Hihhih. Poppiksen teemaksi ja tavoitteeksi olisi ihan riittänyt mutkaputket haltuun. Niin surkea esitys meillä oli illan treeneissä. Pomppu on ollut vähän hitaalla juoksujen jäljiltä eli pientä valeraskautta ilm pukkaa. Ajattelin, että saisi vähän piristystä ja Sohvi vielä jatkaisi ansaitulla joulutauolla. Ei olisi kannattanut. Tirppa juoksi vain jaloissani ja oli kiinnostunut tasan nakista. Kun yritin kannustaa, niin paineistui. Sit me oltiin molemmat, et ei me osata, herranjumala, ei me osata yhtään.
Puomiharjoituksen piippa veti ihan kohtuullisesti. On-off onkin sen yksi lempiliike.
Eikun vanha kunnon target käyttöön, hetsausta ja pian se pirpana jo karkaili putkeen. Eli hengitellään nyt hetki paperipussiin, palataan perusasioiden ääreen ja mietiskellään tovi. Kotimatkalla huomasin kuitenkin nyt viimeistään hautaavani toiveet toisesta kisakoirasta. Harrastajaksi toki jäädään, mutta omaksi iloksi työstellään hommaa etiäpäin, pakkopullaa tästä on turha tehdä.
Ohjaajille oli oma harjoitus, jossa ensin opiskeltiin esteiden numerot ja paikat, jonka jälkeen Heidi luetteli estesarjan satunnaisessa järjestyksessä ja piti miettiä mielessään rata katsomatta sitä, jonka jälkeen mennä ohjaamaan se koiralla tai ilman. Tosi haastavalta tuntui, hyvää aivojumppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti