Keppejä ja Korpea

Kepit teemana seuratreeneissä Poolla. Radan kepit oli puolikkaat eli kuusi keppiä kummassakin kohdin. Tehtiin suosiolla verkoilla, kun oli haastavampia sisäänmenoja. Tokalla kiekalla otettiin verkkoja välistä pois, jolloin hankalammissa kohdissa tuli pois, mutta pienellä muistuttelulla ja ohjaajan tuella onnistui nämäkin. Vauhtia ja rytmiä ei vielä voi kehua. Muista osioista saatiin palautetta, että kun koira osaa esteen, sillä on hyvä itseluottamus ja se näkyy vauhdin kasvuna. Jos vielä opetellaan, on epävarmempi, pohtii ja mielummin himmaa kuin tarjoaa jotain, josta ei ole varma.

Pihakepit menee nyt kuudella kepillä ilman apuja. Jatketaan kokokepeillä vähitellen.

Tämänpäivän ohjelmassa:

Leijonaa mä metsästän

Tai ainakin kaurispaistia. Aamulenkki oli ehkä hieman suunniteltua pidempi, kun kauriit ovat taas laajentaneet reviiriään, ja Sohvi teki paistin perässä ylimääräisen 50 minsan kiekan.

Metsälenkillä syvimmällä Keskuspuistoa koirat katosivat jäljen perässä, Poo tuli noin 5 minuutissa näkyviin, mutta Mamsellia ei alkanut kuulumaan. Samaan aikaan, kun käppäilemme Poppiksen kanssa eteenpäin näen 3 kauriin lauman etenemässä rauhassa noin 50 m päässä. Voi huokaus. Onnekseni en nähnyt niiden perässä ainakaan siinä vaiheessa pientä terrieriä. Kiertelin ympyrää ja Sohvi kävi näyttäytymässä, joten tiesin sen pyörivän jossain suht lähistöllä. Lähdettiin valumaan kotiinpäin, niin yhtäkkiä havaitsen, että Maa kävelee siinä polulla takanani, mä missään oo ollut..

Hyvin oli lenkittänyt itsensä, kotona joi, söi ja pisti maate. Ja näytti kovasti onnelliselta. GPS-panta lähtee nyt ostoslistalle tuon suuren metsästäjän kanssa.

HauHau

Ilmaisun opettaminen on nyt työnalla. Sohvin haukuttaminen on helppoa ja se kiljuu haukkuharjoituksssa kuin hyeena.

Poppis sen sijaan ei hauku, ei sitten millään. Turhautumisen kautta tarjoaa kaikenlaista temppua, mutta ei pihahdakaan. Ei lähelläkään.  Poolle ei tulisi mieleenkään haukahdella minulle. Haukkuu reviirillä, haukkuu oravaa ja haukkuu Sohville, jos ei saa sitä leikkimään, muuten ei pihahdustakaan.
Lueskelin vinkkejä ja yksi ehdotus oli käyttää ärsykeääniä esim. ovikellon ääntä. Pitääpä kokeilla. Meillä on kolkutin ovikellona, joten ei aavistustakaan toimiiko tämä.

Sohvi teki agiharkoissa radanpätkää, jossa välistävetoja. Tämä oli ihan ohjaajan harjoitus, Seppo edellytti melkoista kropan vääntöä. Koira tuli kiltisti perässä, kun ähistelin menemään. Oma kroppa reistaa eilisen rankemman joogan ja tämänpäiväisen pitkän juoksulenkin jäljiltä eikä tämä harjoitus auttanut asiaan. Raihnainen täti.

Kaikkea kanssa

Viikonloppuun on mahtunut mahdottomasti. Perjantaina vaellettiin tytöissä Nuuksiossa uudehko reitti Haltian luontokeskukselta Haukkalammelle ja takaisin, vajaa 10 km eikä yhtään vastaantulijaa (!). Jäätä reitillä oli enää vain muutamissa kohdin. Reitti oli helppokulkuinen sisältäen lyhyen pätkän pitkoksia ja kahdet portaat. Lammet oli vielä osittain jäässä.

 

 

 

 

 

 

Lauantaina aamuaksassa molemmat juoksivat tämän radan.

Pompun kanssa ehdin valssaamaan, Sohvin kanssa en edes melkein, tuli silmät palaen niin tajuttoman kovaa! Koirat tykkäsivät ja muut ryhmäläiset olivat tosi taitavia. Päivän papukaijamerkki Raunomiehelle ja Tarjalle, superhyvin vedetty.

