Härveli

Viikon agility-treeni oli antoisa. Meillä oli omaopen Mintun lisäksi vierailevana tarkkailijana Kaarina, joka jakoikin hyviä huomioita ja vinkkejä kullekin koirakolle.

Muutaman esteen radanpätkylää (suora/L-putki, hyppy, pituus ja hyppy) otettiin targetilla ja Sohvi irtosi hyvin. En vain oikein osaa päättää annanko käskyt esteiden nimillä vai eteen-käskyillä. Nyt käytän ärsyttävästi milloin mitäkin. Koiralle se tuntuu olevan harvinaisen sama, mitä kieun menemään, se etenee kohti targettia kuin juna.

Yksittäisinä harjotteina rengasta, A:ta ja keppejä. Meille työläimpiä ovat olleet ne kontaktit ja ne kepit. Tunnustantunnustan, että juuri noihin myös motivaatio on ollut huonoin. Kontakteilla sain käskyn pitää kädet pois tieltä ja hidastus tehdään käskyllä ja targetilla. Noo, se meni sillain osittain. Sohvi hidastaa joo, mutta tuppaa täräyttämään sen peränsä sivusta alas samalla kuin nappaa herkun. Kotiläksynä pinta ja target työskentelyä esim. portailla.

Kepeillä sählään itse. Nyt sentään muistan ohjata koiran kepeille, mutta sitten heilunkin härvelin lailla ja koira parka seuraa minkä pystyy. Kaarinalta sain ohjeistuksen yksinkertaistaa ohjausta. Juu, voisi tosiaan olla helpompaa sekä minulle että koiralle.

Nyt lupaanlupaanjalupaan harjoitella kontakteille pysähtymistä ahkerasti. Kehtasivat nimittäin treeneissä väittää, että oppimattomuus on minusta eikä koirasta kiinni, hah.

Fysiojumppaa metsässä

Ei voi olla parempaa tekemistä kuin haahuilla koiran kanssa syksyisessä metsässä. Tänään nähtiin koko lenkin aikana yksi suunnistaja, joka kyllä pääsi yllättämään meidät täysin ja rymisteli takaa näkyville. Sohvi heilutti yllättävälle ilmestykselle häntää ja seurasi rastilla käyntiä suurella mielenkiinnolla. Hepun harpposessa matkoihinsa katsoin parhaaksi kaivaa namimagneetin esiin, jotta niitä suunnistajia ei pian olisi kaksi.

Saatiin Sohvin hierojalta ohjeistusta keskikehon sisäisten lihasten vahvistamiseksi ja yksi niistä oli puunrungoilla tasapainoilu. Meillä sitä toteutettiin alkuun piilottelemalla namia puunrungon koloihin ja eikun koira kiipeilemään. Nykyisin tuo hömelö tarkastaa noita runkoja itsekseen, josko sieltäkin löytyisi herkkuja.

Muuten sitten vain vaelleltiin poluilla, hypittiin lätäköiden yli, kiipeiltiin ja yliteltiin ja aliteltiin esteitä.

Luin muuten mielenkiinnolla Koiramme lehdestä artikkelin koiran pitämisestä vapaana, ja korvia luimistellen myönnän rikkovani lakia säännöllisesti, kun ei me niitä lupia kyllä koskaan olla maanomistajilta pyydetty. Vakuuttelen itselleni, että meillä koira kuitenkin on "välittömästi kytkettävissä", siis sillä tavalla terrierimäisen välittömästi :) Lintujen pesimisaikoja ja -paikkoja pyritään kyllä aina kunnioittamaan. Vain yksi lintutappo todistetusti cairnille tänä vuonna (se oli Lempi se), mutta puolustukseksi mainittakoon, että lintuparka oli eksynyt koirapuistoon.

Kuvapotpurin myötä ihanaa syksyä kaikille!

Aavistus

Tämänpäiväisellä metsälenkillä oli lämmin, mutta ilmassa oli aavistus syksyä. Lenkkiseurana naapurista mukaan haetut Suvi, Lempi ja mummeli Hertta, joka on hienosti toipunut loppukesän leikkauksesta. Paikkana koirametsä.

Lempi ja Sohvi kuikkii. Hertan häntä.



Vanhin ja nuorin.

Suvi, Hertta ja Lempi.

Kauden avaus

Ekat cairnryhmän agitreenit takana. Treeniseurana tänään Topi ja Linda, Suvi ja Lempi, Sanna ja Alli sekä vierailevina tähtinä Mintun äiti ja Pete. Ja opena hääri tietysti Minttu itse. Oli muuten ope suorastaan tiukkana tänään :)

Yllättävän hyvin nuo koirulit muistivat, mikä on homman juju. Alkuun testattiin pari hyppyä ja putki. Sen jälkeen rata, jossa U-putket päissä ja kaksi hyppyä molemmilla sivuilla. Sitten vain ympyrää läpi vähän ohjauspuolia vaihdellen. Tämäkin meni kaikilla aivan ärinomaisesti. Odotellessa kaikki treenailivat keppejä. Siinä sitten olikin tyyliä ja tyyliä. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että kepit joskus menisivät ilman, että nami kulkee kuonossa kiinni.

Sitten palattiin radalle, mutta nyt rataa vaikeutettiin niin, että jouduin putken jälkeen vetämään koiran eri hypylle kuin mikä nökötti putken edessä. Alkuunhan se meni metsään että heilahti ja koira paineli kutsustani huolimatta tuhatta ja sataa edessä olevan esteen. Harjoituksella koira saatiin putken suulta suuntaamaan luokseni ja oikealle esteelle, mutta ei se vielä kovin sulavaa liikehdintää ollut kummaltakaan. Hassua, miten nopeasti huomaan turhautuvani, kun emme onnistu heti. Pöhkö minä. Sohvi kuitenkin osaa jo paljon ja oppii supernopeasti. Harjoitellaan uudet asiat ajan kanssa eikä hötkyillä.

Kotiläksyksi sain lisäksi välipalkkauksen muistamisen hankalissa kohdissa, se kun tuppaa unohtumaan kun edetään vauhdikkaasti.

Pienenpieni

Sain viimein aikaiseksi kahlata edellisvuoden valokuvat läpi, valkata muutamat kehitettäviksi ja ehkä kehyksiinkin asti.

Nämä pentuajan kuvat ovat niin ylisöpöjä. Oliko se pentu tosiaan näin pieni.

Koiramaiset tuparit

Eilen käytiin ihastelemassa ystäviemme juurikin valmistunutta hienonhienoa kotitaloa. Talossa viipottaa kaksi omaa koiraa ja nyt hoidossa oli vielä kaksi tolleripoikaa. Sohvi sukelsi päätäpahkaa lauman jatkoksi.

Oli hauska seurata eri-ikäisten ja rotuisten keskinäistä leikkiä. Tutustumuskarusellin jälkeen lauman vanhimmat Nyyti-kultsu ja Jedi-tolleri tyyttyivät sivusta seuraamaan loppurevohkan häsläämistä. Maailman kiltein Nyyti osaa näyttää hienosti hampaita, jotta pikkurekut tajuaisivat kiertää riittävän kaukaa.

Pinja-russeli on leikittänyt Sohvia jo pentuna ja  terriereillä leikki sujuu kuin itsestään. Nyt leikkiin halusi mukaan Redi-tolleri 5 kk. Pienimies oli rohkea ja sisukas leikkikaveri, joka ajoittain koetteli vanhempien koirien sietokykyä. Nämä nuorimmaiset sitten roikkuivat taukoamatta toistensa korvissa, jaloissa ja turpakarvoissa. Sohvin mielestä oli kyllä ihan parhaat tuparit.

Kiitos Karo & Kepa. Ja onnittelut niin kauniista kodista.

Koirakuiskaaja kokosi lauman.

Naapurisopu

Naapurin Pipsa tuli hoitoon. Ensin metsälenkille ja sitten koirat painivat toista tuntia meillä. Kärsivällisesti Pipsa sieti meidän nuoren neidin ylettömän riemun ja riehun. Pipsa tosin näytti hieman huojentuneelta, kun palautin sen kotiin.

Me muuten ostettiin juuri uusi koti, jossa on oma, aidattu PIHA sekä rapaisia koiria varten pieni kodinhoitohuone omalla sisäänkäynnillä.

Pokkari ei pysy näiden vauhdissa.

Uni maistui takapenkillä lenkin jälkeen.