Pakko ei ole kuin valssata

Vaikka loma jo painaa päälle, niin äkkiä vielä Pompun eilinen ja viimeinen Gabin vetämä harjoitus ennen taukoa. Teemana pakkovalssit ja muutama takaakierto. Kepit puolikkaat ja verkoilla. Tehtiin pätkissä ja pieni oli tosi hyvä. Otan itse noissa pakkovalsseissa niitä ylimääräisiä taka-askeleita, vaikka pitäisi vaihtaa suunta napakammin.

Oikein havahduin tota rataa piirtäessäni, että osaapas se pikkuinen jo huiman paljon asioita! Plussat hyvästä pysymisestä lähdössä (tätä osaa Sohvin jäljiltä arvostaa!), vähitellen kasvavasta vauhdista, koko ajan paremmin haettavista pimeistä putkista, takaakierroista ja yleisestä kuuliaisuudesta (pyrkii aina tekemään oikein).

Harjoituksen alle ohjaajan jalkatyö kaikentyyppisissä valsseissa, takaaleikkaukset ja kepit. Lisäksi voisin antaa koirille enemmän tilaa itsenäisempään työskentelyyn, luottaa ja antaa koiran itse hoksata ja mennä. Jotenkin vain tykkään juosta koiran kanssa rintarinnan ja saattelen koirat kaikille esteille. Ei kai siinä muuten mitään, ei tule juuri virheitä, mutta kyllä silloin nopeuden sanelee ohjaajan nopeus :D

Kepeistä puheenollen, kävimme vielä Sohvin kanssa moikkaamassa Hillin Satua. Saimme palautetta kisavideoiden kepeistä, läpikävimme kepeille sisäänmenojen harjoituksia sekä harjoituksia, joissa ohjaaja jää pujottelevan koiran jälkeen tai kulkee edellä. Paljon kiinnitettiin huomiota omaan ohjausrytmiin ja askellukseen. Pidän Sadun tyylistä kunnioittaa koirakon omaa käsialaa. Harjoituksia tehdään aavistuksen epämukavuusalueella, mutta silti onnistumisista pidetään tarkasti huoli. Yritämme päästä jatkamaan Sadun kanssa syksylläkin....

Sydämen asialla

Voi miten huojentunut olen, kun voin kertoa teille hyviä uutisia. Poppiksen sydän kurkattiin tänään ultralla, siitä kun on kuulunut hassu suhuääni, joka havaittiin kuin vahingossa 1-v rokotusten yhteydessä. Kuuntelutin koiran toukokuussa uudestaan ja edelleen pientä ylimääräistä suhinaa kuului mitraalialueelta. Päätinkin, että meikäläisen mielikuvituksella ja huolehtimisella on parempi kurkata se sydämen rakenne ja toiminta tarkemmin.

Tänään aamusta suunnistimme Viikkiin reippaan koiran ja vähän kalpean minän kanssa. Onneksi Satu oli vastaanotossa ja rapsutteli ja lullutteli hieman epäluuloisen koiran rennoksi. Taas toimi Viikki ihan mielettömän hyvin, tutkimus oli perusteellinen ja pystyin seuraamaan itsekin toimenpiteen kulkua ja tehtyjä havaintoja. Koiraa kohdeltiin tosi kivasti ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Kuuntelemalla sivuääni todettiin, mutta sydämen rakenneultra ei löytänyt mitään vikaa sydämen, aortan tai läppien rakenteessa eikä toiminnassa. Sydän todettiin kaikin puolin priimaksi ja ääni luokiteltiin fysiologiseksi. Koira todettiin muutenkin hyväkuntoiseksi ja reippaaksi nassikaksi. Tietystä seurantaohjelmasta sovittiin, mutta muuten saatiin kehotus jatkaa samaan malliin kuin ennenkin. Tarkemman lausunnon saan vielä jälkikäteen.

Poppis, Mamman tissiposki, vähän yllätti reippaudellaan. Sairaalassa vähän jänskätti, mutta oli ihan toimintakykyinen koko ajan ja malttoi rauhoittua toimenpiteen ajaksi. Sai eläinlääkäreiltä ja opiskelijoilta ansaittuja kehuja ja rapsuja. Kiloja koiralla 7,5.

Olen kyllä tositosi onnellinen ja kiitollinen, että perheen pienimmälläkin on vahva sydän, vaikka se vähän suhiseekin. Rakas tättähäärä.

Taivaankappaleiden liike

Wikipedian mukaan: Kalenteri (latinan sanasta calendarium, tilikirja) on vuotuisen ajanlaskun esitys, tapa kuvata ajan jaksoja, yleisimmin päiviä päivämäärinä. Kalenterit perustuvat yleensä taivaankappaleiden liikkeisiin. Länsimainen gregoriaaninen kalenteri on aurinkokalenteri, joka perustuu auringon kiertoon, ja tärkeitä siinä ovat vuodenajat, jotka pyritään pitämään paikoillaan.

Oma aurinkoalmanakkani pullistelee jo mukavasti syksyn riennoista. Ilolla merkkailin sinne myös syksyn raunioharkat, jotka ihana Hanna on luvannut meille vetää. Eilen pohdimme Mintun kanssa koirien nenänkäyttöä ja toimimista metsäjäljellä vs. ihmishaussa raunioilla. Täydentävätkö ne toisiaan vai häiritsevätkö vai ihan eri juttuja? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja näkemyksiä.

Sen sijaan tulevat viikot ovat kalenterissa tyhjää täynnä. LOMAlle mukaan pakataan mies, koirat, kolme pyörää, vaelluskamat, pitkät kalsarit ja pipot, uikkarit ja kasa pokkareita. Suunnitelmissa nuuhkia tunturituulta ja tuijottaa poroja. Vaeltaa ajatukset vapaiksi ja varpaat rusinoiksi. Nukkua kuin murmeli. Saunoa ja sitten taas saunoa. Rapsuttaa koiria ja miestä. Syödä itseni pulleaksi. Olla onnellisen tietämätön päivästä ja kellonajasta. Hidastaa taivaankappaleiden liikettä.

Heppailua

Vielä pari fotoa Jackie B:stä. Laura kuvasi. Tuon pippurisen tamman ottaisin niin mielelläni omakseni. Pian alkavalla lomalla on tauko heppailuista, mutta syyskaudella jatketaan taas pienryhmätunneilla.

Vaikka ja mitä

Olipas täyteikäs viikonloppu.

Lauantaina oltiin Popsin kanssa kaksin Ojangossa harjoittelemassa. Tehtiin aika kevyesti pientä radanpätkää. Kerrattiin samalla pussi, rengas ja keinu. Junnulla on vielä yhdet viikkotreenit ja sitten alkaa pikkaraisenkin agivapaa.

Treeneistä pyyhällettiin äitini mökille, jossa Poppis vietti kahvitteluhetken terassin alla. Pakko oli sinne punkea uudestaan ja uudestaan. Onnellinen, hölmö koira.

Illaksi koirat jäivät koisimaan kotiin, mutta meikäläinen pakkasi jälkikamppeet matkaan ja suuntasi Sipoonkorpeen kirmaamaan kilometrikaupalla pitkin metsiä pyykkipojat ja veriset sienet viuhuen. Tehtiin pareittain ja vedettiin Mintun kanssa nyt jo pidemmät jäljet. Käytiin ensin suunnittelemassa jäljet huolella ja lopuksi vedettiin ne. Ensimmäistä kertaa käytettiin jopa karttaa hommassa... Minna ja Merja muodosti toisen parin ja työsti omat jäljet.

Kyllä näillä pyykkipojilla homma pelittää. Kiitos Mintulle hurjasta askartelu-urakasta. Jälkitiimi kiittää ja kumartaa!

Jäljet vanhenivat nyt ensimmäistä kertaa yön yli, joten tänään sitten aamusta metsälle. Sohville tehtiin suora jälki yhdellä makuulla ja yhdellä kulmalla. Mintun koirista Lululla oli kahden kulman kokonaisuus ja Rico ajoi Sohvin jäljen uudestaan. Junnuille omaa lyhyttä ja suoraa jälkeä.

Minnan Pele näytti mallia alkuun. Pelellähän on jo yksi AVOn ykkössuoritus plakkarissa ja seuraava koe syyskuulle. Hieno, eleetön ja tehokas suoritus. Kaikkia koirakoita en päässyt seuraamaan, kun kukin jäi vuorollaan leirille koiravahdiksi. Kuuleman mukaan siellä oli taas edistystä tapahtunut ja ensikertalaistenkin kanssa päästiin alkuun.

