Yhdessä ain

Cairnien lokakuun yhteislenkillä Koirametsässä 8 cairnia (Sohvi, Pipsa, Sandie, Eetu, Kerttu, Elli, Elmeri, Perro), paljon menoa ja meininkiä ja ihan kiitettävästi MUTAA :) Ikähaarukka 10 kk-12 w. Ja vaativahko kalliokiipeilyreitti. Kartalla meidät piti Mia, kiitos.

Kivaa oli, kiitos kaikille yhteislenkkeilijöille. 

17!!

Meillä oli tänään agilityn kuun viikonloppuvuoro. Mintultahan on homma karannut ihan käsisistä, lähettelee meille ratapiirustuksia edellisenä päivänä ja määrää kaikki opiskelemaan linjat jo etukäteen. Printtausten kanssa sitten kukin tahoillaan oli eilen perjantai-iltana pyörinyt ympäriämpäri. Meillä ainakin kotona mies seurasi viinilasinsa takaa virnuillen menoa. Kieltämättä etukäteismietintä nopeutti ainakin radan kasaamista ja ehkä vähän sitten tositoimissakin.

Agivuoro oli aikaisin aamulla, joten jätin Sohvilta aamuruoan antamatta, josta madamoiselle oli kyllä varsin tuohtunut. Mietiskelin, että mitenköhän tällaiset aamutreenit meiltä oikein luontuvat, mutta yllättävän hyvin olimme molemmat hereillä, kun oma vuoro radalle tuli. Mun on ihan pakko maanantaina töissä skannata meidän rata. Siinä oli estettä esteen perään ja kulmia riitti. Meille korkeahkon vaikeusasteen takia olin itse ihan rennolla mielellä ja varauduin pitämään taukoja ja välipalkkaamaan koiraa radalla. Mutta eikunkeikun, Sohvi oli superhyvä, jolloin minäkin rentouduin entisestään ja ehkä ekaa kertaa ikinä ehdin ihan hippasen nauttimaan menosta. Se oli kuulkaas yhtäsoittoa alusta loppuun seitsemäntoista (17) estettä.

Muutkin koirakot (Topi, Alli ja Elmeri) menivät minusta erittäin hyvin. Ja kyllä ne heikoimmat lenkit olimme me ohjaajat, jotka pinkoivat milloin minnekin, kiekuivat mitä milloinkin ja mihin aikaan sattuu, koirien seuratessa hyväntahtoisina kysymysmerkkeinä perässä. Aivan mahtava tiimi =)))

Treeneistä suuntasimme suoraan pihanraivaushommiin. Työnjohtaja tosin nukahti kesken kaiken auringon lämmittämälle patiolle. Ja nyt kärkymme naisissa pekonipastaa keittiöstä...

Siinäpä se. Kepit korvattiin pussilla. Istu ja pala.

Koirien seikkailupuisto

Tänään käytiin tutustumassa Mintun ja Lucan kanssa Virikeluolastoon. Voi äly ja väläys, että oli kivaa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen virikeluolasto, jonka on ideoinut ja suunnitellut eläintenkouluttaja Hanna Valkila. Hanna myös toimi oppaanamme tänään.

Virikeluolaston on 36 metrinen erilaisista moduuleista koostunut luolasto, josa on helpompia osuuksia ja vaikeampi kulmia ja ahtaampia putkia. Luolastoon pääsee monesta kohtaa ulos ja sisään ja luolaston katon voi tarvittaessa nostaa auki. Virikeluolaston eri kohdissa on erilaista materiaalia (heinää, lehtiä, liukkaita pintoja), erilaisia tuotteita (puita, kiviä, turkinpaloja, sulkia, sorkkia) ja tuoksuja (synteettistä ketun ja peuran tuoksua, riistaeläimien kuivattuja osia). Siellä täällä löytyi herkkupaloja piilotettuna.

Tutustuminen aloitettiin päästämällä koirat irti ja tutustumaan omassa tahdissa paikkaan. Luolaston kaikki sisäänmenoväylät oli avattu. Sohvi ja Luca saivat tutustua luolastoon yhdessä, kun tulevat mainiosti juttuun. Sinne ne samantein katosivat kumpikin omasta luolan aukosta sisään. Ja sitten tulikin ihan hiljaista, suorastaan hipihiljaista. Tutustuminen kaikkeen jännään luolan sisällä vaati koiralta täyden keskittymisen, liikkuivat tutkaillen ja rauhallisesti moduulista toiseen ja kävivät välillä kurkkaamassa ulkona. Koko harjoituksen ajan vallitsi hyvin rauhallinen tunnelma. Välillä kuului kynsien alta erilaisia ääniä, kun pintamateriaali luolastossa vaihtui. Me ohjaajat istuskelimme ja juttelimme ulkopuolella ja koirat etenivät luolastossa itsenäisesti käyttämällä hajuaistiaan ja ongelmanratkaisukykyään.

Mielestäni aivan oiva mahdollisuus harjoittaa rodunomaista toimintaa ja väsyttää mukavasti koiraa. Ja oiva harjoitus lämpimässä ja siistissä sisätilassa näin talvea vasten ajateltuna. Sohvi ja Luca tuntuivat nauttivat joka hetkestä, ja hallin ympäristössä tehdyn lenkin jälkeen Sohvi veti vimmatusti takaisin luolastolle, joten me sitten taidammekin hankkia kausikortin tuonne.

Sinne ne vaan sitten lähti.

Tässä näkyy vähän tuota erilaista sisällysmateriaalia.

Hanna ja koirat.

Ahtaampikaan putki ei tehnyt tiukkaa,

Ja sama toiseen suuntaan.

Rekvisiittaa oli monenlaista.

Tästä näkee, että katon voi avata.
 Sohvia selvästi nyppi, että kurkimme sisään juuri, kun oli löytänyt mahtisorkan,

Koulutustilan yhteydessä on pieni ja mielenkiintoinen myymälä.
Vasta kuvia katsoessani huomasin pienen voron puuhissaan.

Stop tykkänään

Kaamea kiire aamulla. Mies työmatkoilla. Koira aamulenkille, paitapuseron silitystä (virallisempi palaveri tulossa), molemmille jotain ruokaa, tukkakin pitäisi ehtiä laittaa, missä läppärin sähköjohto, konttaan palloa sohvan alta. Hölkkään bussille, mielessä muutama keskeneräinen dokumentti, kymmenkunta vastausta odottavaa sähköpostia, kokous alkaa ihan just.

Vastaan kävelee CAIRNterrieri aamulenkillä.

Yht'äkkiä ei olekaan kiire mihinkään. Pysähdyn rapsuttelemaan ja sirkuttelemaan koiralle, vaihdan kuulumiset tuikituntemattoman koiran isännän kanssa. Pohdiskelemme muun muassa trimmintarvetta, kuivaruokavalikoimia ja riistä- ja saalisvietin eroja. Terrieri istuu tyytyväisenä jaloissani rapsutettavana ja saa taskunpohjalle jääneen raksun. Hymyillen toivotan päivänjatkot, jonka jälkeen juoksen myöhässä palaveriin.

11 estettä

Minttu heittäytyi hankalaksi illan agi-treeneissä, rakensi radan, kertoi mikä on estejärjestys ja sanoi, että miettikää itse miten ohjaatte ja näyttäkää. Eikä pukahtanut yhtään apuja. Kaamea mumina kävi ryhmässä, joka hortoili radalla pähkien kuinka kummassa tästä nyt selvitään.

Aika hyvin me selvittiin, vaikka radalla oli muutama ihan oikeasti kinkkinen kulma. Minttukin heltyi antamaan uusintaradoille apuja ja vinkkejä ja loppujen lopuksi ja olosuhteisiin nähden oltiin kaikki suorastaan aika hyviä. Hyvä me.

Ratana tänään: hyppy-hyppy, josta tiukka kulma putkelle (josta taas avautui suora väylä A:lle, vaikka rata kääntyi hypyille)-> 3 hyppyä ympyrässä -> A-> putki, josta taas tiukka kulma kahdelle hypylle. Sohvi ekalla radalla 2 pummia: lähti häiriön suuntaan kiertäen toisen hypyn ja karkasi putkelta A:lle. Toka rata koiralta virheetön, ohjaajalta kohtuullinen. Kiitosta hyvästä vauhdista. Vauhdikas oli Sohvin velipoika Topikin, hassuja agikiitureita nämä siskokset. Oiskohan sellaisia agilityn sisko ja sen veli -parikilpailuja, joihin noi vois ilmoittaa.

Omina harjoitteena otettiin pussia (oliks meillä vielä viime viikolla tässä jotain ongelmaa, häh), pimeää putkea ja keppejä verkoilla (ei törmäilyjä tällä kertaa, mutta mun kädet pitää laittaa pakkopaitaan, että ne ei ala heilumaan).

Hyvä sänky, parempi uni

Kun Sohvi oli pentuna tulossa meille, niin varustehankintoihin kuului mukavan ja käytännöllisen koiranpedin hankinta. Petihankintaan käytettiin aikaa ja vaivaa, mutta viimein löysimme mielestämme loistopedin, joka ostettiin euroja säästämättä ja aseteltiin tarkasti harkittuun paikkaan. Lisäksi kasvattajalta saatiin mukaan toinen peti, josta tehtiin reissupeti matkoille.

Ja pah. Hieno koiranpeti on aikaa sitten kärrätty käyttämättömänä ullakolle. Reissuversio sentään kelpaa matkoilla varsinkin nykyisin kun se on jäänyt auttamatta pieneksi. Elättelen vielä toivoa, että seuraava penneli ymmärtää hankinnan hienouden.

No, missä se karvakorva sitten nukkuu?  Pakko se on tunnustaa, että meidän sängyssä tai pentuna sen alla. Fatboyn säkkituolissa, joka hankittiin minulle, mutta jonka koira omi alusta alkaen. Ikkunalaudalla (josta voi seurata matalasti muristen postinjakajan aamutoimia). Ja viime yö kului miehen työmatkan jäljiltä lattialle jääneen matkalukun päällä. Makunsa kullakin.

Pihatöitä

Viikonloppuna kunnostetiin uutta kotia ja puuhailtiin pihalla. Sohvi tutki myyränkoloja ja levitteli lehtikasoja. Tavattiin naapurin leikattu Poju-rotikka, joka on valtava musta jättiläinen, mutta kiltimpää tapausta saa etsiä.

Sisätilojen remontti etenee vauhdilla ja alkaa hetki hetkeltä näytämään enemmän meidän perheen kodilta. Ja autotalliin kannettiin Sohvin murkinoille ihan oma pakastin.