PPP

Koska Sohvi on edelleen juoksuinensa karanteenissa, saan agilitytreeneihin lainakoiran. Minttu ilmoitti äsken, että minulla on ilo ja kunnia treenata keskiviikkona Paavo Pieni Paviaani -cairnin kanssa.

Ihana Pave, tuskin maltan odottaa. Pitää ottaa kamera mukaan, että pääsette ihailemaan PPP:tä.

Koska Sohville pitää kans keskiä jotain kivaa, niin varautukaa tyttiskoirienomistajaystäväni. Tuppaudumme pian ties millä tekosyyllä kylään...

Verijälkikoirat

Aiemmalla verijälkikurssilla päätettiin, että jäljelle lähdetään mahd. pian uudestaan. Näinpä otimme sunnuntain mitä mainioimmassa syyssäässä suuntiman kohti Espoon metsiä 6 cairnin ja yhden snautserin voimin. Mukana Minttu, Luca ja Rico, Mia, Perro ja Elmeri, Minna ja Pipsa, Linda ja Topi sekä minä Sohvin kanssa.

Neljä mainiota jäljentekijää ja päivän paras jälkikoira Pipsa.

Jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen työsti neljä jälkeä koirilleen ja toinen kolme jälkeä. Jälkien pituus oli hieman koirasta riippuen alle tai yli 100 metriä. Maasto oli kohtuullisen haastavaa ja vaihtelevaa kalliometsää. Jäljissä oli jo aika tavalla kaarteita ja kulmia. Vaativimpiin kohtiin pyrimme levittämään verta hieman laajemmin. Samoin junnulle, Lucan jäljelle jätettiin herkkuja enemmän kuin muille, jotta jälki ei enää niin paljoa jännittäisi nuorta jäljestäjää. Ryhmätyöskentelystä johtuen kukin sai rauhassa keskittyä vetämään jälkeä, kun merkkaaja kulki edellä. Ryhmät työskentelivat motivoituneina ja jokaiseen jälkeen keskityttiin huolella.

Jälkiä vanhennettiin niin, että ensin ajavillakin koirilla oli yli tunnin jälki ja lopussa ajavilla jälki oli ehtinyt vanhentua jo kolmatta tuntia. Eniten meitä jännitti, että sotkevatko satunnaiset sienestäjät ja muut koirakot jäljen. Onneksi muita kulkijoita oli hyvin vähän ja ainoa moka oli, että huomasimme myöhemmin ohjausmerkeistä huolimatta vetäneemme kaksi jälkeä sujuvasti ristiin.

Ajot suoritettiin koirakko kerrallaan ja meno oli niin mielenkiintoista, että kaikki halusivat nähdä kaikkien koirien suoritukset. Ja niitä kyllä kelpasi seurata. Melkein kaikki löysivät ja tutkivat aloituskohdat, jotka nuuskutettiin tarkasti läpi. Ensikertalainen Perro-vaari 12-vee oikein kaiveli aloituskohdan läpi, että mitäsmistä tämä nyt sitten on. Lisäksi kaikki koirat pääsivät aloituksesta liikkeelle. Kukin jäljesti omalla tyylillään joko suoraviivaisesti läpijuosten tai siksakhöntsäillen. Muutama pummi sattui varmasti kaikille, mutta nopeasti kukin koira palasi jäljelleen. Osaa koirista suoritusta seuraava ihmisjoukko ei häirinnyt lainkaan, mutta osa otti siitä niin paljon häiriötä, että näille koirille jätimme enemmän työskentelytilaa.

Ensikertalaisista Elmeri pääsi jäljen loppupuolella hyvään imuun ja Ellulle kannataakin tehdä nopsasti uusi treeni, että pääsee kunnolla kiinni nenätyöskentelyn ideaan. Mintun Rico-snautseri teki edelleen varmaa työtä ja ainoana seurueen rekkuna haluaa kantaa sienen metsästä pois. Lucaa ei tällä kertaa enää jännittänytkään ja malttaessaan pikkumies jäljestää kuin vanha tekijä. Oman jäljen jälkeen Luca veti Mintun vielä Perron jäljelle, jonka jäljesti hienosti loppuun asti. Sieltä junnu jo katsottiin parhaaksi kantaa pois, jotta saatiin jäljestys poikki :)

Mia ja Perro-pappa.

Minttu ja Luca-juniori.



Mia ja Elmeri.

MInttu ja Rico, saalis suussa.

Meillä Sohvin kanssa meni edellistä kertaa paremmin. Aloituskohta löytyi hyvin, josta liikkeelle määrätietoisesti. Sohvi kulki suht ripeästi ja annoin koiran edetä jo pitkällä liinalla. Nokka pysyi paremmin maassa, vaikka pystyssä viuhtova häntä kertoi, että innostusta oli vielä keskittymistä enemmän. Makuupaikka löytyi hienosti ja herkut katosivat parempiin suihin. Sitten minä vähän mokailin, koira lähti vetämään kohti ryteikköä enkä nähnyt seuraavaa merkkiä, joten pysähdyin vaikka koira veti kuin hinaaja. Minna, joka kuvasi, onneksi hoputti minua, että mene ihmeessä, koira on jäljellä ja siellähän se ohjausmerkki oli. Ennen maalia meillä oli yksi suorakulma  kalliolla ja tässä tuli Sohvin pummi. Kiersi ja kaarsi eikä oikein tiennyt minne lähteä. Pysyin paikallani ja kehotin rauhallisesti koiraa etsimään. Ja löytyihän se jälki ja maali ja sinne piilotettu poronluu, jonka koira sai kantaa autolle syötäväksi.

Meidän neidin startti ja takamus.

Makuutus löydetty.

Matkalla maaliin.

Osasta näistä voisi ihan oikeasti tulla kelpo jälkikoiria. Erityisesti Pipsa ja Topi tarjoavat jo näin alkuvaiheessa aikas hienoja suorituksia. Linda ja Topi starttasivat aloituksesta sellaisella vauhdilla, että kuvaaja sai juosta ihan tosissaan puhumattakaan loppuporukasta, joka puuskutti paikalle vasta kun maaliherkut oli jo syöty! Pipsa taas on meidän joukkueen priimus, jolle tehtiin jo todella vaikeita kulmia, jotka koira otti tarkasti ja varmasti. Topille ja Pipsalle täytyykin tehdä jo huomatttavasti pidempiä jälkiä seuraavaksi.

Ainoa vähänkään järkevä kuva vauhtikaksikosta Linda ja Topi. Lindahan saa jälkikasvua näillä näppämillä ja niin vaan kiipeilee jälkimetsällä. Porttari sille pitää pian antaa...

Kiitoksia asianosaisille, oli muuten kiva reissu. Niin ja tiedoksi, että kiikutin äsken kaupasta poronverta pullollisen että seuraavaa reissua vain suunnittelemaan.

Laa-Laa-Lauantai

Mitäköhän sitä ennen koiraa puuhasi viikonloppuisin? En nyt muista, mutta ei niin väliä.

Tänään aikaisin aamusta ylösulos ja agilityhallille ylimääräisiin treeneihin. Vastassa oli tuttu joukko muita aamuvirkkuja ja innokkaita koirakoita. Treenattiin ja puhuttiin agilitypainotteisesti koiraa. Nyt kun Sohvi joutuu juoksujen takia jättämään harjoitukset väliin, sain lainakoiran käyttööni. Tänään sain työskennellä Paavolla (Mintun äidin). Toodella hauska tyyppi, joka palkkautuu hyvin lelulla, joten samalla sain lelupalkkaoppia. Paavo osaa jo vaikka ja mitä, joten itse pystyi keskittymään omaan ohjaukseeni ja juoksulinjoihin. Otettiin hyppyrataa putkilla, pimeää putkea sekä keppi- ja keinuhajoituksia.

Sohvin velipoika Topi on kehittynyt hurjasti, keskittyy treenin alusta loppuun ja on silminnähden ihastunut lajista. Odotti tänään starttilupaa hienosti, eteni vauhdikkaasti ja hyppäsi hienosti. Hienoa työtä Linda on tehnyt Topin kanssa. Mutta rakas rotuvalintamme osaa aika ajoin olla myös ihastuttavan (lue raivostuttavan) omapäinen pieni terrieri, joka tekee, vain jos huvittaa. Siitä esimerkkinä tänään Mian Elmeri, elikäs kaikkien lemmikki Ellu. Tänään Elmeristä oli pääsääntöisesti mielenkiintoisempaa etsiä muilta huomaamatta jääneitä herkkupaloja matosta. Koiran motiaatiota tosin lisäsi huomattavasti se, että Mia treenasi muutaman radan Paavolla... Vaikka olen joskus puhissut vaihtavani koiran seuraavaan vastaantulevaan omistajaansa palvovaan paimenkoiraan, niin ei sentään. Näin se on niin paljon mielenkiintoisempaa.

Hallilta kiiruhdin kotiin hakemaan koiran ja miehen uudelle kodille remonttipalaveriin. Suunnitelmissa otettiin huomioon koirakodin erityispiirteitä ml. kotiutuminen rapaisten koirien kanssa, koirien näköyhteys ulos, ruokasäkkien ja pakasteruokien säilytys, trimmi- ja huoltotilat etc. Sohvi hengaili sen aikaan pihalla ja tutki paikkoja sekä raivostui pihapuissa kiipeilevälle oravalle.  Siitä jatkoimme tutustumalla lähiympäristön lenkkeilymaastoihin, joita ei voi kuin kiitellä. Metsäpolut alkavat kivenheiton päästä omalta pihalta ja niitä tuntuu riittävän.

Nyt illalla olemmekin kasanneet kamppeita kasaan huomista verijälkitreeniä varten. Siitä raporttia seuraa.

Katjan komennossa

Taas oli ilo ja kunnia saada cairn-agiryhmäämme luotsaamaan vieraileva ohjaaja. Katja tarjosi tiukkaa ohjaustreeniä ilman ryppyotsaisuutta.

Ensin meidät laitettiin radalle ilman koiria miettimään ja näyttämään eri ohjaustapoja.
Ja sitten eikun hommiin. Sain omalla vuorollani lainata Katjan Aapoa, joka oli ihan tykki menijä. Kyllä tiesi, kumpi meistä oli se heikoin lenkki. Treenattiin 3 hyppyä,valssilla putkeen ja sieltä taas 3  hypylle. Seuraavaksi 2 hyppyä ja valssilla tai persjätöllä koira ohjattiin putkeen. Vaikeutena tässä oli saada koira hyppyimusta kääntymään sinne putkeen. Demottiin ensin Aapon kanssa, miten koira EI ohjaajan tyylikkäistä valssihypyistä huolimatta mene putkeen vaan vetää hurmiossa viimeisenkin hypyn. Niinniin se komento pitää antaa RIITTÄVÄN ajoissa. Aapo osasi heti, kun minä opin.

Lisäksi otettiin irtoamista, takaakiertoa ja pimeän putken perusteet. Loistotreeni. Harmi, että Sohvi joutui juoksun takia jättämään treenin väliin. Koira muuten närkästyi syvästi siitä, että vedin tänään agitreenikamat niskaan, mutta jätinkin neidin kotiin.


Ryhmä seuraa Katjan ohjausta ja toisten suorituksia tarkasti.



Katja opastaa Lindaa ja Topia. Topi pitää hienosti kontaktia.

 

Sannan ja Sirpan (Katjan) tokomaista työskentelyä.

Lempin ja Suvin ohjeistusta.

Mia ja Elmeri venyttää.

Minulla pitää kiirettä Aapon kanssa.

Pyhimys sentään

Lokakuun neljäs on eläinten suojeluspyhimys Fransiscus Assisilaisen kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.

Meillä ei pyhimysmäisestä menosta ole ollut tietoakaan. Sohvilla hormonit hyrrää ja pehmoleluja rrrakastetaan tulisesti. Muutaman kerran olen jopa joutunut kurtistamaan kulmia, kun epeli meinaa minuunkin liimautua. Nyt eikun sadeasut päälle ja ulkoilmaan viilentämään tunteita.

Salmen ulkoilualue

Jos joku ei vielä tiedä, niin syksy on lempivuodenaikani. Rakastan kirpeitä syysaamuja ja ruskanvärjäämiä metsiä. Syksyisin teemme metsälenkkejä aina kuin mahdollista. Tänään pakkailimme retkivarusteita ja mietimme minne suunnata. Ja valitsimme pitkästä aikaa Salmen ulkoilualueelle. Olemme maastopyöräilleet tuolla paljonkin, joten alueen ulkoilureitit ja metsäpolut ovat suht tuttuja. 8 km reitti kulki pääosin metsässä, mutta poikkesimme muun muassa Paratiisissa. Muita kulkijoita ei juuri ollut, joten Sohvi kulki vapaana, vaikka neidillä ne juoksut nyt sitten alkoivatkin (lähes päivälleen 5 kk edellisistä).

Kollaasi

Sohvilla on tapana levittää päivän mittaan lempilelunsa olohuoneen matolle, josta ohimennen niitä nakkailen takaisin leulukoppaan. Jossain vaiheessa harkitsin opettavani vesselin palkkiota vastaan kantamaan ne itse takaisin, mutta se on näköjään jäänyt vaiheeseen.

Kun olin viime viikolla työmatkalla, Mikko oli kuvannut erään illan saldon. Kuvassa näkyy muun muassa lemmenleikkeihin käytettävä Hra Pupu, jota ei ilmeisesti erityisasemansa vuoksi ole suolistettu. Uutena leluna Strutsikas, jonka kestävyyttä seuraamme mielenkiinnolla. Ja keskellä sisämyksiä pursuava Majava. Majava kootaan aina uudelleen ja yhä uudestaan se on Sohvin mielestä hauskaa tyhjentää. Sarjassamme halpaa aktivointia.

Lisäksi mukaan on kannettu Merihirviö, Seepra, Kongi ja eriasteisesti maisteltuja luita.