Lauantaina laukottiin lumisessa metsässä ja pihassa. On löydetty ihana metsälenkki kodinkulmalta ja pihasta otetaan tietty kaikki irti.
Sunnuntain tallireissulle kiiri sitten se vklp ikävä viesti, Sohvi oli loukannut jotenkin itsensä pihalla ja tullut miestä vastaan kolmijalkaisena. Annoin ensiapuohjeet ja iltapäiväksi ehdin itsekin kylmäilemään, kipulääkitsemään ja soittamaan ell. Sohvilla on kahteen kertaan tarkastetut ns nollapolvet. Toisaalta muistan molempien tarkastaneiden ell puhuneen polvien puolierosta. Ikinä ei ole polviaan varsinaisesti oireillut, mutta puolieron olen ollut huomaavinani suurentuneen. Tänään käytiin vtj polvea ortopedillä näyttämässä ja ristarihan se siellä on aavistuksen väljä. Nivelet, lihakset ja luut priimaa. Kuvassa sääriluu sijaitsee normaalia kraniaalisemmin. Pientä kiristystoimenpidettä me vähän suunniteltiin. Katsotaan nyt, ihana fyssarikin, Patricia soitti ja antoi ohjeistusta. Ainakin saadaan hyvä kuntoutussuunnitelma. Se, että onko meillä enää paluuta agilitykentille on eri asia. Kiitos Mintulle kädestäpitosupportista.
Yllättävän vähän harmittaa mahdollinen luopuminen agista tai vieheestä tai muusta äärirasittavasta, enemmän mietityttää kuntoutuksen työläys ja huoli siitä, että saan takaisin hyvin ja kivuttomasti liikkuvan, metsässä juoksevan koiran jokapäiväiseen elämääni. Etsin jo nipun kuntoutusohjeita esiin, mutta en vielä jaksanut uppoutua niihin. Silittelin sen sijaan tokkuraista koiraani, jätän sen kipulääkittynä miehen iltavalvontaan ja suuntaan naperon kanssa tallille.
Rapsaa seuraa, jahka kirurgin veitsi käy hommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti