Sosiopaatti

Ikkunalautojen ja ulko-ovien pesun (tiedän, tulen aina helteellä hulluksi) keskeytti ansaittu kahvitauko, joten saatte lyhyen blogitarinan samalla.

Kävin eilen uittamassa koirat pienellä järvellä, jonka sivu kiertää harvojen käyttämä polku. Rantaan on tuotu aikoinaan penkki, ja nyt siinä harmikseni istui tyylikäs rouva kuivattelemassa uimapuvussaan. Ensin ajattelin, että menemme ohi ja yritän löytää toisen uittokohdan. Mutta päätin kuitenkin kysäistä, josko haittaa, että uimme koirien kanssa. Rouvalla ei ollut mitään sitä vastaan, vaikka vielä varoittelin, että märät ja hiekkaiset koirat saattavat tulla tervehtimään.

Koirien pulikoidessa aloimme kesustelemaan ja selvisi, että kyseinen henkilö oli vuosien ajan käynyt omien koiriensa kanssa samassa paikassa uimassa. Siinä meni mukavasti tunti ajatuksia vaihtaen ja sain kuulla pitkät pätkät alueen historiasta. Koirat saivat uida ja juosta mielin määrin ja meillä oli oikein antoisa rupatteluhetki. Joskus kannattaa olla sosiopaatti ;)

Hellesää jatkuu, joten pyöräytän Popparin keppiharkkoihin hallin viileyteen. Voisin vaikka ottaa nauhalle, missä mennään. Omiani en viitsi viedä näillä keleillä ulkoharkkoihin lainkaan, mutta illan koulutukseen oli tulossa ryhmäläisiä. Huh, pitää kyllä olla huolellinen, ettei koirien lämpötila pääse nousemaan liikaa. Be careful out there!

 

 

Tuunausta

Naksut, targetalustat ja muu agilitysälä sai uuden säilytysnyssykän, johon kiinnittelin noi laatikon pohjalla pyörineet ruusukkeet. Mun nypläyskyvyt riittävät just tähän.

Agirotu 2014

Peace, Love and Agility -teemalla mentiin tämän vuoden Agirotu. Meidän joukkiolle toinen vuorostaan ja nyt molemmille koirille oli varattu omat puhteensa.

Sohvi juoksi Open-radan ja KIL-joukkueessa ja Poo debytoi ALO-joukkueessa. Päivä oli jälleen kerran superhelteinen. Onneksi cairnleiri sai varattua varjoisan paikan ja kaksi telttaa takasi suojaisan leirin. Lisäksi paikalla oli vesipisteitä, joissa koirat sai letkulla kasteltua. Mukana oli jälleen kerran iso joukko cairneja, konkarikoirakoista aika moneen ensikertalaiseen. Yhteishenki ja tsemppi oli pakatu kaikilla matkaan.

Valitettavasti tällä kertaa päivän järjestäjät eivät olleet onnistuneet aikataulujen suunnittelussa ja osalla meistä, meikäläinen mukaanluettuna oli kolme rataa tasan samaan aikaan. Tutustu siinä sitten rataan, kun seuraavalla pitäisi olla jo suorittamassa. Kiire oli vähän kaikilla, toisten suorituksia ei oikein ennättänyt näkemään, suoritusvuoroja vekslattiin edestakaisin sisäänheittäjien kanssa ja rataantutustumiset jäivät aika heikoille.

Änkesin itseni ensin Openiin omaa lähtövuoroani ennen.

Rata meni ihan kohtuullisesti, muutama kaarre toi lisäaikaa ja kerran Sohvi ehti vilkaista ulkopuolelle, kun aivan radan reunaa kulki toinen koirakko. Tuolla Turengin koulun kentällähän ei väliaitoja ollut, vaan neljä kenttää pyöri siinä aikatavalla vierekkäin. Maaliin nollalla, ajasta ei hajuakaan ja kiireellä jäähdyttelemään koiraa ja joukkueratoja ihmettelemään.

KIL-joukkuerata oli meiltä tosi heikko suoritus. Sohvi ehti lukitsemaan joukkueessa aiemmalla vuorolla juosseen Lucan ja suuntasi lähdöstä ensin maaliin huutelemaan sille, karjui tuomarille ja palatessaan radalle nappasi vielä ohimennessään yhden hypyn. Rata menikin sitten vähän hälyisissä merkeissä, yksi väärä putkenpää sieltäkin kartutti miinustiliä. Varmasti jotain hyvääkin sieltä olisi saanut kaivettua, mutta jäi nyt lähinnä härdelinä mieleen tämä joukkuekisa meidän osalta.