Kävin kääntymässä cairnien nuorten koirien katselmuksessa ja tuttujakin tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua. Tunnelma oli minusta tosi kiva, rento ja kannustava, ja melkein pystyin sanomaan viihtyneeni näyttelyissä. Rokotuksia tarkastaessani tutustuin valloittavaan puolivuotiaaseen Sadie-pirpanaan Prankstersilan syyspentueesta. Tytteli oli hurjan reipas ja uteliaasti seuraili hallin tapahtumia vaikka oli ensikertaa näyttelyssä. Onnea Sadien perheelle ja kasvattajalaan hienosta ja reippaasta ensiesiintyymisestä. Ja kiitos Mintulle näyttelyremmin lainauksesta ja kaikesta tuestasi meitä noviiseja auttaessasi.

Kehän ääreltä kipinkapin Porvooseen ja aurinkoiselle kaupunkivisiitille.

PariisinVilla oli viehättävä boutique hotelli vanhassa kaupungissa ja jonne koirat ovat siis tervetulleita. Illalla söimme itsemme pulleiksi SicaPellessä ja teimme juhlasuunnitelmia ensi vuoteen... Koirat osallistuivat kaikkeen paitsi illalliselle, jolloin nauttivat omat ydinluunsa. Karvakorvat käyttäytyivät fiinissä hotellissa erinomaisesti. Varhaisella aamulenkillä pitkin vanhan kaupungin mukulakiviä melkein teki aikasiirtymän historiaan. Koirat tosin keskittyivät enemmän jahtaamaan joenvarren sorsia.

Tunnelmallisesta Porvoosta hurauttelimme kotiin ja kiireenvilkkaan rauniokamat päälle ja etsintähommiin raunioille. Kevään ensimmäisissä etsinnöissä palauttelimme mieleen työskentelyä niin maalimiehinä kuin koiran ohjaajina sekä läpikävimme ilmaisunalkeita. Sohvilla kokeiltiin ilmaisua nyt ensimmäistä kertaa ja maalimiehet pyrkivät käskyllä haukuttamaan koiraa. Aika kivasti lähti käyntiin ja molemmilta löydöiltä kuului haukku. Päivän toinen haaste oli maalimies korkealla kontissa, jonne päästäkseen koiran piti kiivetä suht kapeat ja jyrkähköt ritiläportaat. Yllättävän hyvin kaikki kiipesivät, vaikka portaat olivat selvästi aika inhottavat. Hain vielä kierroksen jälkeen omat koirat tekemään portaat muutaman kerran ylös ja alas hyvällä palkalla, ja kierros kierrokselta homma muuttui sujuvammaksi. Sovittiin harkkojen aloittaminen myös ketteryys- ja tottispuolella.

Josko vielä joogaan, saunaan ja sen jälkeen sohvalle, uups.

Hyppykoulussa

Eilen aloiteltiin Ullan hyppykoulussa. Tein ison nipun muistiinpanoja Ullan huomioista, kommenteista ja harjoituksista. Ullan mukaan molemmat koirat hyppäävät suht normisti, mutta ovat cairneille tyypillisesti etupainoisia. Set point -harjoituksessa okserilla lähtöasento valahtaa helposti, mutta korjauksen jälkeen saatiin hyviä toistoja molemmille. Nämä nyt harjoitusohjelmaan.

 

Ullan mukaan Poppiksella on Sohvia parempi hyppypotentiaali, sen takaosa on vahvempi ja se käyttää sitä Sohvia paremmin. Poppiksella esimerkiksi saatiin lupa tehdä enemmän toistoja per harjoitus kuin Sohvilla. Pomppu mikä pomppu.

Lähtöasentoa harjoiteltiin tosi paljon, ja siihen saatiin kotiläksyjä. Sohvi ei voi sietää, että sitä aletaan asettelemaan, kun target jo huutelee kutsuvasti. Pomppua saa kyllä asetella mutta se taas pyörii ja hyörii hyrränä, joten asentoa jos toistakin on tarjolla ennen kuin oikea löytyy. Päivän vaikein harjoitus :)

Perussarjaa vasta aloiteltiin. Poppis hyppäsi ensimmäisen sarjansa pää pystyssä ja kaula kenossa, oikein ähki hyppiessään. Pienesti ehdittiin säätämään sarjaa ja madaltamaan hyppyjä, jolloin meno alkoi olla sujuvampaa. Tästä jatkamme seuraavalla kerralla. Tätä en vielä ota omaan ohjelmaa ennen kuin Ulla ehtii hiomaan meille sopivat harjoitukset.

Hyppytekniikkaa olisi jatkossa tarkoitus tehdä kerran viikossa omatoimivuorolla. Harjoituksen jatkoksi muuta kuin hyppyharjoittelua esim. keppien sisäänmenoja tai kontaktiharkat. Onneksi aurinko paistaa ja Ojangon ulkokentät ovat kuivat....

Koska halleilla voi aina törmätä tuttuihin, niin hyppykoulun jälkeen Mintun ja Tatu-Eemelin kanssa hetkeksi metsään. Pomppu tykkäs, kun joku juoksi sen perässä hepuliympyrää.

Mutta nyt me pakataan reppu ja lähdetään vaeltamaan Nuuksioon, heikunkeikun.

Fyssaria moikkaamassa

Onkin pitänyt päästä eläinfyssari Petran kanssa vaihtamaan muutama sana vesimattotreenistä. Nyt se onnistui ja pian Sohvi pääsee kokeilemaan mattotreeniä vedessä. Petra halusi nähdä Sohvin liikkeessä eri askellajeissa maalla ja myös fyssaroi Sohvin, kun seuraavaan osteokäyntiin on normia pidempi aika. Potilaspapereihin kirjattiin, että koira liikkkuu hyvin, seisoo suorassa, lihaskunto hyvä, syvät lihakset ok. Pienesti ylimenoalueella tukkoisuutta, mutta siinä kaikki. Sohvi hierottiin, venyteltiin ja läpikäytiin perusteellisesti. Olen huojentunut, sillä treenejä on nyt ollut ihan maksimimäärä, ja koviakin harkkoja melkein joka viikko. Lisäksi Pomppu juoksee puhki ja pahki harvase päivä, joten olisin odottanyt enemmänkin jumituksia. Nyt parinpäivän lepuutus ja sit jatketaan hyppytekniikan parissa.

Lelut

Eilisissä Sepon treeneissä rytmitettiin ja erityisesti juostiin. Seppo tykkää siitä, miten koira reagoi liikkeeseeni ja halusi nähdä sitä lisää. Niinpäs me sitten spurttailtiin koko vuoro, lääh sentään. Koska radalla kääntyiltiin koko ajan en voinut ottaa etumatkaa, vaan hain koirat kaikista putkista ja kontateilta ja sitten mentiin. Näytti se toimivan paremmin kuin se, että etuilen ja sitten joudun lähes pysähtymään. Loppujäähdyttelyt näki tehdä jo porukalla metsänpuolella.

Sepon mukaan nyt pitäisi unohtaa ne hitaat nollasuoritukset, antaa palaa, nauraa hyllyille ja jatkaa matkaa. Samaahan ne kaikki koutsit nyt motkottaa, koiran potentiaali pitäisi ottaa käyttöön paremmin.

Mukaan hallilta lähti myös pari uutta Ke-Hu:n lelua, josta tuo namitasku-vetolelu äänestettiin täällä kotona suosikiksi. Opetellaan leikkimään projekti sai siis taas uusia työkaluja. Tavoite on noilla vapaavuoroilla käydä lelupalkkailua kertailemassa hallilla. Molemmat koirat meillä on namipalkattuja ja näin myös namipalkkautuvia. Lelut, joissa on namit sisällä toimivat siis toistaiseksi meillä parhaiten.

Kevään treenitaukokin on nyt ajoitettu kalenteriin, Sohvi pitää agilitytaukoa sen samaisen kuukauden, jonka Pomppu lepää sterkan jäljiltä. Tauko osuu juuri talvi- ja kesäkauden väliin, ja vain muutaman seuran kesätreenin joudun käymään ilman koiraa. Jaksetaan sitten taas harjoitella ja kisata kesäkausi ennen elokuun kesälomaa.

Vuorotteluni alkoi tänään. Sen kunniaksi siivosin trenikamat, reput ja laitoin kaikki koira-alustat, -pyyhkeet ja -manttelit pesuun. Siivoushullu aprillipäivä.