseenkin. Muuten seurailen noiden etusten kestämistä, ja harvakseltaan klubeillaan, jos antavat myöten.

Huomenna pitäsi tulla satulaseppä nipun satuloita kanssa. Jos vaikka joku sopiva löytyisi. Huomenna sileällä treenit ja keskiviikoksi yritän mankua kengittäjän laittamaan tilsakumit alle. Ja koirien kanssa päästään esteille myöskin, niilläkin valkkujen silmien alle. Että eikun Jump vaan soimaan...

Juhlahumua

Viikonloppu meni humussa. Koiratkin osasivat käyttäytyä suitessa hienosti :) Voin lämpimästi suositella Johannan ja Rikun luotsaamaa hotelli Onnia ja ravintola Sicapelleä oli kyse sitten majoituksesta, illallisesta, sunnuntain brunssista tai juhlien järjestämisestä. Hieno mesta ja huikea tunnelma. Ja ihan vain vähän hullut juhlavieraat...

Nyt on palauteltu kahlaamalla hangessa, ensin lumitöissä kotona, koirien kanssa metsässä ja vielä ennen valkkua käytiin Jiin kanssa lämmittelemässä pellolla. Huomenna koirat luottohoitolaan äidilleni, heppa sijaisperheelle ja itsemme Lontoon koneeseen. Agendalla paitsi pari Michelin intialaista ja afternoon teehetkiä niin ensimmäistä kertaa myös Hyde Park Stables...

Räpsyripset

Meillä on huomenna isot juhlat. Juhlapaikka, korkkarit, vieraita ja domppaa. Kävin sen kunniaksi laitattamassa kulmani ja ripseni, pidennykset ja sellaiset. Hajamielisenä kuuntelin ammattilaisen ohjeita hoitotoimista. Ei tainnut ihana kosmetologini tietää, että todellakin käytin koirat tihkusateella metsälenkillä, ratsastin Jackiellä valkut, saunoin kuin hullu enkä aijo vaivata päätäni, missä asennossa nukun. Katsotaan pysyykö lisäkkeet kyydissä :)

Huomenna juhlitaan, sunnuntaina huilitaan ja maanantaina tavataan sekä tallilla että agilityhallilla. Töihin ei tarvitse mennä, kun on loma. Mutta Lontoossa käydään ja siellä pitäisi osata käyttäytyä Fullhamin matsissa. Mikko inttää, että ei saa sanoa halli eikä erä. Miten lätkäfani tähän taipuukaan...

Pakastesei

Nyt voi jo rennosti kirjailla, kun on pari tuntia sulanut saunassa ja istuu kupu täynnä meksikolaista kanakeittoa viltin alla yksi koira sylissä ja toinen jaloissa.

Olen ollut töissä kokonaista kaksi päivää ja niissäkin oli vklp välissä, ja jo ajoittain uhkaa verenpaine nousta. Hemmetti vieköön, en muistanutkaan kuinka paljon istun kokouksissa ja kuinka rikkonainen työpäiväni on. Toisaalta työ on niin mielenkiintoista ja työkaverit ja toimijat kivoja, että enköhän taas kohta totu tasaisempaan raviin oravanpyörässä.

Tänään otettiin sitten ilot ja hyödyt irti Loppiaisesta. Nukuttiin pitkään koko perhe ja heiluteltiin pölyhuiskuja. Kun pakkanen edes aavistuksen antoi periksi, niin pukeuduin pulleaksi ja painuttiin tunniksi metsään. Vapaana juostessaan koirat eivät tarvinneet takkeja eikä tassujakaan nosteltu. Metsältä loppuperhe kotiin ja itse jatkoin hevostelemaan. Loimi Jacksonille niskaan ja ulos tunniksi ennen maneesiin ja koulutukseen menoa. Nyt maastoiltiin ekaa kertaa yksin ja johan oli jännempää. En itseasiassa edes tiedä, onko tuon kanssa juurikaan yksin maastossa taivallettu. Viimeksi kun tallusteltiin pitkin ohjin Chipon perässä, niin nyt katsoi ratsastaja viisaammaksi ottaa paremman tuntuman. Puhkua piti jos jonkinmoiselle lautakasalle ja heinäpaalille. Metsää piti tuijottaa tarkemmin ja pari sivuaskeltakin ottaa. Kotiin kun käännyttiin, niin mielummin olisi juostu. Huuuui, kun jännää. Ja tätä jännää jatkossa enemmän ja enemmän.

Nyt oli jo tottunut lämppäloimeensa ja sen korjaaminen lautasten päältä ei enää aiheuttanut säpsyämistä. Maneesissa ehdin kuoria ylimääräiset vaatekerrat niin hepalta kuin itseltänikin, taivutella, venytellä ja ratsastaa vielä muutkin askellajit läpi ja näin opetuksen alkaessa alla olikin hereillä oleva ja hyvin lämmitelty polle. Treenin jälkeen tallissa joi sangollisen lämmintä vettä, söi päivältä jääneet heinänloput sitä harjatessani ja nukahti :) Itse raivailin kiireettä kamppeita, keräsin pesuun meneviä, siivoilin ja juorusin talliväen kanssa.

Jos vielä joku hyvä leffa, niin eiks tää ois tässä ja paineet aisoissa...