Täältä kun juoksen palauttamaan koiraa, niin vastaan tulee jo ALO-joukkuekaveri Poppis mukanaan, olisi aika startata seuraava rata. Siinä jäi virittelyt aika vähille. Pomppu ei kuitenkaan antanut minkään häiritä ja teki oikein näpsäkän ja puhtaan suorituksen helpolla ALO-radalla.

Viimein ehti hengittämään, käydä kävelyttämässä ja kastelemassa koirat sekä juomaan jotain itsekin. Ja kyselemään muilta, että kuis heillä oli mennyt. Joukkuetulokset saapuivat pian ja leirissä puhkesi riemu, kun ALO-joukkuekisassa cairnjoukkueille tuli sekä voitto että kolmossija, vau!! Cairnjoukkueet olivat lisäksi ainoat joukkueista, joissa kaikki 8 koiraa tekivät puhtaat nollaradat.

Cairnit täyttivät palkintopallin.

Poon ihkaensimmäinen agility-poksu. On se vaan niin.

Pian taas ihmeteltiin, kun minua ja Sohvi kuuluteltiin alueella. Olimme nimittäin sijoittuneet 7. openin radalla ja pääsimme mukaan palkintojenjakoon. Huikea juttu. Liukan Villeltä mitali kaulaan ja onnittelut. Cairnterrierikerho jakaa vuosittain agirotumestarin tittelin parhaiten agirodun open kisassa pärjänneelle cairnille. Tänä vuonna titteliä tavoitteli 8 kotimaista ja 3 ulkomaista cairnia. Suorituksellaan Sohvi pokkasin näin ollen myös agirotumestarin tittelin tälle vuodelle.

Suuri pieni mestarikoirani.

Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle

Kuovilla oli poikue Tahkon mökin vieressä, taapersivat ympäriinsä ja mammakuovi hätisteli meitä koirien kanssa kauemmaksi, toteltiin.

Säät ovat suosineet. Tänään kun pakattiin autoa satoi kaatamalla. Loistosää ajella kohti etelää. Kotona kamojen pikapurku ja koirien kanssa Ojankoon, jossa paistoi ilta-aurinko. Puuhattiin agirodun openin rata, jota kevyesti testasin. Ihan kivoja pikku pähkinöitä sieltä löytyi. Ei mitenkään läpijuoksujuttu, ainakaan meille Sohvin kanssa. Pomppu pääsi pienelle radalle ja keinuharjoituksiin. Ältsin makeet (mun makuun jopa aavistuksen liian nopeat ja rätväkät) keinut madalletulla keinulla. Kepeillä sählää lähes poikkeuksetta ensimmäiset toistot, maltin kanssa tekee aika kivasti. Perusrataa tekee välillä superisti, mutta saattaa aina silloin tällöin ohitella esteitä. Tarkkana pitää tuon juniorin kanssa vielä olla ja ohjata, niin kuin oikeasti ohjata.

Huomenna harjoitukset jatkuvat heti aamusta. Tämä loppuviikko vielä puserretaan ja sitten meillä alkaa kevyemmät pari viikkoa agissa, jota seuraa täysi loma tunturissa. Sitä ennen kuitenkin risteillään, tavataan karhu ja haetaan Kuje lauman jatkoksi.

Palaan, kun aikataulu rauhoittuu vähän. Heinäkuussa ollaan.

Tahkotaan

Viikonloppu vierähti maastopyöräilykeskeisesti Tahkovuorella. Pienessä mökissämme majoittui viisi koiraa. Sylvi, Hilma ja Siiri -chihut pitivät alkuun enemmän pörinää  ja mein tytöt kummastelivat, katsoivat alta kulmiensa ja väistelivät suosiolla. Sohvi tyytyi katselemaan taustalta ja vain omahuone oli se, josta saattoi sanoa, jos joku pikkukoirista sinne erehtyi suunnistamaan. Pomppu oli kiinnostuneempi. Ulkona tapailivat yhteisiä leikkejä ja kulkivat sulassa sovussa. Näiden parin päivän jälkeen tuttavuus oli syventynyt ja alettiin jo oikeasti kaveeraamaan.

Karavaanimme.

Tärkeässä kannustustehtävässä.

Siiri tuli viereen, Poo ei oikein tiedä, oiskos se hyvä juttu vai ei.

Tahkovuoren huiputukselta.

Rusakkojahdissa väsytetyt.

Nyt mökkivieraat lähtivät jatkamaan matkaa, ja me jäämme vielä pariksi päiväksi lomalle. Sää on suosinut, kisoissa paistoi aurinko ja eilen syötiinkin ulkona.  Nyt on mukavasti pilvistä, jaksaa vaeltaa ja sportata. Koirat juoksevat pitkin vuorta ja metsissä ja uivat. Loppuajan makaavat mökissä ketarat ojossa. Niin ja ottivat sport-osuuden nostamalla Kinahmilla pari rusakkoa ja kiitämällä niiden perässä hetken. Poppari tuli kutsusta pois, Sohvia jouduttiin hetki odottamaan.

Hullun hauska rata

Seuratreenit alla. Poolla ei koutsia paikalla, omatoimisesti pientä radanpoikasta, jossa putki A:n alla. Tuijotti sitä A:ta tehdessään. Totutteluun tämä. Erottelussa kontakti veti vastustamattomasti puoleensa. Kepit ok ja keinu aika kiva.

Heidi teetti meille hupaa rataharjoitusta eilen. Kaikkea jänää kokeiltiin ja aika hyvin onnistuttiin. Sohvi helponnäköisesti, minä kovasti keskittymällä. Vau-fiiliksellä jäähdyttelylle.

Tänään palauteltiin vesimatolla ja huomenna aamusta fyssari molemmilla. Siitä sitten minilomalle Tahkolle kannustamaan mies metsästä maaliin. Mökissä viisi koiraa ja joukko ihmisiä.

Aamuseuraa Ojangossa

Oltiin sovittu cairntärskyt aamusta Ojankoon. Lähestyvät karsinnat saivat kentät täyttymään aikaisin, mutta mahduttiin me. Ansku järjesteli meille uusia aikatauluja ja jännitystä, kun koiransa olivat aamutuimaan lähteneet omatoimilämmittelyille kotipihasta. Ylimääräinen lämppä päättyi hyvin ja ryhmä pääsi pian huristelemaan kohti harjoituksia.

Lomalaisillekaan ei annettu armoa, ja Sirpa joutui heräilemään aikaisin kanssani rataa rakentamaan. Kiitos avusta!

Mölleille möllirataa.

Sohvi ja Anskun Dumle tekivät nollakoirina radan pohjiksi ja sitten ALOt (Felix, Elli ja Poppis) pääsivät säätämään. Ihan aina ei mutkaputkensuut löytyneet, mutta pääosin sujuvaa etenemää sujuvalla radalla. Poo missasi ekalla kiekalla A:n, kun vauhdissa piti katsoa "tuomaria" ja meni este  sivusuun.

Tsekattiin myös rengas ja kepit. Elli on edistynyt kepeillä hurjasti ja nähtiin hypyn kautta hienoja sisäänmenoja ja vauhdista huolimatta Elli taivutti hienosti tokaan väliin, hyvä Tytöt! Poppis hosui ensimmäisen yrityksen, jonka korjasin, jonka jälkeen teki moitteetta. Hypyn kautta esitti ensimmäisen vauhdikkaan sisäänmenon ja pujotteli loppuun, jäin suu auki tuijottamaan, superpalkka ja jäähdyttelemään. Kyllä se meidän oman junnun kanssa on vähän herran haltuun tämä agirodun tuleva rata. Voi mennä tai voi olla menemättä. 

Täytyy nyt vielä todeta, että pieni Poo oli eilen toko/rally-toko -koulutuksessa kamalan tomera ja esitti hienoa kontaktiseuraamista. Tuota ei nyt varsinaisesti olla harjoiteltu, mutta lenkeillä käytetään ohitustilanteissa. Suorassa maahanmenossa tarjosi häntä heiluen ns. leikkiasentoa, jota on viime aikoina naksuteltu. Harjoiteltiin kääntymisiä seuraamisessa sekä liikkeestä pysähtymistä. Rally puolella käytiin alon kyltit pääosin läpi. Ohjaajalle ylävartaloon rentoutta ja liikkeellelähdöissä tulee miettiä kummalla jalalla lähden liikkeelle, nyt käytän sattumanvaraisesti molempia. Ilmeisesti idea  ottaa seuraamiseen toinen jalka ja koiran jäädessä paikalleen toinen.

Nonih, koirat juoksutettu, lounas nautittu ja eikun piiskaamaan itseään kohti kuntosalia, että ehtii illaksi Ojankoon koulutuspuolelle. Tiistaissa mennään, pysyttekö kyydissä...

Ainiin, vielä. Sähköpostissa on viesti Kari K. Vepsältä, jotenkin metkaa. Ja Kuje tulee taas kohta laumanjatkoksi ja lähtee kanssamme katsomaan poroja. Ja lomavaellusten jälkeen pääsemme tutustumaan uuteen osteopaattiin. Mutta näistä myöhemmin lisää.