Pitkä penni

Kuten kaikki muutkin Mustin ja Mirrin asiakkaat sain sähköpostitse tiedon ostosuorittista kertyneistä bonuksista. Tuijotin epäuskoisena kohtaa, jossa todettiin minun käyttäneeni muutamassa kuukaudessa 2000 euroa kyseiseen liikkeeseen. Piipahdanhan siellä toki säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta eikanytsentään. No ei, eli viesti pilkkuvirheestä seurasi perässä.

Toisaalla työkaverini totesi, että eihän sellainen koiran kanssa harrastelu voi paljoa maksaa. Eihän?

Olen joskus kieltäytynyt laskemasta paljonko koiranpito maksaa, ei kai nyt lapsista tai kumppanistakaan sellaisia laskutoimituksia tehdä. Tosin meillä Mikko the talousvastaava taisi joskus esittää minusta jotain käsittämättömiä kulukäppyröitä :D

Kyllähän koiramainen elo toki maksaa. Koiran hankkiminen maksaa, sen sapuskat, luut ja virikepallot, pannat ja remmit, häkit autoon ja harrasteisiin, manttelit pimeään sekä vesi- ja pakkassäälle, hoitopaikat, trimmaukset, vakuutukset ja rokotukset. Puhumattakaan mahdollisista eläinlääkärikuluista, jotka voivat nostaa kulut pilviin.

Ja ne harrastukset. Koirakavereiden tapaaminen, lenkkeily, metsässä vaeltaminen ja verijälkitreenit eivät juuri kukkaroa kevennä, mutta kaikki muu sen sitten tekeekin. Yhdistyksiin kuuluminen, näyttelyt, luolailut, uimavuorot, tokotreenit ja meillä tietysti agility etunenässä. Hallivuokra, kurssit ja ohjaajakulut sekä kulkeminen harrastuksiin nielevät ihan kiitettävän summan harvase kuukausi.

Toisaalta harrastaminen on ollut ihan älyttömän kivaa, töiden vastapainoksi lähes terapeuttista puuhaa. Harrasteet antavat paljon ainakin itselleni eikä tuo aktiivisessa kodissa elävä koirakaan kovin pahastuneelta vaikuta. Mieli on virkeä ja kuntokin pysyy kohtuullisena. Tulee ulkoiltua ja tavattua koirakavereita säännöllisesti. Uusia kokemuksia ja välillä huikeaa onnistumisen iloa. Saa se nyt sitten vähän maksaakin.

Ja loppuun tunnustantunnustan, että kevensin juurikin tiliämme tilaamalla muutaman oman agiesteen pihaamme koristamaan. Siivekkeet ja puomin alastuloa jäljittelevän liuskan sentään onnistuin kinuamaan puusepäntaidot omaavalta tutulta (kiitos Kari!), mutta putki ja kepit menivät ihan tehdastilauksena. Onneksi sentään saimme kimppatilauksen, että rahdissa säästetään.

Teoriassa

Teoriaoppia tarjolla. Se näyttää helpolta, se kuulostaa järkevältä. Hyvin perusteltu. Noin mäkin teen. Ehdottomasti.

Kuin kummassa se käytännön toteuttaminen onkin aina niin paljon vaikeampaa. 

Sohvista pätkä oli parasta katsottavaa vähään aikaan. Kehotin hurttaa keskittymään erityisesti keppioppeihin...

Treenitunnelmat

Päivän agit oli kivat. Onnistuttiin jossain ja sählättiin jossain. Mutta kuten piiskurimme Minttu aina sanoo, että sellaisista treeneistä, joissa kaikki olisi helppoa kuin heinänteko, ei ole mitään hyötyä. Pitää olla vaikeusastetta, jotta kehitystä tapahtuisi. Mutta voisi niitä heiniäkin joskus... :)

Kompaktilla radalla meinasi oma vauhti pysähtyä, jolloin pysähteli koirakin. Eli keilaus paikaltaan ei saanutkaan koiraa etenemään, vaan sekin alkoi jarrailemaan. Noo, rytminvaihdoksella ja tepsutteluaskelilla sain terrierin etenemään jotenkuten. Valssit osuivat sinnepäin. Minttu oli tehnyt hienot verkot keppeihin, joita tein lähettämällä koiraa.

Olen muuten hankkinut videokameran, joten kohta saatte sellaista viihdykettä, että ei herkkähermoisille.

Pst. Vaavat ovat 3 wk ja sen kunniaksi Kasvattajalasta saatiin tuoreita kuvia pikkuisista. Silmät ymmyrkäisinsä ihmettelevät maailman menoa. Ja kiinteää ruokaakin on jo maisteltu. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan pikkuisiin terrierinalkuihin ja pennuntuoksua nuuhkimaan.

