Agirotu 2013; 003 Lupa hyllyttää

Eilinen vierähti agirodussa Ylöjärvellä. Minulla ja Sohvilla oli oma suorituksemme cairnien ALO-joukkuessa, joten suuntasimme paikanpäälle vasta sunnuntaina. Kaiken kaikkiaan kisoissa taisi olla ennätysmäärä cairneja sekä yksilöradoilla että joukkueina.

Jo aamusta seurailin openin suorituksia tulospalvelun kautta ja matkalla Teivoon autoon kiiri uskomaton ilouutinen, Minttu ja Paavo olivat vieneet koko openin minien voiton, juhuu, kiljuntaa, onnitteluja ja aaltoja. Uskomattoman upea suoritus!! Onneksi ehdimme palkintojen jakoon hurraamaan.

Agirodun Paras Ohjaus: Minttu ja Paavo!!!!!!! Kuva Yasmin Eklund.

Ravirata kylpi kuumassa auringossa, mutta onneksi cairnväki oli pystyttänyt hienon teltta-alueen, jonne mekin tungimme joukon jatkoksi. Päivä kului erinomaisessa agicairnistien seurassa kisoja katsellen, pukukulkueeseen osallistuen (Ihmemaa Oz -teema) ja omaa vuoroa odotellen.

Joukkueemme aloitti minien ALO-radan ja teimme erinomaisen hyvää jälkeä kaikki neljä koirakkoa. Jopa niin hyvää jälkeä, että löysimme itsemme sijoitukselta 4/20! Kiitos ihanille joukkuekavereille!

Blogi ylpeänä esittelee Agirodun 2013 cairnien ALO-joukkue: Tarja ja Rane, Suvi ja Lempi, Anne ja Sohvi sekä Mari ja Pete.

Open

Rakennettiin harjoituksiin agirodun openin rata. Lienee joku muukin harjoitellut, kun esteistä iso osa oli hollilla. Jos eka kierros olisi ollut kisakierros, niin eipäs olisi mennyt meiltä rata läpi :) Rata ei näytä pahalta, mutta tarjoaa useammankin mukavan pikkuansan, jossa ohjaajan pitää olla tarkkana ja koiran kuulolla. Sohvi imutti ekalla kiekalla muutamallekin väärälle esteelle. Mutta kun vähän hiottiin, niin saatiin nollalla läpi. Ja iso plussa kepeistä. Niiden takia jätettiin yksilökisoihin ilmoittautumatta kesäkuussa ja nyt ne sitten just ja just onnistuisi.

Myös Lennu ja huomisen joukkueen joukkuekaveri Rane opiskelivat ja etenivät hienosti radalla. Ehkä ensi vuonna tämäkin poppoo uskaltautuu jo agirodun yksilöradoille. Eikä saa unohtaa mein junnua, Pomppu teki koko openin radan virheettä. Toki 2-4 esteen pätkissä ja runsailla herkuilla, mutta niin kauhean tomerana ja pätevästi.

Jäähdyttelylenkin jälkeen koirat pääsivät lepäämään. Nyt näyttääkin nukuttavan aika makoisasti. Osasyynä lienee myös eilisiltainen muutaman tunnin uinti-ja leikkihetki Pipun ja Neron kanssa. Kävin itse vielä pyörittämässä kevyen 20 km maastolenkin, jotta saisin vähän tiistain kiihdyttelyharkkojen jäljiltä jumissa olleen etureiteni auki. Lihas on edelleen kosketusarka, mutta enköhän sillä pääse huomisen joukkueradan läpi. Ylöjärvi soikoon, täältä tullaan.

Ding Dong

Nyt on saatu haalittua asuste agirotuun. Tänään koesovitus ja lauantaina Ojangossa kenraali. Katsotaan saisinko ohjattua tuolla kostyymillä. Tosin noi luuta ohjatut kepit taidan jättää välistä :D

Sohvi teki tänään omatoimiharkoissa A. Viitasen rataa Rollon kisoista ja kohtuu pätevästi tekikin. Lähdössä pysyminen vaikeaa, A:n kontaktit valuvat, eka keinu oli melkein lentokeinu, onneksi ei tuntunut olevan siitä millänsäkään. Mutta ne kepit, ilman verkkoja nyt sitten jo radallakin. Meni tosi varmasti, toki vielä aika hitaasti ja minun voimakkalla tuella. Mutta meni ja osasi ja teki virheettä. Jippii!!

Tässä vielä rata:

Tahkoa kuvin

Kannustusta.

Retkeilyä

Tutkailuja

Taas mennään

Ja välillä mietitään

Juomataukoja

Löytöjä

Taukoja

Kahlailuja

Mahaan asti

Päivystystä.

Ja unta palloon.