Sohvi lähti kuumasta säästä huolimatta todella innolla metsään. Teki mielestäni oikein onnistuneen jäljen, makauksen ja kulman osoitti todella hyvin, parhaiten ehkä koskaan. Kerran ajautui jäljeltä syrjään ja kyseli neuvoa, kun sitä ei herunut, niin etsi jäljen takaisin alleen ja jatkoi matkaa. Loppukaatoa lähestyttiin rinteestä, jolloin koira ohjautui taas sivuun, nyt ei enää kysellyt, vaan etsi aktiivisesti ja kun löysi jäljen, meni laukalla kaadolle :) Sorkka oli super, ja kantoi sen autolle. Sielläkin sorkan luovuttaminen teki aika tiukkaa...

Popparille kävi vähän työtapaturma, kun suoraan jäljellä oli marjastaja keräämässä vadelmia. Pops lukitsi nopeasti marjastajan ja veti päättäväisesti sinne jäljestä viis. Ei otettu tästä paineita, ohiteltiin häkeltynyt marjastaja ja autettiin koira maaliin, jossa sorkka kyllä maistui :)

Mintun Lucan nenä kävi hienosti, oman jäljen lisäksi löytyi muitakin mielenkiintoisia jälkiä. Luukku teki valtavasti töitä ja maalissa mutusteli sorkkaa onnellinen ja väsynyt koira. Richard sitten näyttikin, miten snautseri jäljestää ja teki päivän hienoimman jäljen. Eleetön, tarkka ja nopea, huima suoritus.

Kyllä taas kannatti paahtua kolme tuntia eilen ja neljä tänään metsässä ja sen reunassa. Kiitos kaikille asianosaisille ja tietysti erityisesti Minnalle, joka jaksoi kävellä kaikki suoritukset läpi ja antaa tärkeitä ohjeita alusta loppuun. Ja jakoi vielä nipun kirjallistakin materiaalia. Kyllä koiraihmiset on supertyyppejä ja Mikon mukaan myös vähän kajahtaneita ;)

Seuraava kerta jo suunnitteilla.

Ai niin, oma koira puri. Koirat saivat jäiset ydinluut palkinnoksi helteisestä urakasta ja Popsilla jäi poskihampaaseen jumiin joku kalvo. Ja tietysti onnistuin lyömään sormeni poskihampaiden väliin, kun irrotin kalvoa. Laastarilla selvittiin.

 

Julkkis

Heinäkuun ASB-lehdestä löytyi tuttuja.... Hyvä Minttu ja Paavo! Vitsi, että olen ylpeä tästä kaksikosta.

On muuten ensimmäinen kerta, kun näen kuvan cairnista kyseisessä julkaisussa. Siinäs näette, cairnien agivalloitus on käynnissä...

Leikinkeikin

Ohjelmatoimiston ollessa tämän viikon illat ratsastamassa,  koirat ovat lenkkien lisäksi itse saaneet järjestää omat puuhailunsa. Palloa on pelattu ja tietty painittu ja juostu kilpaa pihalla. Sisällä myllätään lelulaatikkoa. Korvissa vain soi, kun vinkuleluja rääkätään.

Mamsellin lempipallo, joka toimii myös unileluna ja löytyy siis usein aamuisin sängystämme.

Judokat ja ippon (saas nähdä, mitä osteopaatti sanoo näistä tyttöjen kamppailulajeista...)

Pompun täytyy aina etsiä lelunsa tuon käsilenksun kautta. Ahdasta on ja välillä isot lelut eivät mahdu tuota kautta, mutta yritettävä on.

Alimpana on aina ne kivimmät.

Ajattelin loman aikana vain vähän naksutella muutamaa temppua eteenpäin. Peruuttamista voisi petrata molemmilla, samoin pyörimistä kannon ympäri etutassut kannolla ja takatassut maassa. Uutena harjoituksena kohteiden ottaminen suuhun ja pito, lopputavoitteena saada koirat palauttamaan lattialla lojuvat lelut lelukoppaan. Tätä aloiteltu ja lelu nousee jo molemmilla hienosti. Naksulla toivottu liike saatiin taas nopsasti poimittua. Sohvilla meni tässä aavistuksen kauemmin, kun innostuessaan sählää niin kauheasti ja kiihtyy ja haukkuu ja tarjoaa sen sataa asiaa. Sillä kopautin lelua muutamaan kertaan, etä saatiin fokus oikeaan, sen jälkeen lähti ihan hienosti etenemään. Poppis otti rauhallisemmin, pohti ja pohti, sattumalta näykkäisi lelua ja se oli kutakuinkin siinä. Toi naksu on vaan niin hauska kapistus.