Kadonneen herneen metsästys

Muutto alkaa olla voiton puolella. Noin puolet laatikoista purettu ja kotoutuminen aloitettu. Koirat näyttävät tottuneen hyvin, ensimmäiset päivät juniori kulki pienenä kysymysmerkkinä perässä. Isolla pihalla riittää tutkittavaa ja uusien lenkkimaastojen kartoittaminen on aloitettu. Suunnitelmissa oli aloittaa oman metsäpätkän kartoittaminen lumikengillä, mjutta ne vaihtui nyt sitten icebugeihin.

Treeneihin suunnattiin eilen ensimmäistä kertaa uudesta kotoa, halli on hämmästyttävän lähellä. Ohjelmassa oli irtoamista ja takaaleikkauksia sekä pieni hurvittelurata. Valkku toivoo koirilta omia hoksottimia, kun ohjaaja ohjaa takaa. Sitä hernettä lähdettiin etsimään.

Sohvi teki tätä. Ei suurempia ongelmia, ohjaajan ajoitusta leikata säädettiin. Koiran pitää päästä riittävästi edelle, jos hidastan ennen sitä, koirakin hidastaa ja olemme pulassa.

Poppari teki helpompaa versiota, jossa vitosesteet olivat nuo sivussa olleet hypyt. Ohjaaja pystyi leikkaamaan jyrkemmin koiran takaa ja harjoitus oli helpompi. Juniori teki tämän ihan suvereenisti. Eli herne löytyi ja pysyi omalla paikallaan.

Ratapätkällä testattiin eri juoksulinjoja persjätöille.

Koirat lukee kyllä sokkareita kohtuu hyvin, mutta pikkaisen kaarrattavat, jos en ole itse ihan optimaalisesti sijoittunut. Lopun takaaleikkaus osoitti, että Sohvia pitää kääntää voimakkaammin ja Poo taas kääntyy herkemmin heti, kun huomaa ohjaajan vaihtavan takana puolta. Kotiläksypuolella pysyy edelleen ihan perustakaaleikkausharkat.

Loppulenkillä treenikamujen kanssa. Poon uusi kaveri.