Napakampaa otetta

Pompun treenien vuoro. Tällä kertaa kouluttajana sijaisti ryhmässä junnunsa kanssa itsekin treenaava Heidi. Heidi oli tehnyt meille muutaman harjoituspisteen, joissa opeteltiin putki/puomi erottelua, tehtiin keppejä käsiohjauksella sekä välistävetoja. Vähän alkuun ohjaajan päätä palelsi vaativahkot harjoitukset, mutta hienosti pieni niistä suoriutui. Teki oikein näpsäkästi ja hyvällä sykkeellä, vaikka taas oli aika lämmin.

Heidi kommentoi minun ohjaustyylini olevan aika lempeä ja rauhallinen, vähän voisi ottaa riuskempaa otetta, että terrierikin uskaltaisi kunnolla irrotella. Tämä pitää varmasti aivan paikkansa, pitääkin vähän napakoittaa menoa ja ottaa draivia mukaan, junnu kuitenkin osaa jo paljon asioita.  Lisäksi sain kehotuksen olla helpottamatta liikaa, antaa koiran välillä pähkiä itsekin tehtäviä.

Kuvat vähän hassuja, kun ohjelman puomi ei skaalaudu muihin esteisiin.

Kiihdytä! Jarruta!!

Silloin kun juoksen, myös koirani juoksee. Silloin kun pysähdyn, koirani pysähtyy. Nämä ovat koiran kiihdytyksen ja jarrutuksen perusasioita.  Näin alkaa Laura Manchester-Derrettin artikkeli agi.fi -lehdessä 2/2013.

Ja näitä asioita harjoiteltiin illan teematreenissä Anne Kunnaksen johdolla.  Ja sitten me juostiin, kiihdytettiin ja jarrutettiin. Ja uudestaan ja uudestaan. Treenin jälkeen etureidet hapotti ihan nasevasti ;) Jouduin kovasti keskittymään omaan tekemiseeni, jotta sain jarrut ja kiihdytykset oikeisiin kohtiin, Sohvi viipotti perässä ja suoritimme harjoituksen kerrallaan päästen kaikki läpi. Harjoituksessa oli paljon takanaleikkauksia, jotka eivät todellakaan ole vahvaa osaamisaluettamme, mutta niistäkin selvittiin jotenkuten. Lopuksi melkein hämmennyin, kun kouluttaja kehui Sohvia. Ilmeisesti koira oli hiffannut jutun juonen taas ohjaajaansa nopeammin :D

Ainiin, lähdössäpysyminen oli ekalla kiekalla lähes mahdoton tehtävä. Terrieri kun haluaa vain singota innosta kuuhun. Pitääkö alkaa harjoittelemaan lentäviä lähtöjä, sillä ne taitavat olla ainoat mahdollisuudet kisaympäristössä...

Liitän harjoituksen, kun saan sen piirusteltua. Ja tuo artikkeli kannattaa lukaista, harjoittelimme paljon siinä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Pitänee kokeilla tuota Pompunkin kanssa, mutta siihen tarvitsen vielä etupalkkaajan, että junnu irtoaa takaaleikkauksiin.

Hyvät treenit, hyvä mieli.

Tilannekatsaus Tahkolta

Minimökkiloma on ollut rento ja aika kuuma. Onneksi Tahkolahti ja mökin oma hiekkaranta on tuossa vieressä. Koirille ei tarvitse sanoa kuin mennäänkö uimaan, niin porhaltavat alas rantaan.

Mikkoa kannustettiin koko laumalla lauantain kisassa. Meinasi ottaa helle ja krampit miehestä niskaotteen, mutta kova tsemppaus ja kourallinen suolaan dipattuja suolakurkkuja tokavikalla huoltopisteellä auttoivat ja ajoi hienosti maaliin asti. Vitsi, että oli taas lähdössä, reitillä ja maalissa niin hieno tunnelma, että tuli itsellekin halu takaisin kisaamaan :)

Eilen vaellettiin pitkin ajoreittiä Tahkovuorella ja nosteltiin kymmeniä juomapulloja ja rikkoontuneita sisäkumeja reitille, että siivousjoukkojen on ne helppo havaita ja kerätä pois. Koirat bongailivat omia löytöjään, Pomppu jaksaa ajaa takaa perhosia ja molemmat jahtaavat sammakoita. Puuhun ajetut kurret on ihan ykkösjuttu. Sohvi luovuttaa hetken päästä, mutta juniori jää puun alle marisemaan suureen ääneen :) Sitten taas uitiin ja löhöttiin.

Tänään on ihanasti viileämpää, joten suuntaamme vaeltamaan Kinahmille. Tämän jälkeen ihmisväki lähtee vielä vetämään MTB-25 km kisareitin maastoon. Kuvia on tallentunut muutamia, laittelen niitä, kun pääsen parempien yhteyksien ääreen. Huomenna aamusta nokka kohti kotia ja illalla Sohvin kanssa agilityn rytmittämistreeneihin.

Ihanaa heinäkuuta!