Pentutrimmi

Pompula pääsi Kasvattajalaan omistajansa Tarun trimmaussalonkiin, jossa lopuillekin pentuhaivenille annettiin kyytiä. Taru tuntui ihan tykkäävän neidin ulkomuodosta, joten varmasti Pompula pääsee vielä pentunäyttelyihinkin pyörähtelemään.

Nyppiminen olikin ihan uutta pikkaraiselle. Meillä kun koirien karvanhuolto rajoittuu puhtaanapitoon ja säännölliseen harjaukseen. Muuten käytän suosiolla koirat rimmattavana Kasvattajalassa. Poppis seisoi ajoittain ihan kiltisti, mutta osasi myös rimpuilla ja kalkutella hampaistoaan sekä vastustaa toimenpidettä todella äänekkäästi. Ei voi voi kun ihailla Tarun rauhallista, mutta päättäväistä työskentelyä viikarin kanssa. Ja miten hieno pieni saukko sieltä kuoriutukaan. Lyhyt karva korosti koiran kylkien hauskaa värieroa; toinen puoli on selkeä punabrindle, mutta toinen on lähes punainen. Ja toinen etutassuista on nimetty leijonantassuksi, on punainen, kun muut ovat raidallisia.

Seuraavaksi trimmattiin Sohvi, jonka aikana Tarun iki-ihana Rita hoiti leikkitädin tehtäviä Pompsulin kanssa. Tarun koirat olivat aiemmin bonganneet pihapiiristä fasaanien hylkäämän pesän, jossa olevat munat kiinnostivat koiria melkoisesti. Rita osasi rikkoa munat ja Popsy sai oman osuutensa munakokkelista kuorineen päivineen. Namiskus sanoi koiruli.

Saukkosukkula ja Rita, joka ottaa hoitotädin tehtävät vastaan.

Brindle

Vai punainen?

Nätti Sohvi.

Leijonantassu.

Näinkö vai?

Vai näin?

Tässä sulle.

Synttärit

Meidän perheen ensimmäinen, ihana Sohvi (Prankster's Star Sapphire), minun silmäteräni ja Mikon hemmottelema Rinsessa täyttää tänään kaksi vuotta. Kotiväki Onnittelee Rakasta Söhvelöistä.

Onnittelut myös kaikille neljälle velipojalle, joista meillä on ilo tuntea Topiveli ja Riku. Ja Kasvattajalaan terveiset, huomenna nähdään trimmin merkeissä! Täällä olisi tarjolla yksi tukkajumala ja yksi ylivilkas pentu...

Metsäjälki

Kuten Minttu tänään jäljenteossa totesi: nyt on oikeasti kesä tulossa, kun kaivettiin jälkikamppeet talven jäljiltä esiin ja suunnattiin veripulloinemme metsään. Kevään ensimmäistä jälkeä kanssamme veti ja etsi Minna ja Pipsa sekä Minttu, Rico ja Luca. Jälkiä vanhennettaessa kävimme lenkillä koko poppoo ja Pomps oli ihan intopiukeana isojen perässä. Seurasi kuin hai laivaa ja silmät ihailusta loistaen Pipsaa ja Lucaa. Isoa Ricoakin varovasti haisteli, mutta Ricoa kiinnosti vain Sohvi, johon on palavasti rakastunut.

Teimme aika maltilliset ensimmäiset jäljet, kun ihan varmaa ei ollut, miten homma lähtee sujumaan. Yllättävän hyvin sujui. Kaikki koirat muistivat heti alusta alkaen mikä on homman nimi, kuonot painui maahan, nuuskutuskoneisto laitettiin käyntiin ja sitten mentiin. Innokkuus näkyi pienenä kiireenä ja hosumisena, osa matkaa taivallettiin siksakkia jäljen päällä ja välillä ilmavainulla. Mutta niin välipalkat kuin maalikin löydettiin varmasti ja koirat olivat intipiukeana hommasta.

Lopuksi Pompulakin pääsi omalle pikkujäljelle. Olin Poppiksen jäljelle laimentanut verta enemmän, jälki oli suora ja se oli täynnä jäljelle ripoteltuja herkkuja. Alku oli pienestä pelottava, jäljen kohdalla häntä laski melkein jalkojen väliin ja Mamman tukea ja rohkaisua tarvittiin, jotta uskallettiin alkuun. Mutta lihapullanhimo vei lopulta voiton, ja niin se meidän 4,5-kuinen lähti jälkeä seuraamaan. Varovasti ja hitaasti, herkku kerrallaan edettiin, mutta maaliin saakka. Ihana Pompulainen.

Minttu oli tehnyt pojille herkät vaaleanpunaiset sienet vaaleanpunaisilla naruilla.

Sohvi etenee nenä maassa.

Maali.

Pipsan rivakkaa etenemistä.

Pipsa maalissa.

Rico lähtee jäljelle.

Kaikki tyytyväisiänä maalissa.

Minttu ja Luca.

Pompulan tukena jäljen alussa.

Hienosti jäljellä.

Näin paljon jänskättää, häntä ja koko koira etenee matalana.

Maalisuora.

Ja maali.

Mörkö selätetty

No nyt se on tehty. Huh.

Siis eka kisastartti agilitykentillä.

Kyseessä nASTA cupin epikset ja möllirata, jonne lähdimme minä tutisevin jaloin ja unettomin öin ja Sohvi valeraskauden innottomuudella. Ja niin me vain selvittiin. Vaikka ihan olin varautunut hakemaan radalta karanneen koiran buffetista ymsyms. Lisäksi muistin radan (helpohko 16 estettä) ja muistin katsoa koiraa ja ohjatakin. Ja Sohvi osasi esteet ja reagoi hyvin ohjaukseeni. Ei haitannut ulkokenttä eikä vieraat esteet. Eikä palkkaamattomuus.

Saldona radalta 5 vp ja hieno aika 10 s alle ihanneajan. Hassuinta on että en ole ihan varma mistä virhe tuli. Lähdössä Sohvi kävi kurkkaamassa ajanottajan ennen ensimmäistä estettä, että ehkä siitä. Lisäksi minulla on pieni mielikuva, että olisin itse koskenut yhtä estettä radalla hyöriessäni. Aika oli sinänsä kiva yllätys, sillä alkukiemuran jälkeen kuono ehti käydä myös muutamassa kohdassa maassa radanvarrella. Sinänsä ärsyttävää, mutta kokonaisuudessa edes se ei jaksa nyt ärsyttää.

Erityiskiitos sujuvista ja selkeistä kisajärjestelyistä AST:n väelle. Tuomarina toiminut Kati Tarkiainen oli tosi mukava ja piti kannustavan tuomarin puhuttelun ja minäkin uskalsin esittää kaikkia mieltäni painaneet kysymykset. Myös yleisöstä löytyi rentoa ja kannustavaa seuraa ja sain muuten kehuja koiran äänikannustuksesta radalla. Tosin itse luulen, että kyse on enneminkin siitä, että äänekäs kiekumiseni vain kuuluu kauas :)

Parannettavaa varmasti löytyisi sieltä ja täältä, mutta taidan ihan vain keskittyä hetkeksi hymistelemään hyvämehyvämehyväme :D

Ihan pihalla

Poppis on nyt reilu 4kk ja alamme kiikkumaan siinä sisäsiisteyden rajalla. Oma piha on tässä aika ihana. Eli hädän yllättäessä Poppis menee pihaovelle ja pyytää ulos katsomalla joko minua tai Mikkoa. Uloslaskettu koira suorittaa tarpeensa ja voikun kaikki ovat niin hurjan tyytyväisiä. Pompula pääsee aina kun tarvis on heti ulos eikä meidän tarvitse pukea ja lähteä viemään koiraa.Piha on aidattu ja koirat viihtyisivät siellä melkein koko ajan. Vain kuopankaivuusta meillä ollaan vähän eri mieltä. Eilen Pompula "auttoi" ensin minua istuttamaan uusinta hankintaamme kynäkatajaa  ja oli sitten huomaamattani siirtynyt kaivamaan ihan omaa kuoppaa. Siinä vaiheessa kuopasta näkyi enää koiran hännänpää, kun Poppis oli kovaa vauhtia kaivautumassa maan alle.

Just nyt en kyllä vaihtaisi oikein millään tuota pihaa pois.

Pienen pihamme pikkuruinen puutarha oli täysin villiintynyt, kun syksyllä muutimme. Ja villiintynyttä kasvustoa raivatessamme löysimme vaikka mitä pieniä kaunistuksia nokkosten ja minttujen alta. Osa pihasta on nyt rumana savimaana, johon seuraavaksi teetämme kiveystä ja sorapintaa. Tänään urakoitsijan edustaja kävi ottamassa tarkempia mittoja. Ihana puutarhuri ja nuorinainen, joka kärsivällisesti leikitti vieraasta innostuneet koirat samalla kun otti mittoja. Lähtiessään kävi vielä erikseen sanomassa heipat koirille. Ihana saada piha kuntoon. Tulossa on vanhojen pensaiden ja havujen sekä sammalnurmikon ja pation rinnalle kivilaattoja, kivirykelmiä ja koristesoraa. Tavoitteena kodikas ja helppo pihapiiri.

Pikapikaa

Täällä kaikki hyvin, kaikki vapaa-aika on vain kulunut joko seuran talkoissa agiesteitä kunnostaen tai pihalla multaa möyhentäen. Koirat osallistuvat jälkimmäiseen suurella antaumuksella. Pompula aiheutti sydämentykytyksiä metsästämällä pihalla ison kimalaisen, joka takertui sen partakarvoihin. Irrottaessani pökkeröistä hyönteistä koiran leukaperistä pelkäsin koko ajan, että kohta se pistää meistä jompaa kumpaa. Tuleva viikonloppu on täynnä kaikenlaista jännää. Palailen linjoille, jos en ole vajonnut lopullisesti maan alle.

Huiskaus