Ratapörinä keskiviikolle

Tällaista harkataan keskiviikkona. Kompakti rata, mutta kinkkinen luulen ma. Ainakin pimeää putkea ja ennakoivaa valssausta saa harjoittaa taas.

Keilaa se koira

Tänään Sohvi ja Paavo ohjaajineen pääsivät taas Sadun oppiin Satulinnaan. Rata oli täynnä valssia ja keilausta (koira lähetetään kuin keilaten esteelle). Päräytin siinä sitten hienot valssit näytille, mutta eihän ne sitten menneet sinnepäinkään :) Teen ihan nopeita ja liikkuvia valsseja, mutta kun suuntima on minne milloinkin, kun sen pitäisi tietysti olla kohti seuraavaa estettä. Samoin voin ennakoida valssin jo todella hyvissä ajoin, jolla saan koiran aika kivasti tiukoilla linjoilla mukaani. Sohvi on kuulemma hyvin ohjausherkkä, joten jos ohjaan hyvin koira tekee hienosti ja päinvastoin. Eli arvatkaapa kumpaa tänään(kin) koulutettiin....

Kontakteja otettiin kontaktialustan avulla. Ja aloitettiin keppiharkat verkoilla. Oma kädet piti vain oppia pitämään kurissa. Huh, tuli taas paljon hyviä huomioita ja pohdittavaa.

Ai niin. Alkuun opiskeltiin rataa kuivaharjoitteluna ja koirat odottivat erillisessä tilassa häkeissä. Mietin, miten lähetän koiran pimeään putkeen, kun putkesta alkoi kuulua rapinaa ja Sohvi syksyi esiin. Meidän pieni Houduni on oppinut avaamaan näppäränä tyttönä kevythäkin vetskarin ja päätti aloittaa lämmittelyt sen siliän tien.

Kiitos Mintulle ja Pavelle mukavista veryttely- ja jäähdyttelylenkeistä, joilla koirat kirmasivat pitkin lumista peltoa ja me harjoitimme tiukkaakin tiukempaaa analyysiä.

Loppiaisen Loiskaus

Päivä kului viimeisiä kiinnityksiä asunnossa tehden ja Sohvilla uimapuuhissa.

Sohvi sai viimein eteiseen omat koukut hihnoille yms. Ja huomatkaa taktinen kolme :)

Sohvi noutaa jo moitteetta vedestä. Vesiriistatreenit voisi olla kokeilemisenarvoista ensi kesänä.

Pipsa seuraa varmuudeksi tarkasti, että pienimmäinen pysyy pinnalla.

Pipsa pysyi vedessä koko vuoron, mutta meidän neitokainen lepäili välillä reunalta kurkkien.

500 kcal ja pala harmistusta

Läpi loskan taivallettiin agitreeneihin. Hallikin vuosi paikkapaikoin eikä meidän rinsessa missään tapauksessa voinut odottaa radallelähtöä sellaisessa kohdassa. Hänen korkea-arvoinen takamus siinä olisi voinut kastua. Kiemurrellen jäi sentään seisomaan starttiin.

Rata oli tosi kiva ja helppo. Mutta. Jotenkin se meni meiltä koko ajan vain sinne päin. Kontaktit tuppasivat liukumaan alas, pussiin jäätiin syömään nameja, hypyn sijaan valittiin houkuttelevampi puomi ja pari harvinaisempaa estekiertoakin nähtiin. Ja sitten häiriötä viereisen tokokurssin vinkulelusta ja loppuun komea karkumatka lähdöstä portille seuraavan vuoroon tulijoille haukkumaan. Eikun koira kyytiin ja leikki loppui siihen. Ehkä se tästä taas. Tai sitten ei, sillä nyt näyttää koira vasta palautuneen juoksuista ja valeraskauksistaan eli tämä on ehkä se normitilanne keskittymisen kanssa. Ou-nou.

Ja miten sitä itse oppisi pitämään mielen rauhallisena ja treenin hallinnassa, kun koira huitelee omiaan. Sinä alkaa väkisten ilme kurtistumaan ja poskihampaat väkisten narskumaan. No oliko jotain hyvää? Tuskin. Minttu lohdutteli, että koira sentään hakee esteitä hyvin itsenäisesti.

Muilla sen sijaan meni ihan hirveän hienosti. Alli tekee alkuun varmaan treenin ainoan puhtaan radan, hienoa Sanna!! Ja Topin kontaktit ovat mielettömän hienot, siinä meillekin tavoitetta. Mia ja Ellu vähän fiilisteli, jos Elmeri vielä innostuisi puuhasta.

Minulla oli sykemittari tänään päällä; radan rakennus, omat treenit ja yhteislenkki päälle: vajaa kaksi tuntia, melkein 120 keskisykkeellä ja kilokaloreita kului yli 500.